28.9.2018 - the day I met you

Suunnattiin eräänä torstaiaamuna sovitusti Naistenklinikalle käynnistelemään synnytystä. Viikkoa aikaisemmin lääkäri oli todennut, että synnytystä käynnistellään minun lääkehoitoisen raskausdiabeteksen ja vauvan isohkon koon vuoksi ennen laskettua aikaa. Vielä tuolloin viikkoa aiemmin lääkäri tosin totesi, että välttämättä käynnistystä ei tarvita ja vauva syntyy ennen sitä, mutta toisin kävi. 

Käynnistysosastolla päästiin ensin käyrille istumaan. Vauvan sydänäänet piirtyivät kauniisti ja tasaisesti, mutta aina välillä hän karkasi anturilta ja syke katosi, joten käyrä jäi vähän vajaaksi. Noin tunnin päästä päästiin lääkärin pakeille ja minulle laitettiin ballonki avaamaan paikkoja. Lääkäri halusi vielä uudestaan saada vauvalta tasaisen sydänkäyrän, joten suunnattiin takaisin istuskelemaan. Sen jälkeen oltaisiin päästy vielä lähtemään ulos, ajatuksissa oli käydä lounaalla, mutta ballonki tulikin pienellä nykäilyllä ulos, eikä saatu enää lähteä osastolta. 

Tytöt olivat normaalisti päiväkodissa ja olimme sopineet ystäväni kanssa, että hän tarvittaessa hakee tytöt ja viettää illan heidän kanssaan. Siinä viestiteltiin puolin ja toisin sekä soittelin päiväkotiin, että tyttöjä hakeekin joku muu kuin me. Odoteltiin kalvojen puhkaisua ja oltiin vaan. 

Kalvot puhkaistiin yhden aikaan. Supistuksia oli tullut jo ballonkin laiton jälkeen ja pian kalvojen puhkaisun jälkeen ne alkoivat olla säännöllisiä ja selkeästi voimistuvia. Sain käyttööni tens-laitteen ja sen avulla meni hyvin. Käveltiin pitkin osaston käytävää, jossain vaiheessa söin vähän ja isämies kävi muualla syömässä. Seitsemän aikaan supistukset alkoivat olla niin kovia, että siirryttiin synnytyssaliin jatkamaan hommaa. 

Yhdeksän aikaan sain epiduraalipuudutuksen, vaikka alkujaan ajattelin, etten sitä haluaisi ollenkaan. Tens auttoi pitkään, mutta epiduraali oli kiva apu. Supistusten pahin kipu taittuu epiduraalin jälkeen ja kätilö on sitä mieltä, että vauva ei tule syntymään ennen aamupäivää. Kohdunsuu on auki 4 cm ja vauva on vielä melko korkealla kanavassa. Soittelen kotiin ja sovitaan, että ystäväni jää meille yöksi ja isämies aamulla tulee päästämään hänet töihin. Itsekin yritän vähän lepäillä, mutta pian supistukset palaavat voimakkaapina. Hieman ennen yhtätoista supistukset alkavat olla hyvin voimakkaita ja soitan kätilön takaisin paikalle. Saa toisen annoksen epiduraalia ja tarkastus kertoo, että kohdunsuu on avautunut täysin. Puolenyön maissa alkaa ponnistuttaa. Yhden maissa lopulta alkaa ponnistamisen tarve olla niin kova, että lääkäri tulee paikalle ja saan alkaa ponnistamaan. Vauva on vielä melko ylhäällä ja muistan hämärästi, että oli puhetta jopa sektion mahdollisuudesta sen takia. Lääkäri ja kätilö valmistelevat imukuppia ja joudun nostamaan jalat telineille sen varalta. Vauva kuitenkin syntyy ilman imukuppia klo 01.23 ja saan pienen terveen pojan rinnalleni heti. 

Vauvan kanssa ihmeteltiin toisiamme siinä rauhassa, kun minua paikkailtiin. Punnituksen ja mittauksen jälkeen vauva sai eka kertaa maitoa, mikä sujui heti mallikkaasti. Jouduttiin viettämään salissa aikaa, kun minua seurattiin verenvuodon takia. Onneksi vuoto lopulta loppui ja päästiin aamulla seitsemän maissa siirtymään osastolle. Sairaalassa oltiin sunnuntaihin asti, kun vauvan verensokereita seurailtiin ja oli aika ihana rauhassa tutustua pieneen. Isämies kävi tyttöjen kanssa meitä moikkaamassa pariin otteeseen, mutta muuten saatiin ihan rauhassa tutustua toisiimme.  




28.9.2018
klo 01.23

4020 g
52 cm

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

1 kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.