Kuusi kuukautta onnistunutta täysimetystä

Minimies on tänään jo kuusi kuukautta vanha, mikä tuntuu uskomattomalta. Lisäksi saavutettiin tänään kuuden kuukauden onnistunut imetystaival, joka kyllä toivottavasti jatkuu vielä pitkään. 

Jo raskausaikana suurimpia toiveitani oli onnistua tällä kertaa täysimetyksessä. Tyttöjä osittaisimetin nelisen kuukautta, mutta koskaan ei heidän kanssaan päästy täysimetykseen. Tähän vaikutti varmaan montakin seikkaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen yksi suurimmista oli se, etten nuorena uutena äitinä saanut täysimetykseen lainkaan tukea. Näillä maitomäärillä se olisi voinut helpostikin olla ihan mahdollista, mutta jotenkin minulle iskostettiin se ajatus, että ei kannata edes yrittää. Meillä tyttöjen ensimmäisen vuoden aikana oli 9 eri neuvolahoitajaa, joten kenenkään kanssa ei muodostunut sellaista suhdetta, että oltaisiin saatu neuvolasta tukea ja apua. Mutta se on mennyttä ja vaikka se harmittaa, niin sille ei voi mitään. Tytöt kasvoivat hienosti korvikkeella ja he ovat terveitä, allergiavapaita lapsia, jotka ovat saaneet rakkautta riittämiin.

Mutta niin. Silti toivoin toisen raskauden aikana kovasti sitä, että saisin rauhassa imettää ja onnistua siinä. Nimittäin jo tyttöjen aikana se sujui kyllä hyvin ja pidin siitä kovasti. Minusta imetys on jotenkin ihanaa - sellainen oma pieni hetki kiireen keskellä, jolloin on pakko rauhoittua ja olla läsnä vauvaa varten. Minimiehen kanssa imetys on myös sujunut vallan mainiosti. Hän osasi hienosti heti alusta asti tarrata tissiin oikein kiinni ja imuote on aina ollut hyvä. Ihan ekoina päivinä sairaalassa hän sai 10 ml lisämaitoa, kun omaa epävarmuuttani pohdin maidon riittävyyttä. Varsinkin ekoina viikkoina pohdin valtavasti sitä, että riittääkö maito ja kasvaako vauva tarpeeksi, mutta onneksi luurin päässä oli tsemppaamassa äitikavereita, joiden avulla opin luottamaan itseeni. Ja hienosti pieni mies on kasvanutkin! 

Minimiehellä on kova kiinnostus ruokaa kohtaan ollut jo pitkään ja ollaankin pikkaisen jo maisteltu muitakin makuja kuin maitoa. Muiden aamupalan lomassa hän on saanut vähän maistella hedelmiä ja esim. ruoanlaiton yhteydessä kurkkupala on pitänyt pienen tyytyväisenä. Pääasiallinen ravinto on kuitenkin ollut maito ja tulee olemaankin vielä sinne vuoden ikään asti. Aloitellaan kotiin päästyämme sormiruokailu, kun en itse jaksa sitä soseshowta.

Minulle imetys on ollut helppoa ja sujunut hyvin, minkä vuoksi vähän jo kauhistrlen sitä että jatkossa täytyy mukana raahata myös eväät pienelle. Tähän asti ja varsinkin nyt reissussa on ollut vaivattoman kätevää kun pienen ruoka kulkee automaattisesti mukana. Itse olen imettänyt tarpeen  mukaan kaikkialla, eikä minua ujostuta imettää julkisesti. Ajattelen ehkä niin, että jos minun imetykseni on jollekulle ongelma niin hän voi lähteä itse pois. 

  Millainen suhde sinulla on imetykseen? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Vauvakutsuilla

Järjestettiin esikoistaan odottavalle ystävälleni taannoin vauvakutsut. Vauvakutsut on ehdottomasti lempparijuhliani nykyään - sellaiset huolettoman brunssin tyylillä järjestetyt kutsut on kiva yllätys odottavalle äidille ja kivaa yhdessäoloa ystävien kanssa. Nytkin oli ihana kevätpäivä ja autuaan tietämätön ystäväni yllättyi tullessaan hoitamaan siskonsa tyttöä ja löytäessään lapsen sijaan paikalta kasan ystäviä. 

Vietettiin kiva päivä, ensin yhdessä valmistellen ja sitten yhdessä juhlien. Leikittiin vähän jotain vauvaleikkejä ja kisailtiin tietovisassa, mutta pääasiassa vaan nautiskeltiin herkkuja ja toistemme seuraa.  Koottiin odottavalle äidille kirjanen, jossa oli kuvat kaikista kutsuvieraista tulevan äidin kanssa ja johon kirjattiin vinkkejä vanhemmuuteen, sekä ajatuksia vauvalle. 

Kokosin kutsuille vaippakakun - ihan uusi lempiharrastukseni muuten! Kokosin vaippakakkuun vähän juttuja äidille sekä tietenkin pientä kivaa vauvalle. Vaippakakun sisällä tukena oli rullalla aikakauslehti, jota äiti voi lueskella. Vaipat rullailin yksitellen ja kiinnitin kuminauhalla, vaikka kuulemma näin tehdyn kakun purkaminen on melkoinen operaatio. Lisäksi kakusta löytyi suklaata, pieni helistin vauvalle, tuttinauha ja tutti, vähän pesuaineita vauvalle, Luklabelin Muistojen kortit, kolme kaunista harsoa sekä Huono äiti -kirja. Lisäksi hommattiin yhteisesti lahjaksi lahjakortti vauvakuvaukseen. 

Nyt tämä pieni vauva, jota keväisenä päivänä juhlittiin, on jo syntynyt. On parasta, kun ystäville syntyy lapsia ja meidän kaveriporukassa on kyllä sellainen vauvabuumi meneillään! 

Onko sinulle järjestetty vauvakutsut? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Gambia kohteena lapsiperheelle

Tämä Gambian reissu on meidän perheen neljäs matka lapsiperheenä. Ensimmäisellä reissulla tytöt olivat vajaa puolivuotiaita, kuten minimies tällä reissulla. Me ollaan lasten kanssa matkattu aina helpoimman kautta Tjäreborgin pakettimatkalla ja se on ollut toimiva paketti. Joka vuosi on lentokoneessa ollut aiempaa enemmän muitakin lapsiperheitä ja selkeästi Gambia nostaa suosiotaan myös lasten kanssa matkatessa, ja miksipä ei. 

Gambian on takuuvarma aurinkokohde. Sateisia päiviä talven kaudella ei ole, eikä kovin montaa pilvistäkään päivää lomalle todennäköisesti satu. Kuitenkaan siellä ei ole tukahduttavan kuuma, koska meren äärellä käy virkistävä tuuli. Gambiassa on paljon nähtävää myös lapsille ja liikkuminen on turvallista, eikä välimatkat ole pitkiä. On myös lapsille riittävän eksoottista se, että hotellialueella juoksentelee apinoita ja voi bongailla esimerkiksi korppikotkia, joten riittää hyvin sekin että pysyy turistialueella. Kun rannalle vielä pääsee hotellista suoraan, tai ainakin melkein, niin kaikki elementit lasten kanssa reissatessa on valmiina.

Paljon nähtävääkin Gambiassa on. Vähän isompien lasten kanssa voi suunnata vaikka Senegalin puolelle luonnonpuistoon tai joelle melomaan. Pienten kanssa voi lähteä metsäretkelle Makasutuun, missä näkee varmasti apinoita ja pääsee pienelle veneretkelle. Voi myös vierailla paikallisilla markkinoilla ja lasten kanssa kiva juttu on esimerkiksi myös käydä paikallisessa koulussa viemässä tuliaisena kyniä ja vihkoja oppilaille. 

Gambiassa lasten kanssa matkatessa on myös ihanaa se, miten teidät huomioidaan ja miten teitä kohdellaan. Lapsia ihastellaan ja huomioidaan, eikä apua tarvitse pyytää, vaan sitä tarjotaan. Ravintolassa saat pyytämällä lapsille sellaista ruokaa kuin haluat, oli se sitten vaikka vaan pelkkää keitettyä riisiä. Lentokentällä lapsiperheet ohjataan jonon ohi, mikä ärsyttää suomalaisia jupisijoita, mutta helpottaa lasten kanssa oloa. Tullessa usein on avattu oma passintarkastusjono, mihin ohjataan lapsiperheet. 

Miinuspuolia reissatessa Gambiaan lasten kanssa löytyy toki myös. Suurimpana ehkä se, että Gambia on malaria-aluetta ja estolääkitys tulisi olla kunnossa. Lisäksi Gambiaan tarvitsee ottaa joitain rokotuksia, mitä lähemmäs matkatessa ei tarvita. Sairastamista sinällään en osaa Gambiassa pelätä, koska sielläkin on asiansa osaavia lääkäreitä, joilta saa tarvittaessa hoitoa. Rattailla Gambiassa on vähän hankaka liikkua, mutta kantorepun kanssa pärjää mainiosti. 

Jos pohditte reissukohdetta ensi talveksi, niin suosittelen harkitsemaan 

Gambiaa ❤ 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan hyödyt

Yhteistyössä Perhekupla ja Hieronta Katajankerkkä

Kerroinkin jo aiemmin, että käytiin minimiehen kanssa vyöhyketerapeuttisessa vauvahieronnassa. Nyt meidän kolmannesta ja viimeisestä kerrasta on kulunut pari viikkoa ja ajattelin, että on aika avata meille hieronnasta koituneita hyötyjä. 

