Toistensa parhaat ystävät ja pahimmat tappelupukarit

Minua on siunattu monilla tosi hyvillä ystävillä. On sellaisia, jotka ovat kulkeneet rinnalla hiekkalaatikolta asti ja sitten on sellaisia, jotka ovat liittyneet matkaan vasta näin aikuisiällä - tärkeitä ja rakkaita ihan jokainen.

Vaikka minulla on aina ollut ystäviä, niin se ystävyys kalpenee meidän tyttöjen suhteen rinnalla. He ovat (ja toivottavasti aina tulevat olemaan) toistensa parhaat ystävät - hyvässä ja pahassa.  

Heillä on keskenään ihan mieletön side ja sitä on ainutlaatuista seurata. He ymmärtävät toisiaan tavalla, mitä on vaikea sanoin kuvailla ja he lukevat toistensa tunteita toisiaan niissä tukien. He osaavat myös tapella - voi sen he osaavat hyvin. Välillä meillä on kotona ihan täysi ydinsota ja oma aikani menee lähinnä erotuomarina toimimiseen. Purraan, kiskotaan tukasta ja tehdään kiusaa. Silloin huomaa sen, että talossa on kaksi ihan samanikäistä, joilla ei kummallakaan vielä ole taitoa käsitellä tunteitaan. 

Pääasiassa meillä kuitenkin touhutaan yhdessä ja ollaan ihan erottamaton kaksikko. Äitiä ei paljon leikkeihin tarvita - saati edes kelpuuteta, koska äiti ei ymmärrä samalla tavalla kuin sisko. He liikkuvat käsi kädessä ja halivat sekä pussailevat toisiaan leikin lomassa. Siskolta saa aina lohtua kun harmittaa ja siskon kainaloon on hyvä käpertyä kun kaipaa läheisyyttä. 

Siskoa kaivataan silloin kun ei olla yhdessä ja siskon kanssa halutaan jakaa kaikki kivat jutut. 

Isämiehen kanssa usein iltaisin seurataan tyttöjen touhuilua ja pohditaan, että kuinka tylsää olisikaan jos heitä olisi vain yksi - olen monesti pohtinut, että osaisinko edes olla 'vain' yhden lapsen äiti kun on tottunut siihen, että heitä on kaksi. 

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille ihanille sinne ❤

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut