Syntisen hyvää soppaa

Tunnollinen työntekijähän sairastaa vapaapäivinä. Mutta olen jopa iloinen tästä flunssasta, sitä on kauan odoteltu! Saan myös hyvän syyn olla kotona ja keskittyä koulutehtäviin. Pienessä kuumehoureessa huomaan olevani myös tehokas; olen jo kolme koulutehtävää palauttanut ja yksi melkein valmiina! 
Not bad at all. 

Aiheet ei kyllä ole ollut niitä kevyimpiä mahdollisia, mutta sitäkin mielenkiintoisempia. Jotenkin taas ymmärtää entistä paremmin sen, että on valinnut oikean alan. 


Kaiken kaikkiaanhan tämä on yksi tämän syksyn (ehkä elämäni) piinaavimmista viikonlopuista. Eikä sitä auta yhtään se, että herää aikasin ja päivät tuntuu loputtoman pitkiltä sen vuoksi. Maanantaina siis pitäisi tulla tieto siitä, että saatiinko viisumi vai ei. Tai oikeammin: saiko rakkaani viisumin vai ei. Eli toisinsanoen maanantaina tulee tieto siitä, saadaanko mahdollisuus rakentaa elämää yhdessä nyt. Eli ei millään lailla odotettu tieto, ei siis yhtään pyöri päässä tuo ajatus. 
Maanantaina olen siis joko maailman onnellisin tai onnettomin ihminen. Jollain tapaa tuo viisumiasia määrittää olemista aika paljon tällä hetkellä. Voi romahtaa joksikin aikaa pohja kaikelta, jos sitä ei saadakaan. Mutta nyt yritän taas hetkeksi unohtaa sen (ei mikään helppo juttu..). 


Ajatustyön, koulujuttujen ja sairastamisen lomassa sain myös aloitettua peiton tekemisen. Tai oikeastaan aloitin kyllä jo aikaa sitten, mutta nyt se alkaa näyttää jo peitolta! Ja itsekehu haisee, mutta valitsinpa ihanat syksyiset värit tähän tekeleeseen. Kun nyt saisi tuon valmiiksi niin voisi taas tekaista parit villasukat. Alkaa meidän afrikan miehillä varpaita palelemaan kylmät ilmat. 


Viimeisenä, ei suinkaan vähäisimpänä, pakko jakaa tämä ihana keitto-ohje: 

Bataattikeitto

1,5 litraa vettä
1-2 bataattia (n. 1 kg)
2-3 porkkanaa
1 sipuli
1/3 pkt voimakasta koskenlaskijaa

+ mausteita

Kuori ja paloittele vihannekset kiehuvaan veteen. Keittele n. 20 minuuttia. Lisää kypsennyksen loppuvaiheessa juusto pieninä palasina ja anna sulaa joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella hyvin ja lisää mausteet.

Siis ihan pyhä yksinkertaisuus on tuo keitto. Ei mitään salaista ainesosaa tai muuta, mutta ah niin hyvää! Ja ihanan syksyistä. Kun nautiskelee tuoreen ruisleivän tai itse leivottujen sämpylöiden kanssa, niin ei sen parempaa olekaan. 

Nothing else to say



Hymynaama

Hymy naamalla on hyvä käydä nukkumaan. Se pitäisi muistaa. Tänään hymyn tuo naamalla kaksi tehtyä ja palautettua koulutehtävää sekä mukava päivä töissä. Ja toki tuo pieni tuhisija, joka malttamattomana odotti kotona ja raahasi hieman väsähtäneen mamman lenkille. Muuten olisi tullut jämähdettyä vaan sohvan nurkkaan. 

Oikeastaan hymy on ollut naamalla (tai ainakin mielessä, ei koko päivää tainnut naamalla pysyä..) jo siitä syystä, kun rakkaani lähetti aamulla niin ällöttävän herttaisen viestin että tällaista juurtunutta pessimistiä hirvitti. Toki näihin olisi jo pitänyt tottua, kun näitä tasaisin väliajoin (joka päivä) tulee. Mutta jotenkin ei vieläkään ole juurtunut mieleen tämä kulttuuriero. Suomalaiset nyt on vaan niin.. Noh suomalaisia.

"If you ever ask me how many times you have crossed my mind, I would say once. Because you came, and never left."

Ällöttävän herttaista, eikö?

Tämän päivän loppuunkulutetut biisit;



Avaimet onneen hukassa

Sulje silmät. Vedä syvään henkeä. Pidätä hengitystä laskien kolmeen ja hengitä pitkään ulos. Toista kymmenen kertaa.

Makaa keskellä lattiaa pimeässä huoneessa. Kuuntele musiikkia.

Kuuntele virsi ja keskity sen sanoihin. 

Sulje silmät ja matkaa ajatuksissasi paikkaan/hetkeen, jossa oli todella onnellinen. Kuvittele ne tunteet ja aistimukset. Uppoudu muistoosi.

Tai sit vaan opitaan ottamaan rennosti!

Kun oikein ärsyttää, tarvitsee sitä ärsytystä purkaa jotenkin. Aina voi hakkaa päätä seinään tai jotain muuta fiksua, mutta nuo neljä asiaa yleensä on sellaisia jotka rauhoittaa. Tänään oon kuunnellut oikein urakalla noita virsiä, joista tällä erää ehdoton lemppari on virsi 510.

"Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille."

Kaikista paras lääke ärsytykseen taitaa olla kuitenkin ystävät. Ja niitä minulle kyllä on siunaantunut. En taas pääse yli enkä ympäri siitä asiasta. Oon maailman onnekkain, kun mun ympärillä on niin uskomattomia ihmisiä. Esimerkiksi kun ärsyttää, joku jaksaa kuunnella ja olla läsnä. Onneksi nyt oon jo ärsytyksessäni päässyt siihen pisteeseen, että eniten ärsyttää se, että ärsyttää. Eipähän asia miksikään muutu, vaikka sitä kuinka pyörittelisi päässään. Kannattaa siis vaan unohtaa ja jatkaa matkaa. Onneksi asioilla on tapana selkiytyä. 

Viime viikkoihin on mahtunut paljon ärsytystä. Mutta paljon enemmän ilon ja onnen hetkiä. Pitää muistaa iloita pienistä asioista. Kuten siitä, että syksy saapui ! On ihanaa, kun maailma herää hetkeksi eloisaan ihanaan väriloistoon ennen kuin käy talveksi levolle. Ja sellainen olo on itselläkin. Talvella ehtii sitten murjottaa. 





Vintiön kanssa seikkaillaan Jyväskylässä vielä tämä ilta. Huomenna taas suunnataan kohti kotia ja töitä. Nyt täytyy kiirehtiä nauttimaan vielä ystävien seurasta. Ensi viikon istun kotona (silloin, kun en ole töissä) ja naputtelen koulujuttuja. Päädyin siihen lopputulokseen, että niin kauan ne ahdistaa kun ne on tekemättä. Jos naputtelen ne kaikki nyt pois, niin eipähän ahdista enää. 

Täytyy palata vielä ensi viikolla niihin tunnelmiin, mitä oli vuosi sitten. Oltiin juuri päästy Gambiaan ja kenties yksi elämäni suurimmista seikkailuista oli aluillaan. Paljon on vuodessa tapahtunut ja kaikki sai alkunsa viime syksynä. Mieletöntä sanoisinko. Jollain tapaa olen jopa ihan eri ihminen kuin vuosi sitten. Onko se hyvä asia vai ei. Sitä en osaa sanoa.