RV 26 - hehkeästi raskaana?

Tänään tuli raskausviikkoja mittariin jo 26+0. On kyllä hurjaa kuinka nopeasti tämä aika kuluu ja jaksan ihmetellä sitä koko ajan. Meidän lokakuisten ryhmän ensimmäinen vauva on myös jo syntynyt ja periaatteessa tämä meidänkin voisi olla jo elinkelpoinen, jos jostain syystä tulisi tarve nyt synnyttää. Mutta toivottavasti hän saa kasvaa ja voimistua vielä tovin jos toisenkin, me ei nimittäin olla vielä valmiita. 

Jaoin taannoin Instagramissa kuvan ja pyysin teitä äänestämään;


Monta monituista kertaa olen tämän odotuksen aikana kuullut, että olen jotenkin hehkuvan näköinen. Sitä kuuluisaa raskauden hehkua kenties siis. En osaa sanoa, että onko minulla itselläni kovinkaan hehkuva olo päivittäin, mutta pakko myöntää että näin raskaana ollessa pidän itseäni normaalimpaa kauniimpana ja olen ehkä myös armollisempi ulkonäön suhteen. Noin tukka pestynä ja laittautuneena minulla oli hyvinkin kaunis olo kun seikkailtiin kesäisessä Skansenissa viime viikolla. 

Mutta arjessa hehku loistaa kyllä vielä poissaolollaan. Olen tällä hetkellä aika uupunut tähän raskauteen ja kaikenkaikkiaan jaksaminen on vähän heikoilla. Puolisen tuntia jaksan touhuta ja tehdä, sitten on pakko levätä ja istahtaa alas. Ruokaa laittaessakin istuskelen keittiöjakkaralla hellan edessä, kun jaloilla ei jaksa kauaa olla. Iltaisin makaan sohvalla jalat kohti kattoa, koska jalkoja särkee. Muistan nyt myös sen, miksi vannoin tyttöjä odottaessani että seuraavasta tulee talvivauva - ja jos vielä joskus suunnitellusti lapsia saadaan, niin en tosiaan halua olla raskaana kesällä. Minulla ihan ykkösraskausvaivanahan nimittäin on suonikohjut, oikein kunnon sellaiset. Ja voin kertoa, että niitä ei ole pelkästään jaloissa, vaan niitä muodostuu myös tuonne ulkosynnyttimiin - voitte kuvitella kuinka mukava vaiva. Lapset ei kuitenkaan kovin anna armoa äidille, joten touhuillaan mahdollisimman paljon. Onneksi meillä on kiva piha, missä voidaan viettää aikaa ja jaksamisen mukaan kierrellään puistoissa. 

Vauva alkaa olla jo kilon painoinen ja on edelleen kovin liikkuvainen. Muutaman päivä sitten hän vähän säikäytti kun oli kierähtänyt jotenkin niin, ettei liikkeitä juurikaan tuntunut. Vielä mahtuu hyvin piiloutumaan noin, mitä sisarensa eivät mahtuneet oikein koskaan tekemään. Minä taistelen edelleen raskausdiabeteksen kanssa ja näyttää siltä, että insuliinit tässä joutuu pian taas aloittamaan. 

Miten te muut odottajat jakselette?

Ai niin, ja poikaahan meille on povailtu - oikein siis veikkasi suurin osa tuohon kuvaan ääninsä antaneista


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Ei kommentteja

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.