Arjen tarinoita

Reilu kaksi kuukautta olen makustellut sitä faktaa, että meillä asustaa kaksi kolmevuotiasta. On se kamalaa (kamalan ihanaa), miten lasten kanssa ajankulu konkretisoituu. Ei sitä ennen lapsia jotenkin vuosien vieriminen niin näyttäynyt, vaikka ihan samalla tavallahan se aika kulkee. Vaikka päivät tuntuu välillä liiankin pitkiltä, on vuodet harmittavan lyhyitä.

Nyt kun on myös vauva tulossa, on tyttöjen kasvua miettinyt ihan uudella tapaa. Viimeisen vuoden aikana kehitys on taas ollut huimaavaa ja se on ihanaa. Olen monta kertaa sanonut kesän aikana, että tytöt ovat nyt parhaassa iässä ja sitä he tosiaan ovat. On ihanaa, miten heidän kanssaan voi touhuta ja tehdä juttuja. He ymmärtävät asioita eri tavalla, muistavat, mitä ollaan tehty ja yhdessä voidaan suunnitella asioita sekä menoja. Heillä on myös paljon omia mielipiteitä ja ajatuksia ja toiveita - toki niiden kanssa äiti on ajoittain vähän pulassa, mutta se kuuluu asiaan.

Meidän tytöt on luonteeltaan hyvinkin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia. Heissä on paljon samoja piirteitä ja leikit menee pääasiassa hyvin yksiin, mutta esimerkiksi aktiivisuudessa ja mielenkiinnonkohteissa huomaa selkeän eron. Viime aikoina olen paljonkin pohtinut heidän yksilöllisyyttään ja sen kasvua, koska he ovat aika erottamaton kaksikko ja niiden omien mielenkiinnon kohteiden tukemisen vuoksi olisi tärkeää myös saada heitä vähän yksilöityä.

--

Neiti A

97,5 cm
15,9 kg

Neiti A on siskoksista ujompi ja viettää uusissa tilanteissa pitkän tovin äidin helmoissa ennen kuin lämpenee. Hän keskustelee mielellään kun tutustuu ja on luonteeltaan äärimmäisen empaattinen ja herkkä. Neiti A leikkii mielellään nukeilla ja lääkärileikit on mieleinen juttu. Hän katselee mielellään prinsessaohjelmia telkkarista, eikä tykkää hurjista ohjelmista. Hän lukee mielellään ja saattaa istua pitkäänkin lukemassa itselleen kirjaa, kertoen ääneen tarinaa kirjan pohjalta. Hänellä onkin äärettömän hyvä mielikuvitus ja hän tarinoi mielellään. Neiti A on myös kova tyttö laulelemaan ja mielellään myös tanssii. Hän on myös taitava tekemään palapelejä ja jaksaa keskittyä niihin pitkänkin aikaa.

Neiti B

99 cm
16,1 kg

Neiti B on rohkeampi ja alkaa reippaasti juttusille vieraammankin ihmisen kanssa. Hän tutustuu mielellään ja kyselee naapureilta kuulumisia sujuvasti. Neiti B on perheen draamaqueen ja jos hän kokee vääryyttä, sen kuulee kaikki. Hän mielellään piirtää, värittää ja maalaa sekä jaksaa askarrella pitkänkin tovin. Hän on hieman sisartaan hurjapäisempi ja uskaliaampi. Neiti B on harvoin paikallaan ja treenaa mielellään iskän kanssa kaikenlaista urheilua. Siskon kanssa leikitään mielellään keittiö- ja lääkärileikkejä ja äidin kanssa leipominen on mieluista puuhaa.

--

Meidän arki on usein kaikenlaista kisailua ja kilpailua. Siskokset riitelevät välillä raivokkaasti ja siskon kiusaaminen on usein parasta viihdettä. He myös rakastavat ehdoitta ja ovat tosiaan hyvinkin erottamattomia. Jos toinen saa vaikka herkun tai uuden jutun, niin tämä huolehtii siitä että siskokin saa. Jos toista harmittaa, niin toinen lohduttaa. Jos toinen on kipeä, toinen hoivaa.

He ovat toistensa parhaat ystävät ❤

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Kesä oli ihana - pitkä, kuuma ja suhteellisen huoleton. Nyt on kuitenkin ihana pakata kesävaatteet kaappiin ja kaivaa esille pehmeät neuleet ja villasukat. Syksy on ehdottomasti oma lempivuodenaikani ❤

Meidän kesä oli tosiaan suht huoleton. Isämiehellä ei ollut ollenkaan lomaa, mutta saatiin varastettua monta yhteistä kesäpäivää siitä huolimatta. Me taas tyttöjen kanssa lomailtiin pitkälti koko kesä tai siltä se ainakin tuntui. Seikkailtiin kaupungissa ja tehtiin paljon retkiä lähelle ja kauemmas. Kesän tarkoituksena oli nauttia tyttöjen kanssa touhuilusta ennen vauvan syntymää ja siinä kyllä onnistuttiin.

Mutta nyt on ihana kun ilmassa tuoksuu syksy ja luonto alkaa saamaan syksyisiä värejä. Haaveilen pitkästä metsäretkestä Nuuksiossa tyttöjen kanssa, mutta voi olla etten jaksa enää lähteä pitkälle retkelle. Seikkaillaan kuitenkin lähimetsässä, mikä on ihan huippu paikka touhuilla. Siihen jaksaa myös kävellä, vaikka välillä supistaa ja liitoskivut vaivaa.

Minulla on kuitenkin nyt ollut vähän vaikeuksia orientoitua syksyyn, kun ollaan vähän sellaisessa välitilassa. Odottelen vaan, että vauva syntyisi ja päästäisiin aloittamaan elämä taas uudenlaisena perheenä. Toisaalta taas on sellainen olo, että pitäisi vielä nauttia näistä hetkistä kun on kädet vapaana ja ehtiikin jotain.