Käännettiin eilen minun työpäiväni jälkeen auton nokka kohti Sastamalaa ja ystäväperheen kotia. Olin itse työpäivän jälkeen aivan totaalisen kuitti ja jos olisin voinut, olisin perunut koko reissun. Onneksi riivin itsestäni voimat ja lähdettiin, nimittäin olipa kivaa! Matkalla jo fiilis parani kun sain vähän murua rinnan alle ja lepäilin isämiehen ajaessa. Perille kun päästiin, oli autosta ulos astuessa epätodellinen olo raikkaassa maaseudun ilmassa. On nimittäin kaupungissa tällä hetkellä aika tukala olla ja elää, vaikka periaatteessa kuumuudesta ihan tykkäänkin. Tuolla maalla oli raikasta ja hegittäminenkin oli helpompaa, vaikka lämpötila oli jokseenkin sama kuin kaupungissa. Kun ystävien talossa vielä kaikeksi ihanuudeksi oli ilmalämpöpumppu, olin aika ekstaasissa.
Aamulla oli ihana herätä, kun takana oli jopa levollisesti nukuttuja tunteja - eikä vaan levotonta pyörintää ja hikilammikosta kuumuuteen havahtumista kuten viimeiset kaksi viikkoa. Yöllä ja aamulla myös satoi vettä, mikä teki ilmasta entistä raikkaampaa ja kävelin varmaan pisimmän lenkin pitkästä aikaa viileämmässä raikkaassa ilmassa. Kaipuu maaseutuelämään on taasen herätetty.
Päivällä suunnattiin Sastamalan keskustassa sijaitsevaan Herra Hakkaraisen taloon vierailulle. Tiesitkö, että Herra Hakkaraisen ja koko Koiramäen porukan isä Mauri Kunnas on kotoisin Sastamalasta? (Minä en tiennyt..) Hänen kirjoihinsa perustuva näyttely talo oli rakennettu todella hienosti alkuperäisiä hahmoja kunnioittaen. Hakkaraisen talosta löytyy neljä huonetta ja näin kesäisin myös ulkotilat ovat avoinna. Huoneet on rakennettu eri kirjojen pohjalta ja niissä pääsee lapset aktiivisesti toimien tutustumaan kirjojen maailmaan. Herra Hakkaraisen kotona tytöt leikkivät pitkän tovin keittiöjutuilla ja Koiramäen sekatavarakaupassa leikittiin kauppaleikkejä niin innolla, että tyttöjä oli vaikea houkutella sieltä pois. Ritarinlinnassa pääsi miekkailemaan ja istumaan pyöreän pöydän ääreen ritarien kanssa. Olisipa ollut sovitettavana linnanneidon ja ritarin asujakin. Lisäksi oli vielä avaruushuone, missä pääsi osallistumaan avaruuslennolle. Ulkona puolestaan oli autopiha, missä pääsi polkemaan potkuautoilla ja potkuttelemaan pyörillä - meidän tytöille sopivia pyöriä ei oikein löytynyt, mikä vähän harmitti. Isommille lapsille tuo potkuautorata olisi huisin kiva ja siellä Herra Hakkarainen ajeli muiden joukossa. Sisällä oli myös rauhallinen tila, missä olisi voinut lueskella ja missä sai piirrellä ja värittää - tytötkin värittivät Herra Hakkaraiselle kuvat, mitkä tiputettiin talosta löytyvään postilaatikkoon.
Vaikka talo itsessään ei ollut iso, niin oli se hurja kiva! Näin äidinkin näkökulmasta oli ihana, miten hienosti talossa oli kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja jokaisessa huoneessa taisi olla joku pieni 'tehtävä' jota isommat lapset voivat toteuttaa. Lisäksi ilahdutti se, että sisäänpääsymaksu oli vain 9 euroa ja sen maksettuaan voi talosta välillä myös poistua vaikka syömään ja palata myöhemmin takaisin leikkimään. Talo on auki ympäri vuoden ja tuo ulkotilakin toukokuun alusta lokakuun loppuun.
Onko Herra Hakkaraisen talo teille tuttu paikka?
Minusta on vähän harmi, että tällainen helmi on jäänyt ihan paitsioon. Itse en ollut edes kuullut koko paikasta, ennen kuin pari vuotta sitten bongasin ohikulkumatkalla kyltit. Me aiotaan ehdottomasti vierailla täällä uudemmankin kerran kun liikutaan tuolla suunnalla.
Minusta on vähän harmi, että tällainen helmi on jäänyt ihan paitsioon. Itse en ollut edes kuullut koko paikasta, ennen kuin pari vuotta sitten bongasin ohikulkumatkalla kyltit. Me aiotaan ehdottomasti vierailla täällä uudemmankin kerran kun liikutaan tuolla suunnalla.
--
Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa
