Mitä meille kuuluu?

Täällä taas! 

Instagramin puolella säännöllisesti kysellään blogin kohtaloa ja ehdotellaan aiheita, mistä voisin kirjoitella. Kiitos siitä ❤ Monta monituista kertaa olen ollut kirjoittamassa tänne ja usein mielessä pyörii ajatuksia siitä, mitä teille kertoisin. Ajattelinpa nyt kertoa teille ihan vaan meidän kuulumisia, kun tytöt ovat päiväkodissa, minimies nukkuu, ulkona sataa ropisee ja itse nautiskelen kupillisen teetä. 

Gambiasta paluun jälkeen onkin sujahdettu arkeen taas ihan toden teolla. Isämies on töissä ja tytöt ovat vielä olleet päiväkodissa. Ensi viikon jälkeen hekin jäävät kesäksi kotiin ja ollaan lasten kanssa nelisen kuukautta lomalla. Tuosta neljästä kuukaudesta ollaan kaksi kuukautta kodittomia kun talonyhtiöön tulee putkiremontti ja meille tehdään samalla uusi keittiö. Se onkin ollut yksi viime aikojen operaatio, kun ollaan suunniteltu uutta keittiötä. Siitä tulee ihan huikean hieno ja ollaan aika innoissamme. Rakennetaan tästä nyt meidän loppuelämän kotia, kun todettiin että ei meillä tule isommalle olemaan tarvetta lähiaikoina. 

Ollaan nautittu Gambian reissun jälkeen ihanasta Suomen keväästä ja alkaneesta kesästä. Oli muuten aikamoisen hyvä sauma reissata tuolloin maaliskuussa, kun vältyttiin kokemasta sitä inhottavaa märkää loskakevättä. Keväästä ollaan nautittu metsäretkillä ja kesän missiona onkin seikkailla mahdollisimman monessa kivassa retkikohteessa kesän aikana. Porkkalanniemi ja Emäsalo ainakin vakuuttivat upeudellaan. 

Minimies kasvaa ja kehittyy ja on ihan huikean upea tyyppi. Mennään ensi viikolla neuvolaan tsekkaamaan kasvukäyrät ja kerron sitten enemmän hänen kuulumisiaan. Ollaan vähän yritetty venyttää myös napanuoraa nyt kun hänelle maistuu muukin kuin maito. Vietettiin ensimmäinen kokonainen päivä erossa kun kävin juhlimassa ystäväni polttareita ja tällä viikolla kävin pääsykokeissa, jolloin minimies jäi mummon ja vaarin hoiviin. Vielä hän on kovin pieni ja minussa kiinni, mutta kiva kun voi suunnitella vaikka lounastreffit ilman vauvaa. 

Minä olen viime aikoina ommellut paljon ja se on ihan huikean kivaa puuhaa. Sen lisäksi kävin pääsykokeissa ja toivon, että syksyllä olisin YAMK-opiskelija. Katsotaan nyt, miten siinä tulee käymään. On mukavaa olla välillä muutakin kuin äiti ja suunnitella omaa tulevaa urapolkua. Jos (ja todennäköisesti kun) meidän lapsiluku alkaa olla täynnä, niin voin hyvällä omatunnolla alkaa keskittyä uraani. 

Mitäs teille kuuluu?

 --

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut