Ihana hiihtoloma

Vuorokaudessa ei meinaa riittää tunnit kaikkeen siihen, mitä pitäisi saada tehtyä. Kun pakkaa sekoittaa vielä kaksi pientä muuttuvaa tekijää, jotka ansaitusti ottavat aika paljon äitinsä aikaa, niin kiirettä meinaa pitää. Meidän reissukevään kenties odotetuin matka starttaa perjantaina kun lentokoneen nokka kääntyy kohti läntistä Afrikkaa, mutta palataan vielä hetkeksi tuohon viime viikon hiihtolomareissuun. Ja olipa se kiva reissu! Mummon ja vaarin kanssa ajeltiin Iso-Syötteelle ja vietettiin siellä viikko rentoillen. Hiihdettiin, saunottiin, pulkkailtiin, paistettiin makkaraa ja nukuttiin paljon pitkiä päiväunia. Ajeltiinpa yhtenä päivänä myös Ranualle moikkaamaan jääkarhuja. 

Olen aina ylpeä meidän reissuneideistä pitkien ajomatkojen jälkeen, koska he jaksavat tosi hienosti istua ja olla. Tälläkin kertaa matkat meni tosi hyvin - menomatkalla oltiin pari päivää Jyväskylässä, mikä kivasti lyhensi matkaa, mutta tulomatka ajettiin yhtä kyytiä. Tytöt lukivat kirjoja, katselivat tabletilta Pikku Kakkosta, ihailivat maisemia ja torkkuivat. Viihdykkeiden lisäksi meillä oli mukana paljon eväitä ja niitä naposteltiin kun alkoi kyllästyttää. Pysähdyttiin muutaman kerran niin, että päästiin jalottelemaan ja tytöt saivat leikkiä huoltoasemien leikkipaikoilla. Onneksi lomaillessa  harvemmin on hirveä hoppu, niin pystyttiin ajamaan tyttöjen ehdoilla. 

Omasta puhelimestani ja kameran muistikortilta löytyy aika rajaton määrä kuvia lumisesta luonnosta. Meillä sattui säät kohdalleen ja luontoäiti näytti parhaita talvisia puoliaan. Mielettömän kaunista! 

Nyt pitäisi orientoitua pakkaamaan toppavaatteiden sijaan rantavermeitä ja kaivaa jostain esille omakin uimapuku. Lisäksi pitäisi nähdä kaikkia kavereita, hoitaa noin miljoona asiaa ja keksiä anopille joku tuliainen - kääk. Onko postaustoiveita tulevaan reissuun liittyen? Pitäisi keksiä joku uusi näkökulma Gambiaan - aika monta puolta jo tullut koluttua. 

Onko teidän perheessä vietetty hiihtolomaa? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Vaniljainen suklaakakku

Näin talvisin tekee mieli tehdä kuivakakkuja. En tiedä mistä tuo mielihalu kumpuaa, mutta se on aikamoinen. Kuivakakkuja on kyllä mukava tehdä, joten ei haittaa niitä leipoa. Tässä hieman perinteisestä poikkeava kuivakakku, joka sopii ihanasti päiväkahviherkuksi ulkoilun jälkeen.

Vaniljainen suklaakakku

200 g voita

200 g tummaa suklaata

2 dl sokeria

3 kananmunaa

3 tl vaniljajauhetta tai -sokeria

0,5 dl maitoa

2 tl leivinjauhetta

3 dl vehnäjauhoja

Sulata suklaa. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sekoita suklaasula voin joukkoon. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Yhdistä vaahdot. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan yhdessä maidon kanssa. 

Kumoa taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin tunnin verran. Kokeile kypsyyttä tarvittaessa tikulla - kakku on kypsä kun tikkuun ei tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa sen jälkeen jäähtymään esimerkiksi leivinpaperin päälle. Siivilöi kakun päälle tomusokeria ennen tarjoilua. 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Miinan ja Manun maailmassa älysatukirjan avulla

Yhteistyössä Satukustannus. Älysatukirjat saatu.

Meille saapui viime viikolla odotettu paketti, kun postiluukusta kolahti uusia Miina ja Manu kirjoja. Miina ja Manu ovat meillä aika tuttu parivaljakko ja heidän seikkailuitaan luetaan mielellään. Minulla on omasta lapsuudestani tallessa kasa Miina ja Manu kirjoja - ne ovat vuosien varrella viettäneet aikaa serkkuni lasten luettavina ja tyttöjen syntymän jälkeen palautuivat sieltä meille. Ollaan lueskeltu kissakaksikon seikkailuja ihan tyttöjen vauva-ajasta lähtien - muistan monta pitkää pimeää iltaa kun maattiin olohuoneen lattialla tyttöjen kanssa Miinaa ja Manua lukien isämiehen ollessa koulussa. Tuolloin eivät tytöt vielä ymmärtäneet tarinoita, mutta äidin ääni ja iso kirja värikkäine, selkeine kuvineen rauhoitti mukavasti. 

Omassa lapsuudessani Miina ja Manu kirjojen mukana tuli c-kasetti, mistä satua sai kuunnella. Rauhallinen ääni ja tuttu äänimerkki sivun kääntämisen merkiksi ovat vieläkin muistissa. Nuo kasetit ovat vuosien saatossa kadonneet ja uusien kirjojen mukana meille on tullut cd-levyjä. Jonkin verran ollaan tyttöjen kanssa kirjoja kuunneltu, mutta harvemmin tulee otettua cd-levyjä reissuun mukaan - autossa kun esimerkiksi olisi kiva satuja kuunnella. Olinkin ilahtunut kun törmäsin Miina ja Manu älysatukirjoihin, puhelin ja/tai tabletti nimittäin kulkee aina mukana ja kirjojen kuuntelu on mahdollista missä vaan. 

Miina ja Manu -älysatukirjat ovat perinteisiä painettuja kuvakirjoja nykyaikaisella twistillä. Kirjoissa omastakin lapsuudesta tutut Miina ja Manu -kirjat saavat uuden ulottuvuuden, kun ilmaisen mobiilisovellutksen kautta kirjoista avautuu lisätyn todellisuuden maailma ja voit lukiessasi samalla kuunnella sovelluksen kautta tarinaa ääninäyteltynä. Kirjoissa on myös kirjakohtaisia yllätyssisältöjä - kuvaa, videota, animaatiota tai musiikkia. Meidän tytöt tykkäävät erityisesti Miina ja Manu -laulusta, mitä on kuunneltu paljon. 

Älysatukirjan kuuntelu on helppoa, mutta meidän tytöt eivät esimerkiksi vielä sitä osaa itse tehdä. Kuunteluun tarvitsee älypuhelimen tai tabletin, minkä vuoksi tytöt eivät toisaalta vielä itsenäisesti voisikaan kirjoja kuunnella. Joissain Miina ja Manu kirjoissa on myös melko hurjia kohtauksia pienille, joten vanhemmat läsnäolo on tärkeää. Meidän tytöt mielellään kirjoja kuuntelee, mutta on kiva olla itsekin mukana ja voidaan samalla pohtia kirjan tapahtumia. 

Älysatukirjaa kuunnellaan ilmaisen Arilyn -sovelluksen kautta, jonka voi ladata AppStoresta tai  Google Play -kaupasta. Sovelluksen auettua puhelin kohdistetaan älysatukirjan kanteen, jolloin äänite käynnistyy. Opastetun videon älysatukirjan käytöstä voit kurkata täältä.

Instagramin puolella arvonnassa Miina ja Manu Ratsastuskoulussa sekä Vanhan linnan salaisuus -kirjat. Käykäähän osallistumassa! 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Viikon parhaat

Isämiehen domoda.

Tyttöjen tanssit.

Loman alku.

Ystävien vastasyntyneet vauvat.

Reilun viikon onnistunut herkkulakko (tai ainakin herkkujen vähennys).

Elämäni ensimmäiset ruusupursotukset täytekakkuun.

Hyvin sujuneet pitkät ajomatkat.

Aurinkoiset talvipäivät.

Nämä maisemat:

Tällä viikkoon on mahtunut arjen huippuhetkiä ja niitä vähemmän huippuja hetkiä, mutta silti arki on parhaimmillaan pitkään aikaan. Pitenevät päivät ja tämä reilu kuukauden loma ovat juuri sitä, mitä tähän väliin kaivattiin. Nyt viikko talven tankkausta ja sitten lennosta vaihto Gambian mummolaan. 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Toistensa parhaat ystävät ja pahimmat tappelupukarit

Minua on siunattu monilla tosi hyvillä ystävillä. On sellaisia, jotka ovat kulkeneet rinnalla hiekkalaatikolta asti ja sitten on sellaisia, jotka ovat liittyneet matkaan vasta näin aikuisiällä - tärkeitä ja rakkaita ihan jokainen.

Vaikka minulla on aina ollut ystäviä, niin se ystävyys kalpenee meidän tyttöjen suhteen rinnalla. He ovat (ja toivottavasti aina tulevat olemaan) toistensa parhaat ystävät - hyvässä ja pahassa.  

Heillä on keskenään ihan mieletön side ja sitä on ainutlaatuista seurata. He ymmärtävät toisiaan tavalla, mitä on vaikea sanoin kuvailla ja he lukevat toistensa tunteita toisiaan niissä tukien. He osaavat myös tapella - voi sen he osaavat hyvin. Välillä meillä on kotona ihan täysi ydinsota ja oma aikani menee lähinnä erotuomarina toimimiseen. Purraan, kiskotaan tukasta ja tehdään kiusaa. Silloin huomaa sen, että talossa on kaksi ihan samanikäistä, joilla ei kummallakaan vielä ole taitoa käsitellä tunteitaan. 

Pääasiassa meillä kuitenkin touhutaan yhdessä ja ollaan ihan erottamaton kaksikko. Äitiä ei paljon leikkeihin tarvita - saati edes kelpuuteta, koska äiti ei ymmärrä samalla tavalla kuin sisko. He liikkuvat käsi kädessä ja halivat sekä pussailevat toisiaan leikin lomassa. Siskolta saa aina lohtua kun harmittaa ja siskon kainaloon on hyvä käpertyä kun kaipaa läheisyyttä. 

Siskoa kaivataan silloin kun ei olla yhdessä ja siskon kanssa halutaan jakaa kaikki kivat jutut. 

Isämiehen kanssa usein iltaisin seurataan tyttöjen touhuilua ja pohditaan, että kuinka tylsää olisikaan jos heitä olisi vain yksi - olen monesti pohtinut, että osaisinko edes olla 'vain' yhden lapsen äiti kun on tottunut siihen, että heitä on kaksi. 

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille ihanille sinne ❤

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Kuinka valita oikeat kummit?

Menetin joulun alla kummitätini, kun tämä menehtyi syöpään. Kummitätini oli minulle monella tapaa suhteellisen vieras, mutta kuitenkin hyvin rakas ihminen ja suremisen lomassa olen harmitellut kovasti sitä, että en tuntenut häntä paremmin. Lapsuudesta muistan kummini hyvin ja he ovat aina kulkeneet elämässä rinnalla, vaikka välillä on mennyt pitkiäkin aikoja, ettemme ole konkreettisesti nähneet. He ovat aina muistaneet ja äitini kautta kuulumisia on vaihdettu puolin ja toisin. Emme ole kuitenkaan olleet koskaan järin läheisiä  kummieni kanssa. He ovat kyllä olleet läsnä elämässäni, mutta sen kummempaa suhdetta en ole heihin muodostanut. Edesmennyt kummitätini osallistui miehensä (myös kummisetäni) kanssa esimerkiksi häihimme ja hän sai tutustua myös meidän tyttöihin ja lapsuuden muistojen lisäksi parhaat muistoni hänestä ovatkin ne, missä hän tanssii häissämme Gambian auringon alla ja leikkii lastemme kanssa. Minulla on myös kolmas kummi, joka on yhtälailla minulle suhteellisen vieras, vaikka hänkin on aina tavallaan ollut elämässä mukana. 

Miten siis valita lapselle kummit? 

Meidän tytöilläkin on molemmilla kolme kummia - kaksi kummitätiä ja yksi kummisetä kummallakin. Pääsääntöisesti kummien määrälle ei ole ylärajaa, mutta minusta kolme oli aika passeli määrä ja se sopi myös isämiehelle hyvin. Kummit ovat valikoituneet minun lähipiiristäni, koska isämiehellä ei tuolloin Suomessa juurikaan läheisiä (kristittyjä) ihmisiä ollut. Kun itse valitsin tyttöjen kummeja, halusin heidän olevan sellaisia aikuisia, jotka toivottavasti kulkisivat arjessa rinnalla nyt heidän ollessa pieniä ja jotka olisivat niitä aikuisia ystäviä tytöille näiden kasvaessa. Kummien valinnassa tärkeintä oli se, että uskon näiden ihmisten olevan sellaisia, jotka tulevat kulkemaan elämässä mukana - toivottavasti läheisinä ja läsnäolevina. 

Meidän tyttöjen kummisedät ovat perhettä - neiti A:n kummisetä on minun isoveljeni ja neiti B:n kummisetä on puolestaan serkkuni poika, joka on aina ollut minulle hyvin rakas ja läheinen. Kummitädit puolestaan ovat rakkaita ystäviä ja valikoituivat kummeiksi lopulta hyvin luontevasti, vaikka olikin vaikeaa rajata kummien määrä vain kolmeen. Ehkä tulevaisuudessa saan vielä pyytää lisää ystäviä kummin tehtävään. 

Meidän arjessa kummit ovat olleet ilahduttavasti mukana. He ovat niin sanotusti lunastaneet odotukseni kummeina ja olen tyytyväinen meidän valintoihin. Kummeista osa asuu kauempana ja siitä syystä heitä vähemmän arjessa näkyy, mutta nähdään lomilla ja touhuillaan yhdessä silloin kun siihen on mahdollisuus. Viime kesänä aktivoitiin tyttöjen kummitätejä kesäretkillä ja se oli huikean kivaa, ehkä tehdään sama tulevanakin kesänä. 

Minulla itselläni on kaksi ihastuttavaa kummityttöä, joiden elämässä pyrin parhaani mukaan olemaan läsnä. He ovat molemmat jo isoja tyttöjä, toinen eskarissa ja toinen jo 11 vuotias. Heidän ollessaan pienempiä olin hyvinkin paljon läsnä arjessa ja vietin aikaa heidän kanssaan, mutta sittemmin oma elämä on vienyt mukanaan ja se monella tapaa harmittaa, vaikka melko luonnollista onkin. 

Miten teidän lasten kummit ovat valikoituneet? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Eka kertaa omat paikat lentokoneessa

Lentäminen lasten kanssa, aina niin mukavaa puuhaa. 

Joku saattaa muistaa meidän viime vuoden lennon Gambiaan ja siitä aiheutuneet pienoiset traumat. Vaikka saatiin tuolloin heti korjaava kokemus, ei lentäminen näiden muksujen kanssa siltikään ole suosikkipuuhieni joukossa. 

Tällä kertaa meidän tytöillä oli ensimmäistä kertaa omat paikat lentokoneessa ja matkustusmukavuus oli satakertaa parempi. Me lennettiin Las Palmasiin ja lentoaikaa oli kuutisen tuntia. Helsingissä jouduttiin istumaan lähdettäessä melko pitkään ennen nousua, koska siipiä käsiteltiin jäänestoaineella ja odoteltiin että kiitorata vapautuu, mutta muuten lennot sujuivat aikataulullisesti vallan mukavasti.

Menolennolla sattui kivasti niin, että mummo ja vaari istuivat meidän takana ja heidän vieressään oli tyhjä paikka. Sujuvasti menikin menolento niin, että tytöt olivat vuorotellen mummon ja vaarin kanssa touhuamassa. Neiti B jännitti silminnähden nousuja ja nukahtikin molemmilla kerroilla nousun yhteydessä äitin kainaloon tiukasti kädestä kiinni pitäen. Neiti A puolestaan kiukutteli molemmat nousut, koska ei millään olisi tahtonut istua turvavöissä - hän myös autossa kapinoi turvavöitä vastaan, joten osasin hieman odottaa tätä. 

Kaikenkaikkiaan lennot sujuivat aika mallikkaasti. Neiti A vähän kiukutteli molemmilla lennoilla, mutta sekin oli suhteellisen pientä. Pääasiassa me touhuiltiin ja ihmeteltiin. Katsottiin Muumeja ja Pipsa Possua, väritettiin ja piirrettiin, liimailtiin tarroja, luettiin kirjoja ja katseltiin maisemia ikkunasta. Matkaeväänä meillä oli kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mitä naposteltiin kun alkoi hiukoa. Molemmat neitokaiset nukkuivat lennoilla unet, joskin tottakai eri aikoihin. 

Olin hyvin ylpeä tytöistä lentojen jälkeen, niin hienosti ne sujuivat. Paluu lennolla olin tyttöjen kanssa yksin mummon ja vaarin jäädessä vielä nauttimaan viikoksi auringosta ja vaikka jännitin tuota lentoa aika paljon etukäteen, niin todella hyvin sekin sujui (vaikka itse olin 38 asteen kuumeessa vielä kaiken lisäksi). 

Muutaman viikon päästä hypätäänkin taas uudestaan koneeseen, kun suunnataan Gambian mummolaan pariksi viikoksi. Tytöt odottavat reissua jo kovasti ja lentokoneet ovat päivittäin leikeissä mukana - saa nähdä riittääkö intoa itse lennolle asti.

Miten teidän lennot taaperoiden kanssa sujuvat? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Tuplaonni

Two to wash, two to dry.

Two who argue,

two who cry..

Two to kiss, two to hug.

And best of all 

there's two to love.

Hyvää kaksostenpäivää kaikille ihanille tuplille ja heidän vanhemmilleen! 

Paras lahja, minkä olen koskaan saanut ❤

Kuvat Marjaana Tasala/Rimma photography 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut