Tarhalehdon eläinpihalla

Ajeltiin Jyväskylästä viettämään yksi päivä Tarhalehdon eläinpihalle Lievestuoreelle. Siliteltiin eläimiä, ihailtiin maalaismaisemia, paistettiin makkaraa, leikittiin ja tytöt pääsivät ratsastamaan ponilla. 

Tarhalehdon eläinpiha oli juuri sopivan matkan päässä Jyväskylästä ja kivasti muuten matkan varrella, jos liikkuu Jyväskylä-Kuopio-Mikkeli suunnalla. Siellä vierähti useampi tunti ihan huomaamatta. Tilalla on kauniissa miljöössä paljon erilaisia eläimiä - erilaisia lintuja, useita hevosia, aaseja, pupuja ja marsuja esimerkiksi. Eläimiä saa syöttää ja niitä pääsee paijaamaan. Välillä voi paistella makkaraa kodassa tai ostaa jäätelön kahviosta. Leikkimään pääsee hiekkalaatikolla ja pihan telineillä ja voi kiipeillä ajelemaan vanhalla nosturilla.

--

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa

Äiti ja vauva kotona, sisarukset päivähoidossa. Miksi meillä tehtiin näin?

Viime vuonna näihin aikoihin pohdin ahkerasti tyttöjen päivähoidon jatkoa. Minimies oli syntymässä ja itse olin jäämässä kotiin, joten piti päättää että mitä tehdään - jatkavatko tytöt hoidossa ja jos jatkavat, niin onko hoito koko- vai osa-aikaista. Itse pohdin asiaa todella pitkään ja juttelin siitä kaikkien kanssa, ketkä jaksoivat kuunnella. Minulle ei ollut itsestäänselvyys se, että tytöt jatkavat hoidossa eikä toisaalta sekään, että he jäisivät kotiin. He olivat hankalassa iässä kolmevuotiaina siksi, että jos he olisivat olleet vuoden nuorempia tai vanhempia olisi päätös ollut helpompi. Kaksivuotiaat olisin pitänyt ehdottomasti kotona ja toisaalta nelivuotiaan olisin pitänyt ehdottomasti päiväkodissa. Kolmevuotias on siinä rajamailla - jo tarpeeksi "iso" kaivatakseen muutakin aktiviteettia kuin äidin ja kodin, mutta kuitenkin vielä tosi pieni.

Me päädyttiin lopulta siihen, että tytöt jatkoivat päivähoidossa. Asian ratkaisi oikeastaan keskustelut parin äitikaverin sekä tyttöjen lastentarhanopettajan kanssa. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että he kaipaavat aktiviteettia ja koska ei voitu tietää, että millainen vauva on tulossa, niin päätettiin ottaa varman päälle. Tytöillä jatkui hoito ja vieläpä ihan täysaikaisena, mikä mahdollisti tosi paljon. Suunniteltiin arki sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Kovin montaa täyttä viiden päivän hoitoviikkoa tytöille ei vuoden aikana tullut ja myös hoitopäivän pituus pysyi kivan lyhyenä. Jos aamulla tuntui siltä, että päivähoitoon meno on ihan pakkopullaa, niin jäätiin kotiin. Pidettiin useampi lomaviikko ja esimerkiksi joulukuussa tytöille tuli kokonaista kuusi hoitopäivää. Keväällä tytöt olivat kuukauden lomalla Gambian reissun ajan ja kesäkuun alusta he jäivätkin taas lomalle. 

Meille tämä oli toimiva ratkaisu. Me saatiin minimiehen kanssa rauhassa pesiä sohvan nurkassa ja harrastaa ja touhuta. Tytöt saivat leikkiä päiväkodissa kavereiden kanssa ja pääsivät päivittäin ulkoilemaan ja touhuamaan kaikenlaista. Toisaalta saatiin viettää kivaa aikaa perheenä ja touhuilla tyttöjen kanssa kaikenlaista myös arkena. Vaikka minimies ei mikään järin haasteellinen vauva ole ollut, niin ei minulla olisi ollut voimavaroja tarjota yhtä paljon aktiviteettia kuin mitä päiväkodissa oli tarjolla. 

Harvinainen perhekuva Gambian matkalta 

Nyt tytöt ovat olleet reilun kuukauden lomalla ja ovat vielä kotona lokakuun puoliväliin asti. Huomaan nyt, että todellakin oli hyvä ratkaisu pitää heitä hoidossa, koska he kaipaavat kavereitaan ja itse kaipaan edes hetken rauhaa. Mutta nautitaan nyt täysillä tästä kesästä, tämä tulee varmaan olemaan toistaiseksi viimeinen mahdollisuus näin pitkään lomailuun. 

Mihin ratkaisuun teillä on päädytty vastaavissa tilanteissa?

--

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa

Seikkailua Merenkurkun saaristossa

Meidän tie vei kesälomareissulla Vaasaan. Suurin ja oikeastaan ainoa syy siihen, miksi suuntasimme tuonne päin Suomea oli se, että isämies halusi nähdä Suomen pisimmän sillan. Hänellä on suuri viehätys siltoja ja muita suuria rakennelmia kohtaan ja Raippaluodon silta oli nähtävä. Kyselin vinkkejä Vaasan seudulle Instagramissa ja sain niin paljon huikeita vinkkejä, että harmitti kun hotelli oli varattu vain kahdeksi yöksi. Joudutaan ehkä uusimaan Vaasan reissu ensi vuonna, mikä ei kyllä haittaa, koska kaupunki ympäristöineen valloitti meidät täysin. 

Tällä kertaa meille valikoitui tuon sillan takia päiväkohteeksi Merenkurkun saaristo.

Vaasasta reilun puolen tunnin matkan päässä, Raippaluodossa, sijaitsee Aava Kertun kotitila - pieni eläinpiha, jota kilpaa meille kehuttiin. Eikä suotta! Saapuessamme tien varressa oli jo pitkä jono autoja, mutta pihalle mahtui eläimiä ihailemaan hyvin. Oli vapaana juoksentelevia kanoja ja ruohonleikkurin virkaa toimitti vapaana vaeltava poni. Ihailtiin Sheriffivarsaa ja tämän äitiä sekä käytiin silittelemässä vuohia aitauksessa. Tyttöjä nauratti minipossu, joka tyytyväisenä röhki aitauksessaan. Me isämiehen kanssa herkuteltiin jättimäisillä tuoreilla korvapuusteilla ja tytöt sai jätskit. Kaiken kaikkiaan ihan huisin ihana paikka, missä vierähti huomaamatta tunti jos toinenkin. 

Eläinten jälkeen suunnattiin viereiselle Sommarön linnakealueelle vähän seikkailemaan. Jos oltaisiin oltu ennalta fiksuja, olisi meillä ollut eväät mukana ja oltaisiin lounastettu metsän siimeksessä. Paikalla oli tulipaikka, missä olisi saanut hyvät makkarat paistettua. Mutta me seikkailtiin muuten vaan metsäpoluilla ja löydettiin aivan ihana ranta. Yhtäkkiä sieltä metsän keskeltä vaan putkahti esiin hiljainen ranta täydellisellä hienolla hiekalla ja kirkkaalla vedellä. Jos ei olisi ollut niin kylmä, oltaisiin kaivettu autosta uimakamppeet, mutta nyt tyydyttiin kahlailemaan rantavedessä. 

Linnakeseikkailujen jälkeen suunnattiin lounaalle ravintola Arkeniin, missä söin ehkä parasta kalaburgeria ikinä. Nam. Vatsat täytettyämme ajeltiin vielä Saltkaretin näkötornille ihailemaan maisemia. Ei maisemien ihailuun niinkään tuota näkötornia kaipaillut, kun joka nurkalla oli vaan niin kaunista. Näkötornista oli kuitenkin kiva kuikuilla maisemia ja ihmetellä tämän maan kauneutta korkeuksista. 

--

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa

Päivä Ponimaassa

 Ajeltiin mökiltä viettämään yksi kesäinen aamupäivä Orivedelle Ponimaahan. Meille sattuikin ihana aurinkoinen päivä, vaikka tuulikin aika kylmästi. Tuolla suojaisessa pihapiirissä ei kuitenkaan kovasti palellut ja vietettiin kiva aamupäivä leikkien ja eläimiä ihastellen. 

Ponimaassa on kaikenmoisia eläimiä - esimerkiksi lampaita, pupuja, vuohia, poneja ja alpakoita. Minua ihastuttivat ehkä eniten ympäriinsä vapaana juoksentelevat koirat ja varsinkin iso lupsakat irlanninsusikoirat. Tytöt taas ihastelivat kauniita hevosia ja poneja. Monia eläimiä sai silittää ja osa juoksenteli pihapiirissä ihan vapaanakin, esimerkiksi kaksi hassun hauskaa aasia. 

Meillä on jo pitkään ollut valloillaan aikamoinen heppakausi ja tytöt ovat kovasti toivoneet, että pääsisivät ratsastamaan. Ponimaassa vihdoin toteutettiin tuo toive ja neitoset nousivat ensimmäistä kertaa ponin selkään - voi sitä iloa! Tytöt viihtyivät kovasti paikan leikkimökeissä, enkä ihmettele, sillä nuo ihanasti sisustetut mökit ihastuttivat aikuistakin. Muutenkin minusta oli ihana bongailla pihapiiristä kaikenlaista erikoista - oli kivasti nimikoituja kukkapurkkeja, puuhun oli rakennettu linnunpönttölähiö, yhtäkkiä vastaan tuli bussipysäkki ja puskasta saatoit löytää puutarhatontun. Joka nurkalla oli jotain uutta jännää ja koko pihapiiri oli rönsyilevän boheemi - kuten eräs ystävä sanoi, niin vähän outokin, mutta sillain sopivasti. 

Ponimaa ihastutti! 

Ehdottomasti käydään uudestaankin, kun sattuu sopiva hetki.

Käyttekö te mielellänne kotieläintiloilla? 

--

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa