Äiti ja vauva kotona, sisarukset päivähoidossa. Miksi meillä tehtiin näin?

Viime vuonna näihin aikoihin pohdin ahkerasti tyttöjen päivähoidon jatkoa. Minimies oli syntymässä ja itse olin jäämässä kotiin, joten piti päättää että mitä tehdään - jatkavatko tytöt hoidossa ja jos jatkavat, niin onko hoito koko- vai osa-aikaista. Itse pohdin asiaa todella pitkään ja juttelin siitä kaikkien kanssa, ketkä jaksoivat kuunnella. Minulle ei ollut itsestäänselvyys se, että tytöt jatkavat hoidossa eikä toisaalta sekään, että he jäisivät kotiin. He olivat hankalassa iässä kolmevuotiaina siksi, että jos he olisivat olleet vuoden nuorempia tai vanhempia olisi päätös ollut helpompi. Kaksivuotiaat olisin pitänyt ehdottomasti kotona ja toisaalta nelivuotiaan olisin pitänyt ehdottomasti päiväkodissa. Kolmevuotias on siinä rajamailla - jo tarpeeksi "iso" kaivatakseen muutakin aktiviteettia kuin äidin ja kodin, mutta kuitenkin vielä tosi pieni.

Me päädyttiin lopulta siihen, että tytöt jatkoivat päivähoidossa. Asian ratkaisi oikeastaan keskustelut parin äitikaverin sekä tyttöjen lastentarhanopettajan kanssa. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että he kaipaavat aktiviteettia ja koska ei voitu tietää, että millainen vauva on tulossa, niin päätettiin ottaa varman päälle. Tytöillä jatkui hoito ja vieläpä ihan täysaikaisena, mikä mahdollisti tosi paljon. Suunniteltiin arki sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Kovin montaa täyttä viiden päivän hoitoviikkoa tytöille ei vuoden aikana tullut ja myös hoitopäivän pituus pysyi kivan lyhyenä. Jos aamulla tuntui siltä, että päivähoitoon meno on ihan pakkopullaa, niin jäätiin kotiin. Pidettiin useampi lomaviikko ja esimerkiksi joulukuussa tytöille tuli kokonaista kuusi hoitopäivää. Keväällä tytöt olivat kuukauden lomalla Gambian reissun ajan ja kesäkuun alusta he jäivätkin taas lomalle. 

Meille tämä oli toimiva ratkaisu. Me saatiin minimiehen kanssa rauhassa pesiä sohvan nurkassa ja harrastaa ja touhuta. Tytöt saivat leikkiä päiväkodissa kavereiden kanssa ja pääsivät päivittäin ulkoilemaan ja touhuamaan kaikenlaista. Toisaalta saatiin viettää kivaa aikaa perheenä ja touhuilla tyttöjen kanssa kaikenlaista myös arkena. Vaikka minimies ei mikään järin haasteellinen vauva ole ollut, niin ei minulla olisi ollut voimavaroja tarjota yhtä paljon aktiviteettia kuin mitä päiväkodissa oli tarjolla. 


Harvinainen perhekuva Gambian matkalta 

Nyt tytöt ovat olleet reilun kuukauden lomalla ja ovat vielä kotona lokakuun puoliväliin asti. Huomaan nyt, että todellakin oli hyvä ratkaisu pitää heitä hoidossa, koska he kaipaavat kavereitaan ja itse kaipaan edes hetken rauhaa. Mutta nautitaan nyt täysillä tästä kesästä, tämä tulee varmaan olemaan toistaiseksi viimeinen mahdollisuus näin pitkään lomailuun. 

Mihin ratkaisuun teillä on päädytty vastaavissa tilanteissa?

--

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa

Ei kommentteja

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.