Lasten ensimmäinen harrastus

Me pohdittiin paljon kesään ja kesän mittaan tyttöjen harrastusjuttuja. Pohdittiin, että mikä olisi heille sopiva harrastus ja tarvittaisiinko niitä useampia jo nyt. Tytöillä kun tuntuu olevan ihan loputtomasti energiaa, minkä lisäksi he ovat fyysisesti hyvin aktiivisia ja lahjakkaita, joten joku harrastus tuntui ajankohtaiselta.  

Selailin paljon erilaisia jumppia ja tansseja ja kerhoja, mistä lopulta valittiin tytöille naperojumppa. Suunniteltiin ensin, että oltaisiin jumpan lisäksi menty vielä tanssitunnille, mutta koska jumppa ja tanssi sattuivat samalle päivälle, valittiin lopulta lähempänä oleva jumppa. 

Meidän valitsema naperojumppa on yli kolmevuotiaille tarkoitettu leikillinen jumppa, jossa tarkoituksena on kehittää liikunnallisia perustaitoja. Syksyn aikana jumpassa on opeteltu esimerkiksi kuperkeikkoja molempiin suuntiin sekä päällä seisontaa. Jumpassa touhutaan erilaisilla välineillä ja telineillä - onpa meille kotiinkin tullut jumpan innoittamana treenitrampoliini. Jumpassa on aina ollut ensin lämmittely leikin kautta ja tämän jälkeen on kierretty temppuradalla opetellen erilaisia juttuja - heittämistä, roikkumista, tasapainoilua yms. 

Ensimmäisellä kerralla tyttöjä vähän ujostutti ja he menivätkin jumppatunnille käsi kädessä. Kerran tytöiltä on jäänyt jumppa kokonaan väliin, kun me oltiin isämiehen kanssa sairaalassa synnyttämässä ja kerran neiti B on ollut jumpassa yksin siskonsa kuumeillessa. Jumppatuntia odotetaan joka viikko, sinne mennään aina innolla ja sen jälkeen uusia taitoja esitellään kotona koko viikko. Eilen  tämän syksyn viimeinen jumppa ja varmasti ilmottaudutaan myös kevään jumppaan. 

Vaikka harrastus on selkeästi ollut hyvä juttu ja jumppa on tytöille sopiva, niin olen iloinen että ei otettu nyt syksylle useampaa harrastusta. Kolmevuotias on vielä kuitenkin niin pieni, että yksi harrastus on ollut ihan riittävä. Ensi syksynä voisi jo ajatellakin viikolle kahta harrastusta, jos tilanne sen sallii. 

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat alkaneet harrastaa?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Kaksi kuukautta vanha

Meidän pieni mies on tänään jo kaksi kuukautta vanha. 

28.11.2018 

5790 g

59,5 cm

Kahdessa kuukaudessa hän on valloittanut jo monta sydäntä. Perusluonteeltaan pieni mies on rauhallinen ja tyytyväinen lapsi. Hän ei kuitenkaan juurikaan viihdy yksin, vaan kutsuhuuto tulee nopeasti kun hän jää hetkeksikään itsekseen. Hän viihtyy hyvin sitterissä ja stokken vauvaistuimessa seuraillen muiden puuhailuja. Leikkimatolla hän viihtyy hetken makoillen, mutta mielellään niin, että joku on vieressä viihdyttämässä. Ehdottomasti hänen lempipuuhaansa nukkumisen ja syömisen lisäksi on siskojen touhujen seurailu. Oma ääni on löytynyt viime viikkojen aikana ja hän tykkää kovasti jutustella. Hän on myös melkoinen hymypoika ja valloittaa hymykuopallaan, kuten neiti A. 

Hän nukkuu yönsä suhteellisen hyvin, useimmiten alkuyön pidempi pätkä on 5-6 tuntia ja syönnin jälkeen toinen unipätkä on 3-4 tuntia. Me heräillään aamuisin kahdeksan ja yhdeksän välillä, minkä jälkeen hän valvoo yleensä pari tuntia ennen päivän pidempiä unia. Parhaimmillaan uni maistuu aamupäivällä kolmesta neljään tuntia, minkä lisäksi alkuillasta hän ottaa noin reilun tunnin mittaiset torkut. 

Hän kasvaa hyvin rintamaidolla, eikä sairaalassa saatua 10 ml enempää ole lisämaitoa saanut. Kylpyhommat isämies hoitaa joka toinen ilta ja se on yksi suosikkipuuhista, vaikka sen jälkeinen rasvaus saakin usein aikaan kiukun. Vaatteissa pieni mies käyttää pääasiassa kokoa 62, mutta joitain 68 kokoisiakin on jo käytössä. Erityisesti housuissa tuntuu, että 68 on kokona parempi, koska hänellä on isänsä pitkät jalat. 

Minkälaisia tyyppejä teidän kaksikuiset ovat (tai ovat olleet)?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

28.9.2018 - the day I met you

Suunnattiin eräänä torstaiaamuna sovitusti Naistenklinikalle käynnistelemään synnytystä. Viikkoa aikaisemmin lääkäri oli todennut, että synnytystä käynnistellään minun lääkehoitoisen raskausdiabeteksen ja vauvan isohkon koon vuoksi ennen laskettua aikaa. Vielä tuolloin viikkoa aiemmin lääkäri tosin totesi, että välttämättä käynnistystä ei tarvita ja vauva syntyy ennen sitä, mutta toisin kävi. 

Käynnistysosastolla päästiin ensin käyrille istumaan. Vauvan sydänäänet piirtyivät kauniisti ja tasaisesti, mutta aina välillä hän karkasi anturilta ja syke katosi, joten käyrä jäi vähän vajaaksi. Noin tunnin päästä päästiin lääkärin pakeille ja minulle laitettiin ballonki avaamaan paikkoja. Lääkäri halusi vielä uudestaan saada vauvalta tasaisen sydänkäyrän, joten suunnattiin takaisin istuskelemaan. Sen jälkeen oltaisiin päästy vielä lähtemään ulos, ajatuksissa oli käydä lounaalla, mutta ballonki tulikin pienellä nykäilyllä ulos, eikä saatu enää lähteä osastolta. 

Tytöt olivat normaalisti päiväkodissa ja olimme sopineet ystäväni kanssa, että hän tarvittaessa hakee tytöt ja viettää illan heidän kanssaan. Siinä viestiteltiin puolin ja toisin sekä soittelin päiväkotiin, että tyttöjä hakeekin joku muu kuin me. Odoteltiin kalvojen puhkaisua ja oltiin vaan. 

Kalvot puhkaistiin yhden aikaan. Supistuksia oli tullut jo ballonkin laiton jälkeen ja pian kalvojen puhkaisun jälkeen ne alkoivat olla säännöllisiä ja selkeästi voimistuvia. Sain käyttööni tens-laitteen ja sen avulla meni hyvin. Käveltiin pitkin osaston käytävää, jossain vaiheessa söin vähän ja isämies kävi muualla syömässä. Seitsemän aikaan supistukset alkoivat olla niin kovia, että siirryttiin synnytyssaliin jatkamaan hommaa. 

Yhdeksän aikaan sain epiduraalipuudutuksen, vaikka alkujaan ajattelin, etten sitä haluaisi ollenkaan. Tens auttoi pitkään, mutta epiduraali oli kiva apu. Supistusten pahin kipu taittuu epiduraalin jälkeen ja kätilö on sitä mieltä, että vauva ei tule syntymään ennen aamupäivää. Kohdunsuu on auki 4 cm ja vauva on vielä melko korkealla kanavassa. Soittelen kotiin ja sovitaan, että ystäväni jää meille yöksi ja isämies aamulla tulee päästämään hänet töihin. Itsekin yritän vähän lepäillä, mutta pian supistukset palaavat voimakkaapina. Hieman ennen yhtätoista supistukset alkavat olla hyvin voimakkaita ja soitan kätilön takaisin paikalle. Saa toisen annoksen epiduraalia ja tarkastus kertoo, että kohdunsuu on avautunut täysin. Puolenyön maissa alkaa ponnistuttaa. Yhden maissa lopulta alkaa ponnistamisen tarve olla niin kova, että lääkäri tulee paikalle ja saan alkaa ponnistamaan. Vauva on vielä melko ylhäällä ja muistan hämärästi, että oli puhetta jopa sektion mahdollisuudesta sen takia. Lääkäri ja kätilö valmistelevat imukuppia ja joudun nostamaan jalat telineille sen varalta. Vauva kuitenkin syntyy ilman imukuppia klo 01.23 ja saan pienen terveen pojan rinnalleni heti. 

Vauvan kanssa ihmeteltiin toisiamme siinä rauhassa, kun minua paikkailtiin. Punnituksen ja mittauksen jälkeen vauva sai eka kertaa maitoa, mikä sujui heti mallikkaasti. Jouduttiin viettämään salissa aikaa, kun minua seurattiin verenvuodon takia. Onneksi vuoto lopulta loppui ja päästiin aamulla seitsemän maissa siirtymään osastolle. Sairaalassa oltiin sunnuntaihin asti, kun vauvan verensokereita seurailtiin ja oli aika ihana rauhassa tutustua pieneen. Isämies kävi tyttöjen kanssa meitä moikkaamassa pariin otteeseen, mutta muuten saatiin ihan rauhassa tutustua toisiimme.  

28.9.2018

klo 01.23

4020 g

52 cm

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Lasten toivepäivä

Kesän ja syksyn mittaan tytöt ovat joutuneet monessa kohtaa taipumaan äidin väsymyksen vuoksi - raskausaika ja vauvan syntymä ovat olleet isoja muutoksia pienten elämässä. He ovat joutuneet ottamaan uuden roolin ja varsinkin vauvan syntymän jälkeen on omat käteni olleet ajoittain vähän liian täynnä leikkiäkseni tyttöjen kanssa vanhaan malliin. Niinpä halusin, että vietettäisiin päivä ihan tyttöjen toiveiden mukaan - olen pitkin syksyä poiminut heidän toiveitaan muistiin mieleeni ja perjantaina vietettiin päivää heidän toiveidensa mukaan.

Aamulla löhöiltiin ja tytöt saivat katsella haluamiaan lastenohjelmia. Aamupalaksi tytöt toivoivat ja saivat isämiehen tekemää herkkupuuroa ja päälle puettiin uudet karkkisukkikset ja prinsessamekot. Sen verran joutuivat taipumaan, että laitettiin tukat kuosiin ennen päivän rientoja - se ei ole mitään tyttöjen lempparipuuhaa, mutta lopputulos yleensä ilahduttaa.

Aamupäivällä suunnattiin ystävien kanssa HopLoppiin. Hyödynnettiin samalla BlackFriday tarjous ja saatiin kuukauden ilmaiset hoppailut kun suunnattiin vähän normaalia kauemmas Variston HopLoppiin. Touhuillessa vierähti muutama tunti. HopLopin jälkeen ajeltiin lounaalle ja tyttöjen toiveiden mukaan suunnattiin Mäkkäriin. Ruokailun jälkeen ajeltiin ruuhkassa kohti Itistä ja onneksi tytöt viihtyivät hyvin takapenkillä leikkien, kun matkassa kesti hieman normaalia pidempään. Itiksessä ensimmäisenä mentiin moikkaamaan joulupukkia. Sitä oli odotettu ja jännitetty aika paljon etukäteen, meinasi iskeä jänistys viime hetkellä, mutta lopulta molemmat tytöt uskaltautuivat pukin syliin. Ihmeteltiin vielä kauppakeskuksen meininkejä ja käytiin herkuttelemassa donitseilla. Leikkipaikalla oli meille turhan täyttä, niin kierrettiin sen sijaan lelukaupassa ihmettelemässä kaikkia ihanuuksia. Ihan ex-tempore päätin, että tytöt saavat valita jotkut pienet jutut kaupasta kun oli alet. Niinpä mukaan tarttui molemmille uudet ponit. Ennen kotiinlähtöä käytiin ostamassa muutamat joulukuusenkoristeet ja tytöt saivat valita itse kaksi koristetta molemmat. Kotona oli odottamassa isämiehen varastosta hakema joulukuusi, mikä vielä koottiin ja koristeltiin. Ennen nukkumaanmenoa luettiin vielä ekstrapitkä iltasatu ja laulettiin unilaulut. 

Sellainen oli meidän tyttöjen toiveiden mukaan toteutettu päivä. Paras juttu oli kuulemma joulupukki, kun illalla päivän touhuista juteltiin. Isämiehelle esiteltiin aamulla innolla koristeltua joulukuusta ja uudet ponit ovat olleet päivän suosituin lelu. 

Mitä teidän lasten toivepäivä pitäisi sisällään?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Kaksi kuukautta

Reilu kaksi kuukautta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi teille tänne kirjoittelin. Syksy meni ja talvi alkaa olla käsillä. Kaksi kuukautta olen pohdiskellut blogin kohtaloa tulematta oikeastaan mihinkään lopputulokseen - paitsi olen todennut, että en ole vielä valmis tätä lopettamaan. On vaikea tarttua asiaan ja keksiä mistä aloittaa. 

Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut kaikenlaista. Suurimpana mullistuksena meidän elämässä lienee tuo meidän pienen pojan syntymä. Hän lopulta saapui syyskuun lopulla ja on valloittanut kaikkien sydämet olemuksellaan. Me ollaan siis opeteltu arkea viisihenkisenä perheenä ja se alkaa pikkuhiljaa jo sujua aika hyvin. Tytöt ovat ottaneet hienosti hoitaakseen isosiskon roolin ja innokkaasti pitävät huolta pikkuveljestään.

Viime viikko meni touhutessa ristiäisiä ja nyt nekin ovat onneksi ohitse. Saadaan keskittyä tähän arjen elämiseen ja rauhoittua. Meidän pieni mies on onneksi suhteellisen tyytyväinen vauva, kuten sisarensakin olivat pienenä. Vaikka tämä vauva-arki on vähän yllättänyt intensiivisyydellään, niin melko helpolla ollaan päästy. Kun vielä itse oppisin sen, että vauva tosiaan nukkuu päivisin useamman tunnin ja voisin itse touhuilla kaikenlaista - olen tyytyväisenä lepäillyt aina vauvan uniajan, mutta nyt voisi lepäily alkaa riittää.

Mitäs teidän syksyyn kuuluu?  

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut