Ihana diagnoosi

torstai 16. marraskuuta 2017

Sain muutama viikko sitten diagnoosin, jonka kanssa tulen elämään lopun ikääni. Vaikka on ikävä ajatus, että tätä nykyä minulla on jokin perussairaus, oli diagnoosin saaminen äärimmäinen helpotus. Minulla nimittäin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta - sinällään sairaus, joka oikein hoidettuna ei elämääni juurikaan vaikuta, mutta joka näin hoitamattomana on heikentänyt elämänlaatua huomattavasti. 

Tällä hetkellä etsitään vielä oikeaa hoitotasapainoa, mutta näin parin viikon hoidon jälkeen on mieletöntä huomata, miten olen saanut elämäni takaisin. Viimeisen vuoden ajan olen ollut väsynyt, niin käsittämättömän väsynyt. Olen hoitanut kaiken pakollisen, yrittänyt jaksaa elää normaalisti, vaikka oikeasti olisin tahtonut vain nukkua. Paljon olen nukkunutkin, minimoinut kaiken ylimääräisen elämästäni, jotta saan levätä. 

Itse yhdistin väsymyksen ensimmäisenä yövuorojen tekemiseen - lienee siksi, että se alkoi pian töihin paluuni jälkeen. Ajattelin, että yövuorot yhdistettynä arkeen kahden taaperon kanssa vain on liikaa minulle. Kuitenkin ajattelin, että tämä on vain elämänvaihe ja väsymys on vain elämänvaihe, jota täytyy sietää. 

Viimein kesän aikana havahduin siihen, että väsymys ei helpota, vaikken tee töitä. Syksyllä töiden alettua hakeuduinkin pian etsimään syytä väsymykselleni ja sehän löytyi. Nyt korjaillaan ensin itseni kuntoon ja sitten aletaan hoivaamaan vuoden väsymyksestä kärsinyttä elämää. Kokonaisvaltainen uupumus on nimittäin vaikuttanut aika moneen asiaan. En ole jaksanut olla se paras mahdollinen äiti, vaikka olen yrittänyt. Isämies on joutunut kannattelemaan arkea ja perhettämme ehkä kohtuuttomankin paljon, vaikka onkin tehnyt sen mielellään ja hoitanut kaiken kunnialla. Tytöt ovat joutuneet kärsimään väsyneestä äidistä, vaikka parhaani mukaan olen yrittänyt olla läsnä ja omien voimieni äärirajoilla pitänyt heidän elämänsä normaalina. En ole jaksanut olla hyvä ystävä, enkä huolehtia mistään ihmissuhteista sillä tasolla kuin tahtoisin. Olen unohdellut asioita ja hoitanut asioita puoliteholla. Töissä olen tehnyt vain pakollisen ja ollut monessa mielessä huono työkaveri. 

Halusin kertoa tästä väsymyksestä, koska minua harmittaa, että en kuunnellut kehoani aiemmin. Toivon, että olisin hakeutunut tutkimuksiin jo aiemmin ja välttänyt tämän vuoden koettelemukset. Kannattaa siis kuunnella itseään ja käydä tutkimuksissa, jos oma olo tuntuu vieraalta - apu saattaa löytyä helpostikin. 



Muita kilpirauhaspotilaita siellä ruudun takana?

Villasukka-arvonnankin ehdin suorittaa ja voittajaksi valikoitui tällä kertaa Minka. Sinne lähtikin jo sähköpostia ja yritän muistaa esitellä villasukat jahka ne valmistuu. 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan