Tiedätteko sen jemma -nimisen paikan, mihin tavaroita katoaa? Minä olen yrittänyt epätoivoisesti keksiä, missä meidän kodin jemma on. Se on nimittäin imaissut itseensä kassillisen jouluksi ostettuja lahjoja - tulee vielä kalliiksi jos jemma ei löydy. Nyt istahdin kuitenkin hetkeksi latailemaan sohvannurkkaan teekupin kanssa ja tuijottamaan (jälleen) yhden jakson Greyn anatomiaa. Isämies on tyttöjen kanssa kaverinsa luona ja meillä on ihanan rauhallista, otan tästä ilon irti ja etsin jemmaa sitten illalla tyttöjen kanssa.
En ole pitkään aikaan kertonut meidän kuulumisia ja ajattelin korjata sen vääryyden nyt. Ei meille mitään erikoista sinällään kuulu, siinä lienee syy hiljaisuuteen. Arki rullaa omalla painollaan - on ollut ihana palata töihin ja arkeen pitkän sairasloman jälkeen. Edelleen iloitsen myös tuosta kilpirauhasdiagnoosista ja -lääkityksestä, se on tosiaan muuttanut elämänlaatua. Viimeiset pari viikko meillä on jyllännyt syysflunssa, kun kaikki me perheen naiset ollaan vuorotellen kaaduttu petiin. Isämies tapansa mukaan on ollut terveenä ja hoitanut arjen pyöritystä - ihme mies kun ei koskaan sairasta. Minun uudenvuoden lupaukseni on muuten, että sairaslomapäivät ensi vuonna vähenee ainakin puoleen tämänvuotisista - kauhistuttaakin ajatella kuinka paljon olen töistä ollut pois.
Sairastamisen lomassa olen käynyt läpi kaappeja ja vaatehuonetta. Myyntiin on menossa taas iso kasa tyttöjen vaatteita sekä omiani. Kierrätykseen on raahattu myös tavaraa ja onpa ihanaa kun kaapeissa on vähän tilaakin taas. Siivouksen lomassa koti on saanut vähän jouluista tunnelmaa ja ollaan tyttöjen kanssa fiilistelty joulujuttuja muutenkin paljon. Joululahjajututkin on hyvällä mallilla - lukuunottamatta tällä hetkellä sitä jemmassa olevaa kassia, jaiks. Tyttöjen kanssa ollaan leivottu pipareita ja koristeltu piparkakkutalo. Ollaan myös askarreltu paljon - liimailtu tarroja ja maalailtu sormiväreillä.
Tytöt ovat olleet päiväkodissa vuorotellen yksinään toisen sairastaessa kotona ja selkeästi nauttineet saadessaan olla itsekseen. Ollaan viime aikoina myös keskitytty isämiehen kanssa antamaan tytöille kahdenkeskistä aikaa. He ovat päässeet vuoroillaan minun tai isämiehen kanssa kaupoille ja syömään tai käymään esimerkiksi kavereiden luona. On ihan mieletöntä huomata, miten rauhallisia ja hyväkäytöksisiä lapsia meillä onkaan kun heitä on vain yksi.
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.