--

Viimeinen hierontakerta oli ehdottomasti se mukavin. Minimies jo selkeästi nautti hieronnasta, eikä kiukkua tullut kuin aavistus. Pahimmat jumit oli ilmeisesti jo selätetty ja hieronta tuntui mukavalta ja rentouttavalta. Viimeisellä kerralla Hanna saikin käytyä läpi koko kropan, kun ensimmäisillä kerroilla osa jäi hieromatta. 

Hierontajakson jälkeen meidän yöt ovat selkeästi rauhoittuneet. Saatiin hieronnan lomassa Hannalta hyviä vinkkejä esimerkiksi rauhoittavaan iltasilittelyyn ja siitä onkin muodostunut jo meille rutiini. Nykyään minimies saattaa nukahdettuaan nukkua sängyssä yksinkin, mikä aiemmin oli aivan turha ajatus. Rauhoitteleva silitys iltaisin on myös rauhoittanut ensimmäisen unipätkän, eikä minimies muutenkaan heräile öisin kuin kerran tai kaksi. Ennen hierontaa meillä oli yöt sitä, että heräiltiin ainakin kolme tai neljä kertaa ja varsinkin alkuyön uni oli todella levotonta. 

Vyöhyketerapeuttisessa vauvahieronnassa voi keskittyä tiettyihin osa-alueisiin ja meillä unen lisäksi keskityttiin pallean alueeseen, mikä vaikuttaa pulautteluun. Viimeisen hierontakerran jälkeen pulauttelu onkin vähentynyt, eikä minimies oikeastaan juurikaan enää sitä tee. Erityisesti on vähentynyt pulauttelu, jota tapahtui aiemmin pitkäkin aika syömisen jälkeen - ajoittain juuri syönnin jälkeen tulee vieläkin puklu, mutta ei niin usein. 

Vaikka meillä ei lähtökohtaisestikaan ollut suuria ongelmia, niin koen, että vyöhyketerapeuttisesta vauvahieronnasta oli meille isoja hyötyjä. Itselleni ainakin unen laadun paraneminen ja öiden rauhoittuminen ovat olleet luonnollisesti kiva juttu. Vauvahieronta vinkit ovat tulleet meillä käytäntöön ja myös isompien lasten niskajumeja on voinut helpottaa hieromalla vyöhyketerapeuttisia pisteitä, mihin sain myös Hannalta vinkit. 

Onko teillä testattu vauvahierontaa? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Viisi kuukautta vanha

Ihana pieni mies.

Hän on valloittanut niin monta sydäntä ensimmäisten kuukausiensa aikana. Hän on avoin ja iloinen lapsi, joka nauraa ääneen ja hymyilee paljon. Parhaita juttuja on iskä ja siskot. Siskojen puuhailua on kiva seurailla ja he saa makeimmat naurut. Iskän kanssa on parasta pelleillä ja pojat yhdessä katselee jalkapalloa. Harmiin kelpaa kuitenkin vain äiti lohduksi. Perusluonteeltaan hän on hyvin tyytyväinen ja viihtyy hyvin esimerkiksi kauppareissulla vaunuissa. 

Hän osaa jo kääntyä itse selältä vatsalleen ja on löytänyt omat varpaansa.  Hän kääntyy akselin ympäri lattialla maatessaan, eikä häntä löydä 5 minuutin päästä enää samasta paikasta mihin hänet laski. Hän leikkii mielellään leluillaan, lemppareita siskojen vanha rapinalelu sekä leikkimaton lelut. Hän ei enää tahtoisi olla sylissä kuin vauva, vaan hän tahtoisi istua kuin iso poika.

Hän syö vielä pelkästään maitoa, mutta ollaan maistelu jo vähän uusia makuja. Kiinnostus ruokaa kohtaan on suuri ja saa olla tarkkana, ettei pienet kädet nappaa ruokia pöydältä. Uusista mauista mango ei ollut herkkua, mutta päärynä ja tomaatti maistuivat.  Kurkkua on kiva jäystää, kun ikeniä kutittaa. Varsinaisesti aloitellaan kiinteät jahka palataan Gambian reissulta kotiin ja sitten keskitytään sormiruokailuun. Siihen asti vähän maistellaan ja totutellaan pikku hiljaa muuhunkin kuin maitoon. 

Tämän kuun uusia juttuja oli vauvauinti, mistä minimies nautti valtavan paljon. Hän sai myös paljon kehuja taidoistaan - kenties siis tuleva uintilupaus. Lisäksi ollaan käyty vauvajumpassa ja se on myös hauskaa puuhaa. Vauvahierontaa kokeiltiin apuna levottomiin öihin ja ne ovatkin hieman taas rauhoittuneet. 

Neuvolasta saatiin tarkat mitat;

7830 g

66,5 cm

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Samanlaiset, erilaiset tytöt

Sain jo syksyllä kommentin liittyen tyttöjen pukeutumiseen ja identiteetin kehitykseen, kiitos siitä - se sai ajattelemaan asian avaamista. Nimittäin tyttöjen oman identiteetin tukeminen ja yksilöllisyys on sellaisia asioita, joita pohdin jatkuvasti ja paljon. Erityisesti näihin asioihin kiinnittää huomiota nyt tyttöjen kasvaessa ja niiden omien mielenkiinnonkohteiden ja luonteenpiirteiden korostuessa entisestään. Minusta suurin miinus kaksosuudessa on myös se, että tytöt helposti niputetaan yhdeksi. Ihmetellään ehkä sitä, miten toinen osaa jotain ja toinen ei tai pohditaan, että miksi toinen ei innostu jostain mitä toinen rakastaa. Ovathan he kuitenkin ihan omanlaisensa persoonat. 

Tytöt ovat perusluonteeltaan toisaalta hyvin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia.  Heillä on myös melko erilaisia mielenkiinnonkohteita, vaikka monessa asiassa he haluavatkin samoja asioita. Pyrin antamaan heille usein valinnan mahdollisuuksia, jotta he saavat myös valita itseään kiinnostavia juttuja. Tosin usein päädytään lopulta siihen, että haluttaisiin samanlainen juttu kuin siskolla.

Oman identiteetin rakentaminen tytöille on ensi arvoisen tärkeää. Tällä hetkellä mielenkiinnon kohteet ovat tosiaan melko samanlaisia, mutta koko ajan huomataan, miten toisella on vahvuuksia jossain, missä toisella ei. Esimerkiksi neiti B on taiteellisesti lahjakas ja tykkää maalata sekä piirtää, kun taas neiti A on enemmän kielellisesti lahjakas ja mielellään keksii tarinoita. Toisella on enemmän kärsivällisyyttä tarkkuutta vaativiin asioihin ja toisella taas parempi looginen päättelykyky. Monessa asiassa he kulkevat kehityksessä samalla viivalla ja esimerkiksi fyysisesti he ovat aivan samantaitoisia. 

Päiväkodissa tytöt ovat sovitusti eri pienryhmissä, jotta he saavat löytää niitä omia vahvuuksia ja oppivat sosialisoitumaan muidenkin lasten kanssa. Tämä on ollut meillä ihan tosi hyvä ratkaisu ja nyt pohditaankin, että pitäisikö tyttöjen mennä koulussa samalle vai eri luokille. He hyvin helposti tukeutuvat toisiinsa ja koska he viettävät jo kaiken vapaa-aikansa yhdessä, olisi ehkä ihan positiivista että koulumaailmassa he olisivat erossa. Onneksi tätä päätöstä ei tarvitse tehdä nyt, vaan voidaan odotella ja katsoa millaisia persoonia neideistä vielä kehittyy.

Pukeutumisen suhteen tytöillä on aikalailla samanlainen maku. Toki oma maku pukeutumisessakin korostuu nyt heidän kasvaessaan. Tähän asti olen voinut pukea heitä samanlaisiin vaatteisiin ja stailata mieleni mukaan, mutta se on nyt melko murroksessa oman tahdon vahvistuessa.  Minusta on tärkeää, että vaatteiden kautta tytöt saavat tuoda esiin omaa identiteettiään ja usein heidän oma tyylinsä näkyykin pukeutumisessa. He saavat aamuisin valita itse kaapista vaatteet, niin että itse vain katson vaatteiden olevan säähän ja tilanteeseen sopivat. Useimmiten heille tärkeintä on, että saavat päälleen prinsessavaatteet ja mielellään pukeutuvat hulmuaviin helmoihin. Monena päivänä he valitsevat identtiset vaatteet, mutta yhtä usein vaatteet ovat aivan erilaiset. Neiti B on rönsyilevämpi pukeutuja kuin siskonsa ja laittaa montaa väriä/kuosia sekaisin. Neiti A puolestaan rakastaa korujaan ja kaulasta saattaakin löytyä monta monituista helminauhaa sekä rannekoruja ja sormuksia. 

Me tottakai pyritään tukemaan heitä niissä asioissa, mitkä kiinnostaa. Toivottavasti pystytään tarjoamaan heille mahdollisuuksia harrastaa ja löytää se oma juttu. 

Onko siellä ruudun takana muilla kaksosilla identtiset kiinnostuksen kohteet?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook