Piparipalat

Mää en oo oikein koskaan ymmärtänyt mokkapaloja, enkä niitä siksi juuri koskaan tee. Nyt kuitenkin keksin jostain, että pakko saada jouluisia mokkapaloja ja lähdin tutkimaan, että onko sellaisiin ohjetta jossain. En löytänyt etsimääni, mutta löysin jotain vieläkin parempaa - nimittäin pellille tehtävien piparipalojen ohjeen. Niin hyvää! Suussa sulavaa suorastaan.

Pohja

4 kananmunaa
2 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
1 tl piparkakkumaustetta
1 maustemitta maustepippuria
3 tl leivinjauhetta
2 dl kauramaitoa
200 g margariinia
0,5 dl tummaa siirappia

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää maidon kanssa vuorotellen taikinaan. Sekoita varovasti joukkoon myös siirappi sekä pehmeä margariini. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.


Kuorrute

200 g voita
0,75 dl tummaa siirappia
2 tl piparkakkumaustetta
vajaa 1 maustemitta maustepippuria
4 dl tomusokeria

Laita kattilaan voi, siirappi sekä mausteet. Kun voi on sulanut, anna seoksen kiehahtaa ja keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Ota kattila pois levyltä ja lisää tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Kuorrutetta voi lämmittää vähän, jotta tomusokeri sekoittuu tasaisemmin ja kuorrutetta on helpompi levittää vähän lämpimänä myös. 

Levitä kuorrute vähän jäähtyneen kakkulevyn päälle tasaisesti ja koristele nompparelleilla. Leikkaa paloiksi kun kuorrute on jähmettynyt. 





Minä aion tehdä tätä herkkua kiitokseksi päiväkodin aikuisille ja ehkä myös johonkin muuhun joulupakettiin tätä eksyy. 

Kana(ton)wokki

Tässä meidän perheen aikuisväen yksi tämän hetkinen suosikkiruoka. Tytötkin tätä syövät, mutta mikään heidän suosikkinsa tämä ei ole. Minä tykkään tätä kokata, koska wokkia on nopea tehdä muun lomassa ja tälläiseen ruokaan löytyy kaapista aineksia aina. Minä teen tämän nykyään lähes aina noista Hälsans Köketin soijasuikaleista, joita löytyy pakastimesta koko ajan. Kasvisruokaa, joka maistuu kaikille - eikä kukaan edes huomaa, että ruoassa onkin soijasuikaleita kanan sijaan. 



Kana(ton)wokki

1 iso punasipuli
1 makea suippopaprika
1 valkosipuli (yksikyntinen)
2 porkkanaa
kourallinen pakastepapuja
kourallinen cashewpähkinöitä

1 rkl soijakastiketta
1 rkl chilikastiketta
2 rkl vettä

300 g maustamattomia kanasuikaleita TAI 1 pkt Hälsans Kök soijasuikaleita
tummaa siirappia
chilijauhetta
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

2 pkt pikanuudeleita tai 100 g muita nuudeleita

Suikaloi sipulit, paprikat ja porkkanat sekä silppua valkosipuli. Paista ja mausta kana- tai soijasuikaleet wokkipannussa ja siirrä sivuun odottamaan. Kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, kaada vesi pois ja jätä sivuun. 

Kuumenna wokkipannussa hieman öljyä ja wokkaa sipuleita ja paprikoita muutama minuutti. Lisää joukkoon porkkanat sekä pavut ja anna paistua hetki. Lisää vielä cashewpähkinät, paistetut kanat ja kypsät nuudelit. Sekoita soija- ja chilikastike veteen ja lisää seos wokkiin. Anna paistua vielä hetki. 

Tarjoile sitruunalohkojen kanssa. 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Syksyistä sisustusinspiraatiota Habitare -messuilta

Yhteistyössä Messukeskus


Minulla on valtava sisustuskuume. Ehkä osittain ainakin siksi, että tämän hetkinen koti on vaan väliaikainen ja odotan jo kovasti että päästään takaisin omaan kotiin ja pääsen sisustamaan uutta keittiötä sekä kylpyhuonetta. Ideoita on valtavasti ja käytiin tänään lasten kanssa hakemassa vähän lisää inspiraatiota Messukeskuksen valloittaneilta Habitare-messuilta.

