Kahdeksan kuukautta vanha

Meidän pieni mies on jo kahdeksan kuukautta vanha. Hän on kyllä ottanut paikkansa meidän perheessä ja on vaikea ajatella aikaa ennen hänen syntymäänsä. Hän on aivan mainio oma persoonansa ja aivan erilainen vauva kuin siskonsa aikanaan. Parhaita juttuja minimiehen arjessa on ehdottomasti siskot ja heidän kanssaan touhuaminen. Helposti hän kyllästyy vain vanhempiensa seurassa, mutta tyttöjen kanssa hän viihtyy mainiosti. Hän on helppoa reissuseuraa ja viihtyy rattaissa katsellen todella hyvin. Hän ei myöskään kiukuttele kovin paljon, mutta ilmaisee oman tahtonsa tehokkaasti oli sitten kyse ruoasta, unesta tai siitä, että häneltä otetaan mieleinen juttu pois. Lempileluja hänellä ei tällä hetkellä oikein ole, vaan leluista käyvät kaukosäädin ja tyhjä limupullo. 

Meidän minimies liikkuu tällä hetkellä jo melkoista vauhtia. Hieman ennen kahdeksan kuukauden rajapyykkiä hän tajusi vauhdilla ryömimisen, jo pitkään ennen sitä hän hiljalleen aina siirtyi paikasta toiseen. Ryömimisen vihdoin tajuttuaan häntä onkin ollut vaikea pitää paikallaan ja nyt tällä viikolla hän lähti jo konttaamaan. Seisomaan nouseminen on muutaman viikon ollut mieleistä puuhaa ja tukea vasten hän tapailee jo muutamia askeliakin. Vauhti on kova ja määränpäänä yleensä joku sellainen, mitä äiti ja isä eivät välttämättä hyväksy - johdot, elokuvahylly ja tyttöjen lelut ovat usein kiintokohteita kun liikutaan.

Ruoka maistuu minimiehelle vaihtelevasti. Maito on edelleen parasta ja sitä hän tankkaakin päivisin vielä usein. Yöt meillä on pääsääntöisesti nukuttu jo pitkään. Kiinteistä lemppareita on erilaiset kasvikset ja vihannekset sekä hedelmät, mikään proteiinin lähde ei vielä ole muodostunut suosikiksi. Purkkiruokaa hän saa silloin tällöin ja lemppari spagetti bolognese maistuukin useimmiten aika hyvin. Aamu- ja iltapuuroja hän syö vaihtelevasti, mutta smoothiet maistuu yleensä aina. Paljon erilaisia makuja ollaan maisteltu ja uskon, että nyt kun hän lähti kunnolla liikkeelle, alkaa ruokakin maistumaan paremmin.

Vaatekokona meillä siirryttiin juuri kokoon 80, kun 68 kokoiset jäivät yhtäkkiä kokonaan pieniksi ja 74 kokoa ei oikein löytynyt kaapista valmiina. Mutta hyvin sopii tuo 80 koko ja pakko sanoa, että olen ihan hurahtanut tähän pienten miesten tyylimaailmaan.

Tässä kuussa ollaan vähän venytetty jo napanuoraa meidän välillä ja minimies on viettänyt kokonaisen päivän isämiehen kanssa, kun itse juhlin ystäväni polttareita. Se oli sujunut vallan hyvin, vaikka seuraava yö ja päivä tankattiinkin sitten toistemme läheisyyttä. Muutaman tunnin hän vietti myös mummon ja vaarin hoivissa kun itse olin pääsykokeissa ja tämäkin kokeilu meni vallan mainiosti. Vielä me ei olla valmiita olemaan toisistamme pitkiä aikoja erossa, mutta tälläisiä hetkiä silloin tällöin. 

Neuvolasta saatiin tän hetkiset mitat ja seuraava käynti onkin vasta vuoden iässä. 

9090 g

70,7 cm

Millaisia tyyppejä teidän syys-lokakuiset ovat? 
--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut