Meillä laskettu aika hiipii koko ajan lähemmäs ja olo alkaa olla sen mukainen. Laskettuun aikaan on puhelimen mukaan aikaa reilu 60 päivää ja voi kuinka odotaankaan, että aika vilahtaisi ohi vauhdilla. Tämä raskaus on ollut fyysisesti raskaampi kuin ensimmäinen ja alan olla jo aika kypsä tähän tilanteeseen - olisi mukava jaksaa taas paremmin.
Pikku hiljaa myös jotenkin realisoituu se, että meille on tulossa vauva - täytyisi alkaa jotain tekemäänkin sen eteen täällä kotona. Sain kyllä äitiysavustuksen haettua ja päivärahatkin, joten jotain on jo hoidettuna. Pitäisi vähän järjestellä paikkoja, että vauvakin mahtuu tavaroineen johonkin ja opettaa tytöt esimerkiksi nukkumaan omassa huoneessaan. Pikkujuttuja.
Tällä hetkellä tähän odotukseen ei niin kovasti ole aikaa keskittyä, siitä pitävät huolen tytöt ja koti ja viime viikkoon asti myös työt. Iltaisin kun kotona rauhottuu, istuskelen keinutuolissa ja jutustelen vauvan kanssa - hän innostuu kovin iltaisin jumppailemaan kun rauhoitun ja se on päivän parhaita hetkiä. Muuten tuntuu, että arjen päivät ovat sellaista selviämistä, kun oma jaksaminen ja energiataso ei kohtaa noiden lasten tasoa. Vähän omia voimia venyttäen arjesta kuitenkin selviää ja ollaan tyttöjen kanssa touhuttu paljon kaikenlaista kivaa.
Nämä helteet ovat tehneet olosta melkoisen tukalan viime viikkoina ja se on näkynyt kyllä myös arjessa. Iltaisin on ollut pakko rauhoittua, kun supistelut ovat vaivanneet ja jalat kipeytyvät kovasti. Lääkärit ja muut kauhistelevat jalkojeni suonikohjuja - melkoiset ne ovatkin ja näin kesän kuumalla edes tukisukkia ei ole saanut jalkaan. Melko mukava särky, jos ei saa säännöllisesti jalkoja ylös. Supistelujen ja suonikohjujen vuoksi sain myös viimeisiksi työviikoiksi sairaslomaa, mikä helpottaa tätä arkea nyt huomattavasti. Vaikka on hassua ajatella, että teoriassa minulla on seuraavan kerran töitä ensi vuoden heinäkuussa - jos heti äitiysvapaan päätyttyä palaisin töihin. Lääkäri käski nyt keskittyä vauvaan töiden sijaan ja ottamaan rauhallisesti. Minun täytyykin vähän opetella etten touhuaisi liikoja, mutta onneksi kroppa muistuttaa kun on aika levätä.
Käytiin pikkuisen kanssa vähän päivystyksessäkin tuossa taannoin, kun hän vietti hiljaisempia hetkiä. Onneksi heti löytyi vahvat sydänäänet ja ultrattiinkin vielä varmuuden vuoksi - kaikki oli hyvin ja pieni painoi jo yli 1 600 g. Hieman yläkäyrällä kasvaa, mutta ei huolestuttavasti. Raskausdiabetes on edelleen kenkku kaveri, mutta pikkuhiljaa alkaa löytymään hyvä hoitotasapaino ja se on kiva juttu.
Miten muilla alkusyksyn odottajilla menee?
Onko helteet kiva juttu vai odotatteko jo viileämpiä ilmoja?
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.