Me päästiin bloggaajapassin ansiosta messuille vähän ennen kuin ne aukenivat yleisölle, joten siellä oli alkuun kivan väljää kierrellä. Valtavan paljon osastoja ja valtavan paljon inspiraatiota. Me viihdyttiin K-Raudan pisteellä vähän askartelemassa, huonekaluliikkeiden pisteillä testailtiin sohvia ja HabiKids alueella leikittiin pitkä tovi. Varsinkin tuo HabiKids oli lasten mieleen ja siinä vieressä oli sopivasti pienien liikkeiden ständejä, joissa ehdin kierrellä kun isommat leikki. 















Minä kyllä nautin messuilla käymisestä ja niin tuntuu nauttivan tytötkin. Tosin vielä taisi olla tuoreessa muistissa kevään Lapsimessut kun tyttöjen odotukset olivat tekemisen suhteen melko korkealla. Kaipailtiin FMAMin ponnariaskartelua Lapsimessuilta ja Eckerö Linen merenneitoa Matkamessuilta. Olisi ollut kiva tälläkin kertaa tutustua messuihin useampana päivänä - olisin erityisesti nauttinut messuilusta yksin ilman lapsia, mutta ehkä taas ensi kerralla. 


--


Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Kiitos kesä, tervetuloa syksy!

Olipahan kesä.

Moni tuntuu surkuttelevan syksyn saapumista ja nautiskelee vielä kesän viimeisistä lämmöistä. Niin nautiskelen toki minäkin, mutta kesän loppumista en suinkaan surkuttele, vaan olen ihan valmis syksyyn ja sen tuomiin juttuihin.







Meillä oli monessa mielessä aivan ihana kesä. Saatiin lomailla lasten kanssa, mikä mahdollisti sen että voitiin tulla ja mennä miten haluttiin. Meillä oli melkein kaikki ovet avoinna ja nautittiinkin liikkumisesta. Lomailtiin myös koko perheen voimin ja nautittiin tietty isämiehen vapaapäivistä yhdessä. Oli ystäviä, oli aurinkoa ja lämpöä, oli uimarantaa, oli minireissu Tallinnaan, oli telttaretki, oli mansikoita ja oli mökkieloa. 

Tämä kesä jää myös muistoihin raskaana. Koko ajan takaraivossa jäyti kotona odottava pakkaustyömaa ja alkukesä varsinkin meni epävarmuudessä eläen kun ei tiedetty, että missä majaillaan remontin aikana. Kotona ollessa päivät oli pitkiä ja siivouksen täyteisiä, kun valmistauduttiin remonttiin käymällä läpi varastoja ja tyhjentämällä esimerkiksi häkkivarasto. Koin myös elämäni vaikeimpia hetkiä, kun istuin silminnähden kipeän koiran kanssa auton takapenkillä matkalla eläinlääkäriin ja mietin, että onko tämä viimeinen reissu. Vielä vaikeampaa oli laittaa oma isä mökkitiellä ambulanssiin ja miettiä, että onko tämä viimeinen kerta kun nähdään. Pahasti onnistuivat säikäyttämään sekä koira että isä, mutta onneksi näin kesän päätteeksi molemmat voivat hyvin. 







En siis ole laisinkaan harmissani kun syksy vihdoin saapuu. Odotan innolla parin viikon päästä alkavia opintojani, vaikka en vielä olekaan keksinyt kuinka ehdin arjessa opiskella. Odotan opintoihin liittyvää opintomatkaa ja sitä, että saan ainakin hetkittäin uppoutua johonkin muuhun kuin äitiyteen ja pääsen vähän pois arjen ympyröistä. Odotan myös kotimme uutta ilmettä ja remontin valmistumista. Sitä, että pääsen sisustamaan ja laittamaan kotimme taas kodiksi ja toivottavasti siinä sivussa pääsen eroon vielä kaikesta turhasta tavarasta. Odotan minimiehen ensimmäisiä askelia ja suunnittelen tämän syntymäpäiviä. Odotan tyttöjen paluuta päiväkotiin ja sitä, miten kaverisuhteet kehittyvät lasten kasvaessa. 

Nautitko sinä syksystä vai kaipaatko jo kesää? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tarhalehdon eläinpihalla

Ajeltiin Jyväskylästä viettämään yksi päivä Tarhalehdon eläinpihalle Lievestuoreelle. Siliteltiin eläimiä, ihailtiin maalaismaisemia, paistettiin makkaraa, leikittiin ja tytöt pääsivät ratsastamaan ponilla. 

Tarhalehdon eläinpiha oli juuri sopivan matkan päässä Jyväskylästä ja kivasti muuten matkan varrella, jos liikkuu Jyväskylä-Kuopio-Mikkeli suunnalla. Siellä vierähti useampi tunti ihan huomaamatta. Tilalla on kauniissa miljöössä paljon erilaisia eläimiä - erilaisia lintuja, useita hevosia, aaseja, pupuja ja marsuja esimerkiksi. Eläimiä saa syöttää ja niitä pääsee paijaamaan. Välillä voi paistella makkaraa kodassa tai ostaa jäätelön kahviosta. Leikkimään pääsee hiekkalaatikolla ja pihan telineillä ja voi kiipeillä ajelemaan vanhalla nosturilla.













--

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa

Äiti ja vauva kotona, sisarukset päivähoidossa. Miksi meillä tehtiin näin?

Viime vuonna näihin aikoihin pohdin ahkerasti tyttöjen päivähoidon jatkoa. Minimies oli syntymässä ja itse olin jäämässä kotiin, joten piti päättää että mitä tehdään - jatkavatko tytöt hoidossa ja jos jatkavat, niin onko hoito koko- vai osa-aikaista. Itse pohdin asiaa todella pitkään ja juttelin siitä kaikkien kanssa, ketkä jaksoivat kuunnella. Minulle ei ollut itsestäänselvyys se, että tytöt jatkavat hoidossa eikä toisaalta sekään, että he jäisivät kotiin. He olivat hankalassa iässä kolmevuotiaina siksi, että jos he olisivat olleet vuoden nuorempia tai vanhempia olisi päätös ollut helpompi. Kaksivuotiaat olisin pitänyt ehdottomasti kotona ja toisaalta nelivuotiaan olisin pitänyt ehdottomasti päiväkodissa. Kolmevuotias on siinä rajamailla - jo tarpeeksi "iso" kaivatakseen muutakin aktiviteettia kuin äidin ja kodin, mutta kuitenkin vielä tosi pieni.

Me päädyttiin lopulta siihen, että tytöt jatkoivat päivähoidossa. Asian ratkaisi oikeastaan keskustelut parin äitikaverin sekä tyttöjen lastentarhanopettajan kanssa. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että he kaipaavat aktiviteettia ja koska ei voitu tietää, että millainen vauva on tulossa, niin päätettiin ottaa varman päälle. Tytöillä jatkui hoito ja vieläpä ihan täysaikaisena, mikä mahdollisti tosi paljon. Suunniteltiin arki sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Kovin montaa täyttä viiden päivän hoitoviikkoa tytöille ei vuoden aikana tullut ja myös hoitopäivän pituus pysyi kivan lyhyenä. Jos aamulla tuntui siltä, että päivähoitoon meno on ihan pakkopullaa, niin jäätiin kotiin. Pidettiin useampi lomaviikko ja esimerkiksi joulukuussa tytöille tuli kokonaista kuusi hoitopäivää. Keväällä tytöt olivat kuukauden lomalla Gambian reissun ajan ja kesäkuun alusta he jäivätkin taas lomalle. 

Meille tämä oli toimiva ratkaisu. Me saatiin minimiehen kanssa rauhassa pesiä sohvan nurkassa ja harrastaa ja touhuta. Tytöt saivat leikkiä päiväkodissa kavereiden kanssa ja pääsivät päivittäin ulkoilemaan ja touhuamaan kaikenlaista. Toisaalta saatiin viettää kivaa aikaa perheenä ja touhuilla tyttöjen kanssa kaikenlaista myös arkena. Vaikka minimies ei mikään järin haasteellinen vauva ole ollut, niin ei minulla olisi ollut voimavaroja tarjota yhtä paljon aktiviteettia kuin mitä päiväkodissa oli tarjolla. 


Harvinainen perhekuva Gambian matkalta 

Nyt tytöt ovat olleet reilun kuukauden lomalla ja ovat vielä kotona lokakuun puoliväliin asti. Huomaan nyt, että todellakin oli hyvä ratkaisu pitää heitä hoidossa, koska he kaipaavat kavereitaan ja itse kaipaan edes hetken rauhaa. Mutta nautitaan nyt täysillä tästä kesästä, tämä tulee varmaan olemaan toistaiseksi viimeinen mahdollisuus näin pitkään lomailuun. 

Mihin ratkaisuun teillä on päädytty vastaavissa tilanteissa?

--

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa

Seikkailua Merenkurkun saaristossa

Meidän tie vei kesälomareissulla Vaasaan. Suurin ja oikeastaan ainoa syy siihen, miksi suuntasimme tuonne päin Suomea oli se, että isämies halusi nähdä Suomen pisimmän sillan. Hänellä on suuri viehätys siltoja ja muita suuria rakennelmia kohtaan ja Raippaluodon silta oli nähtävä. Kyselin vinkkejä Vaasan seudulle Instagramissa ja sain niin paljon huikeita vinkkejä, että harmitti kun hotelli oli varattu vain kahdeksi yöksi. Joudutaan ehkä uusimaan Vaasan reissu ensi vuonna, mikä ei kyllä haittaa, koska kaupunki ympäristöineen valloitti meidät täysin. 

Tällä kertaa meille valikoitui tuon sillan takia päiväkohteeksi Merenkurkun saaristo.

Vaasasta reilun puolen tunnin matkan päässä, Raippaluodossa, sijaitsee Aava Kertun kotitila - pieni eläinpiha, jota kilpaa meille kehuttiin. Eikä suotta! Saapuessamme tien varressa oli jo pitkä jono autoja, mutta pihalle mahtui eläimiä ihailemaan hyvin. Oli vapaana juoksentelevia kanoja ja ruohonleikkurin virkaa toimitti vapaana vaeltava poni. Ihailtiin Sheriffivarsaa ja tämän äitiä sekä käytiin silittelemässä vuohia aitauksessa. Tyttöjä nauratti minipossu, joka tyytyväisenä röhki aitauksessaan. Me isämiehen kanssa herkuteltiin jättimäisillä tuoreilla korvapuusteilla ja tytöt sai jätskit. Kaiken kaikkiaan ihan huisin ihana paikka, missä vierähti huomaamatta tunti jos toinenkin. 

Eläinten jälkeen suunnattiin viereiselle Sommarön linnakealueelle vähän seikkailemaan. Jos oltaisiin oltu ennalta fiksuja, olisi meillä ollut eväät mukana ja oltaisiin lounastettu metsän siimeksessä. Paikalla oli tulipaikka, missä olisi saanut hyvät makkarat paistettua. Mutta me seikkailtiin muuten vaan metsäpoluilla ja löydettiin aivan ihana ranta. Yhtäkkiä sieltä metsän keskeltä vaan putkahti esiin hiljainen ranta täydellisellä hienolla hiekalla ja kirkkaalla vedellä. Jos ei olisi ollut niin kylmä, oltaisiin kaivettu autosta uimakamppeet, mutta nyt tyydyttiin kahlailemaan rantavedessä. 

Linnakeseikkailujen jälkeen suunnattiin lounaalle ravintola Arkeniin, missä söin ehkä parasta kalaburgeria ikinä. Nam. Vatsat täytettyämme ajeltiin vielä Saltkaretin näkötornille ihailemaan maisemia. Ei maisemien ihailuun niinkään tuota näkötornia kaipaillut, kun joka nurkalla oli vaan niin kaunista. Näkötornista oli kuitenkin kiva kuikuilla maisemia ja ihmetellä tämän maan kauneutta korkeuksista. 

























--


Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa