Junibackenissa

Tehtiin joulukuussa perheen pikkujouluristeily Tukholmaan. Tytöt olivat toivoneet laivareissua kesästä asti ja pakko myöntää, että itsekin innoissani lähdin risteilylle. Risteily on ihanan helppo tapa matkustaa lasten kanssa ja ainakin me olemme olleet aina hyvin tyytyväisiä Siljan laivoilla. On jotenkin helppoa, että ei tarvitse kuin vetäistä kengät jalkaan ja suunnata leikkipaikalle touhuamaan tai ihmettelemään laivan muita juttuja. Tytöt olivat erityisen innostuneita akrobaattiesityksistä ja käytiin myös Hevisauruksen keikalla sekä muumidiskossa. Ja hauskaa oli! Ruokailut hoidettiin tälläkin kertaa buffetissa, joka on ihanan helppo lasten kanssa. Kaiken kaikkiaan helppoa reissaamista. 

Tukholmassa suunnattiin Junibackeniin. Olen itse käynyt kerran aiemmin, aikana ennen lapsia. Olin pihtaillut tätä kohdetta, vaikka ollaan lasten kanssa useamman kerran Tukholmassa käytykin - halusin, että he ovat sen verran isoja, että saavat mahdollisimman paljon siitä irti. Ja olipahan onnistunut vierailu! 

Junibacken oli ihana ❤











Tytöt innostuivat leikkimään Satutorilla ja leikittiinkin Katto Kassisen kodissa ja moikattiin Herra Pesosta. Tyttöjen lemppareita oli matkailu lentokoneella ja nakkikioskin pitäminen. Satutorin jälkeen suunnattiin satujunaan ja se oli minun lemppari. Tytöt vähän jännittivät, mutta oli matkan varrella myös paljon mielenkiintoista nähtävää. Satujunan jälkeen leikittiin tosi pitkään Huvikummussa ja ihana ylläri oli, kun satuttiin paikalle lauluesityksen aikaan. Vaikka lauleskeltiin ruotsiksi, niin kaikki lapset innostuivat mukaan rummuttamaan ja tanssimaan. Huvikummussa touhuten vierähtikin tosi hyvin aikaa, välillä käytiin alakerran sirkusravintolassa syömässä ja palattiin vielä ylös leikkimään. Ennen lähtöä ehdittiin leikkiä vielä ravintolan jälkeen olevassa leikkihuoneessa, missä oli esimerkiksi walk-in nukketalo. 

Kaiken kaikkiaan todella hyvä kohde koko perheelle. Lapset viihtyivät hurjan hyvin ja itse myös. Ainut miinus meiltä oli se, ettei sisälle pääse rattaiden kanssa, onneksi minimies nukkui vauvukopassa koko vierailun ja hengaili isämiehen kanssa lähinnä kahviossa ja Huvikummulla. Ravintolassa oli hyvät lounasvaihtoehdot ja syötiinkin siinä, mikä oli juuri sopiva lounas ennen laivan buffettia.

Mennään ehdottomasti kesällä uudestaan, kun myös pihalla on kiva leikkiä ja voidaan nauttia puutarhassa vaikka jätskit. 

Onko Junibacken teille tuttu paikka? 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook 




Kiva perheviikonloppu, mutta mitä jäi somen ulkopuolelle?

Sain taannoin samalla viikolla kaksi kommenttia, jotka saivat minut miettimään omaa somekäyttäytymistäni. Toinen kommentoija ihasteli miten paljon touhutaan ja miten tyttöjen kansa on kiva liikkua, kun hänen samanikäinen lapsensa saa vaan kaikkialla raivareita.  Toinen kommentoija ihasteli, miten paljon jaksan touhuta tyttöjen kanssa, kun hänestä tuntui että arjen pyöritys vie kaikki voimat. 

Pohdin tätä tämän viikonlopun aikana paljon, kun päivittelin instagramin storieseja. Tykkään kovasti niitä päivittää ja koska kuvaan paljon kaikenlaista, niin materiaalia on. Mutta tänäkään viikonloppuna todellisuus ei ollut ihan niin ruusuinen kuin päivittämäni kuvat.











Meillä oli kyllä ihan tosi kiva viikonloppu. Isämies oli vapaalla, joten meillä oli mahdollisuus touhuta perheenä. Aloitettiin viikonloppu perinteisellä pannukakkuaamiaisella ja laiskalla aamulla. Käytiin tyttöjen kanssa aamupäivällä Matkamessuilla ja fiilisteltiin siellä esimerkiksi Eckerö Linen pisteen merenneitoa ja tanssittiin Muumien kanssa. Iltapäivällä ulkoiltiin pari tuntia koko perheen voimin nauttien lumisesta metsästä ja ilta meni elokuvan parissa. Sunnuntai alkoi puolestaan brunssin merkeissä ja sen jälkeen vaan hengailtiin, pelailtiin, tehtiin mitä tykättiin ja nautittiin kiireettömyydestä. 

Ei meidän viikonloppu kuitenkaan ihan pelkkää kermaa ollut, vaan välillä revittiin hiuksia päästä ja haaveiltiin etelänlomasta yksin rauhassa. Instan idyllisten kuvien ulkopuolelle jäi vauvan kiukut, huonosti nukuttu yö, tyttöjen uhmakohtaukset ja riitelyt, pestyt pyykit, niskapaskat, auringon paljastama pöly ja likaiset tiskit. 

Ja saa jäädäkin. Ei sen kaiken arjen tarvitse näkyä muille, on ihan ok vähän välillä siloitella. Somemaailmaan päätyy elämästä kuitenkin vain pintaraapaisu ja se saa olla se kauniimpi puolisko elämästä.  Minulle some on  inspiraatiota, ajatusten herättelyä ja estetiikkaa. On tärkeä jakaa myös vertaistukea, mutta senkin voi tehdä kauniin kautta. 

Päivittyykö teillä someen vai arjen kauniit ja kivat hetket? 

Ja kumpia mieluummin seuraatte - niitä arjen ikävämpiä kommelluksia vai kauniita hetkiä? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook 

Matkakuumeisena matkamessuilla

Suunnattiin aamulla minimiehen ja ystäväni kanssa Matkamessuille. Toki pelkona oli, että mukaan ei tartu muuta kuin matkakuume, mutta koska se on jo varsin kroonistunut, niin uskaltauduttiin messuilemaan. Ja olipa meillä niin kivaa, että pois lähtiessä tartuin tarjoukseen ja ostin viidellä eurolla seuraavallekin päivälle messulipun. Mennään huomenna tyttöjen kanssa messuilemaan - saa perheen miesväki jäädä kotiin nukkumaan. 

Meillä ei ole tälle vuodelle vielä tiedossa muita matkoja kuin keväämmällä koittava Gambian loma. Sitä odotetaankin koko perhe jo innolla, mutta silti koko ajan suunnitellaan muitakin reissuja. Bongailin messuilta meille tälle vuodelle jotain kivaa matkakohdetta ja niitä löytyikin useampia - pääasiassa taitaa olla sellainen lähimatkailuvuosi, mutta vähän kutkuttelisi myös roadtrip Euroopassa ja erityisesti haavekohteeni Disneyland. Matkamessut on siitä kiva tapahtuma, että sieltä löytyy aina uusia ulottuvuuksia ja kohteita. Vaikka harmitti, että joitain kohteita ja matkajärjestäjiä ei ollut edustettuina - esimerkiksi Gambiaan matkoja tekevä Tjäreborg puuttui kokonaan, mikä harmittaa itseäni kovasti. 







Meidän matkahaaveita tälle vuodelle tässä; 

Tampereella me käydään usein, koska sillä seudulla sijaitsee meidän rakas mökki ja siellä asustaa myös rakkaita sukulaisia. Siellä tulee kuitenkin harvemmin käytyä niin sanotusti turistin roolissa ja haaveilenkin muutaman päivän Tampere-lomasta niin, että tutustuttaisiin kaupungin nähtävyyksiin. Muumimuseo nyt ykkösenä tulee itselleni mieleen ja siellä käynnistä olen haaveillut jo pitkään. 

Ähtärin eläinpuisto ja pandat on pakko tänä vuonna nähdä. Jyväskylästä Ähtäriin on suht lyhyt matka, joten todennäköisesti tehdään tuo retki joskus mummolavisiitin yhteydessä. 

Ahvenanmaa on meidän tämän vuoden kohdelistan kärkipäässä. Oltiin jo viime vuonna menossa, mutta sitten tuli vaikeuksia matka-ajankohdan suhteen. En ole itse koskaan Ahvenanmaalle käynyt ja haaveilen, että pystyttäisiin olemaan reissussa pitempi pätkä, ettei jäisi ihan pintaraapaisuksi. Ahvenanmaan lisäksi Turun saaristo kiehtoo, jos saataisiin yhdistettyä nämä jotenkin.

Poden myös koko ajan pahenevaa Lappi-kaipuuta ja haaveilen ruskaretkestä Lappiin. Olisihan sinne ihana päästä myös talvella, mutta kesäinen Lappi on niin äärettömän kaunis, että ensisijaisesti nyt kaipaan sitä. 

Suomen kohteiden lisäksi tuo läntinen naapurimaa ja jonkinlainen Ruotsi-roadtrip kiehtoo meitä kovin paljon. Olen käynyt joskus lukioaikana Östersundissa ja siitä lähtien on kiinnostanut tutkia sitä seutua kovasti.

Olisihan sitä maailmassa paljon  nähtävää, se taas konkretisoitui tuolla messuosastojen lomassa. Euroopassakin olisi paljon helmiä, joita en ole vielä ehtinyt kiertää.

Mitä haavekohteita teidän perheellä on? 



--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook

Kolme kuukautta vanha

Oikeastaan minimies saavutti kolmen kuukauden rajapyykin jo viime vuoden puolella. Mietin jo, että ehdinkö kirjoitella kuulumisia ennen kuin neljä kuukautta pärähtää mittariin. Arjessa tuppaa olemaan kädet täynnä ja tämä kärsii siitä kyllä ensimmäisenä. Mutta ehdin! Joten tässä meidän kolme kuukautta vanhan kuulumisia ❤


4.1.2019

6 660 g
62,5 cm

Meidän pienen miehen kolmas kuukausi oli melkoisen vauhdikas. Hän sai ensimmäisen oman passin ja matkustettiin ensimmäisen kerran ulkomaille. Muutenkin joulukuu oli niin touhua täynnä, että välillä hirvitti pienen puolesta. Onneksi hän hyvin jaksoi menossa mukana. Ennen joulua minimies sairastui ensimmäiseen flunssaan, mutta sekin on onneksi jo hyvin parantunut. 

Edelleen minimies on perusluonteeltaan hyvin tyytyväinen. Hän ei itkeskele turhista, ainoastaan silloin kun on nälkä tai väsy. Nyt kolmen kuukauden iässä hän on alkanut viihtymään todella hyvin leikkimatolla ja tarttuu napakasti leikkimaton leluihin. Yhtä napakasti hän tarraa myös minun tukkaani ja kaikkeen muuhunkin kivaan, mikä ulottuville tulee. Siskojen kanssa touhuilu on parasta viihdettä ja onneksi siskot myös jaksavat veljeään viihdyttää. Tällä hetkellä kovasti yritetään kääntyä selältä vatsalle, mutta ihan vielä se ei ole onnistunut. 

