Kun saa esikoisina kaksoset, sitä oppii ja kasvaa äitiyteen erilailla. Tai tämä on minun kokemukseni, koska eihän minulla muutakaan ole. Kaksosten kanssa joutuu kuitenkin kaiken tekemään tuplana ja vaikka rakkauttakin saa tuplana, niin on arki melkoista palapeliä. Minä olen aina nauttinut siitä, että meillä on kaksoset ja olinkin vähän harmistunut, kun toisen raskauden ensimmäisessä ultrassa vauvoja olikin vain yksi.
En ole enää!
Olen edelleen onnellinen siitä, että saatiin kaksoset, mutta olen tuplasti onnellisempi siitä että vauvoja on tällä kierroksella vain yksi. On nimittäin aivan täysin erilaista olla vain yhden vauvan kanssa. Melkein harmittaa se, että en saanut kokea tätä vauva-arjen autuutta esikoisen kanssa. On perustavanlaatuisesti erilaista kun vauvoja on vain yksi - ehdit ja voit antaa huomiota vauvalle juuri niin paljon kuin tämä kaipaa. Pystyt vastaamaan tarpeisiin nopeammin, joten ns. turha huuto jää pois - tosin minimies on melkoisen hemmoteltu, koska kaikkiin hänen tarpeisiin vastataan käytännössä heti.
Pienen miehen kanssa ollaan päästy nauttimaan vauva-ajan aktiviteeteista. Käydään jumpassa ja vauvauinnissa. Treffaillaan äitikavereita ja käydään lounaalla tai shoppailemassa. Auton turvakaukalon saa napsautettua rattaisiin ja rattailla mahtuu käytännössä joka paikkaan. Kun tytöt olivat pieniä, en kovin paljon heidän kanssaan liikkunut yksin. Kaikki vauvatoiminta oli suunniteltu yhdelle vauvalle ja varsinkin tyttöjen lähdettyä liikkeelle oli liikkumisessa niin paljon haasteita, että oli helpompi pysyä kotona. Toki tällä kertaa on myös erilainen varmuus lapsen kanssa, koska hän ei ole esikoinen - mutta silti uskallan väittää, että jos vauvoja olisi ollut ekalla kerralla vain yksi, olisi kaikki ollut yksinkertaisempaa.
Oli ihanaa, että saatiin kaksoset, mutta ei enää toisia kiitos.
--
Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.