Meillä on alkanut pikkuhiljaa tulla päiviin mukavaa rytmiä, joskin se häiriintyy melko helposti vielä. Yöt nukutaan pääasiassa ihan hyvin, yleensä hän nukkuu ensimmäisen unipätkän noin 22-04 ja toisen sitten syömisen jälkeen. Heräillään aamuisin yleensä kahdeksan maissa ja päivisin hän nukkuu parit pidemmät unet ja yhdet lyhyemmät torkut. 

Mennään edelleen täysimetyksellä, mikä on ihanaa ja sujuu hyvin. Neuvolassa puhuttiin juuri, että tuskin aloitellaan kiinteitä sen kummemmin ennen puolen vuoden ikää. Vaatteissa meillä on käytössä 62/68 kokoa pääasiassa, joitain 74 kokoisia housuja pitkäjalkaiselle pojalle jo sopii myös. 



Pieni hymypoika, joka valloittaa nappisilmillään ❤

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook

Kiitos 2018, tervehdys 2019!

Viime vuosi oli melkoinen. Päällimmäisenä vuodesta jää mieleen kiitollisuus ja onnellisuus, huolettomat päivät ja rakas perhe. Kulunut vuosi oli myös blogihistorian hiljaisin, vaikka paljon kerrottavaa ja sanottavaa olisi ollut. Toivottavasti tästä vuodesta tulee hieman aktiivisempi tälläkin saralla ja muutenkin toivon, että energiaa riittää enemmän muuhunkin kuin arjen pyörittämiseen. 

Mutta miltä näytti meidän vuosi 2018

Tammikuu 

Olin toiveikas uuden vuoden suhteen, kun viimein kilpirauhasdiagnoosin jälkeen tunsin itseni edes jokseenkin omaksi itsekseni. Olin kuitenkin alkuvuodesta hieman väsynyt ja ajattelin, että kehoni vielä toipuu rankasta syksystä sairasteluineen. Kipuilin myös sitä, että todettiin isämiehen kanssa kahden lapsen riittävän toistaiseksi.  Matkustettiin tyttöjen kanssa Kanarialle vaarin synttärimatkalle ja nautittiin kirpeästä talvesta. 





Helmikuu

Päätin hakea uusia töitä ja tein varmuuden vuoksi raskaustestin. Yllättäen raskaustesti olikin positiivinen ja vaikka se oli aikamoinen shokki, olin aikalailla onnesta sekaisin. Käytiin varhaisultrassa katsomassa pientä ihmettä, mikä konkretisoi sen, että meille oli tuloss vauva. Reissattiin Iso-Syötteelle mummon ja vaarin kanssa. 

Maaliskuu

Maaliskuun alussa lähdettiin taas matkalle, tällä kertaa suunnattiin oman perheen kesken Gambiaan pariksi viikoksi. Se oli ihana matka ja teki hyvää meidän perheelle. Kärsin pienestä pahoinvoinnista ja pohdin sen perusteella, että olisiko tällä kertaa meille tulossa poika. Maaliskuun lopulla kerrottiin raskaudesta muillekin, kun ensimmäinen kolmannes oli ohi.








 Huhtikuu

Olin väsyneempi kuin pitkään aikaan. Lomien jälkeen töihin paluu oli jokseenkin vaikeaa ja yövuorot tuntuivat mahdottomilta. Kaikki voimat meni arjesta ja töistä selviämiseen. Alkukuusta saatiin neiti A:n kummitäti kylään ja sitten loppukuusta oli pakko todeta, että yövuorot eivät enää luonnistu. 

Toukokuu

Toukokuussa opeteltiin uudenlaista arkea, kun minä tein töissä taas aamu- ja iltavuoroa. Tytöt oireilivat sitä, että olin pitkiä iltoja töissä ja isämiehen kanssa oltiin vuorotellen töissä, että tyttöjen hoitokuviot onnistuivat. Nautiskeltiin alkavasta kesästä ja käytiin tyttöjen kanssa Jyväskylän mummolassa. Tapasin ensi kertaa ystäväni ihanan pienen pojan ja fiilistelin, että pian meilläkin olisi vauva. Käytiin rakenneultrassa katsomassa, että kaikki oli hyvin ja saatiin veikkaus pienestä pojasta. 







Kesäkuu

Sain heti kesän alkuun melkoisen kesäflunssan, joka lopulta ajoi ihan petipotilaaksi. Jäin kesälomalle töistä ja tytöt päiväkodista. Lähdettiin Jyväskylään ja juhlittiin ihania ystävien häitä. Käytiin mummon ja vaarin kanssa Tukholmassa kesäreissulla ja juhannusta vietetiin mökillä perheen kesken. Nautiskeltiin kesän lämmöstä ja huolettomasta lomasta. 

Heinäkuu

Juhlittiin tyttöjen syntymäpäiviä kaverisynttäreillä ja vietettiin virallinen syntymäpäivä Muumimaailmassa tyttöjen toiveesta. Vietettiin kuumia kesäpäiviä rannalla ja karattiin mökille aina tilaisuuden tullen. Puolesta kuusta palasin töihin ja tein lääkärin ohjeesta vain aamuvuoroa. Kuumuus verotti voimia, mutta yritin jaksaa töissä. Kuun viimeinen päivä neuvolassa terveydenhoitaja totesi, että nyt on parempi jäädä pois töistä.








 Elokuu 

Elokuu meni sairaslomalla. Löhöilin ja siivoilin hyvällä suhteella. Tytöt aloittivat uudessa ryhmässä päiväkodissa, mikä vaati vähän totuttelua ja kiukuttelua oli ilmassa normaalia enemmän. Tytöillä alkoi myös ensimmäinen harrastus, mistä he innostuivat ja kotiinkin alkoi kertymään erinäisiä jumppajuttuja. 

Syyskuu

Täytin 30. Lääkäri totesi, että todennäköisesti vauva tulee syntymään syyskuun puolella ja olin melko tyytyväinen siihen. Olo alkoi olla vähän tukala, mutta jaksettiin silti touhuta tyttöjen kanssa. Käytiin myös Kurpitsamarkkinoilla, mistä on muodostunut syksyinen perinne. Odottelin, josko synnytys käynnistyisi itsestään, mutta lopulta synnytys käynnistettiin kuun lopulla. Meidän pieni aarre syntyi 28. päivä ja päästiin vielä syyskuun viimeisenä päivänä kotiutumaan.







 Lokakuu

Lokakuu meni vauvakuplassa, enkä oikeastaan edes muista mitä muuta silloin tapahtui. Taidettiin käydä Jyväskylässä ja ystäväni tuli viikonloppuvierailulle. Tytöt ihastuivat pikkuveljeen, mutta vähän kipuiltiin äidin huomion jakautumista ja opeteltiin uutta arkea.

Marraskuu

Vauvakupla jatkui ja vietettiin minimiehen ristiäisiä. Vietettiin tyttöjen toivepäivää ja leikittiin paljon kavereiden kanssa. Aloitettiin joulun fiilistely.

Joulukuu

Joulukuu oli varmaan vuoden kiireisin kuukausi. Fiilisteltiin joulua vähän lisää ja touhuttiin kamalasti kaikenlaista. Tytöt olivat yhteensä vain 6 päivää päiväkodissa joulukuun aikana. Kaikki lapset vähän sairastelivat, mutta ei onneksi mitään vakavampaa. Käytiin perheen kesken laivareissulla Tukholmassa ja ajeltiin tyttöjen kanssa Tampereelle Seikkailukoneen kuvauksiin. Vietettiin pikkujouluja ja kaupunkipäivää. Joulua vietettiin mummolassa ja vuosi vaihdettiin ystävien kanssa. 




2018 oli hyvä, toivottavasti 2019 on vähintään yhtä hyvä ❤

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut