30 viikkoa takana, 10 jäljellä.
Meidän tyypit saavuttivat torstaina 30 viikon rajapyykin. Isojakin jo alkavat olla - reilun 1,3 kg kumpainenkin. Muutenkin kaikki näyttää ja tuntuu hyvältä - ei ole viitteitä siitä, että tyypit vielä haluaisivat ulkomaailmaan, mikä on ainakin äidistä aivan loistava juttu.
Moni on ihmetellyt, että olenko ihan valtavan kokoinen, kun kaksi kasvaa sisälläni. Sf-mitta oli neuvolassa nyt 33 cm, mikä on ilmeisesti jonkin verran normaalia suurempi, mutta ei nyt mitenkään vielä valtaisa. Kai se vaikuttaa, että olen suhteellisen pitkä eikä raskauden aikana ole painoa tullut lainkaan lisää - pysynyt myös vatsan kasvu kurissa. Vaikka itse tunnen oloni jo suht valtavaksi ja ajoittain (aika usein) olo on hieman tukala.
Ylempi kuva kahden viikon takaa eli viikkoja 28 ja alempi tältä viikolta.
--
Me saimme tietää odottavamme kaksosia ensimmäisessä ultrassa viikolla 10. Hämärästi muistan sen tilanteen - miten itsekin tajusi, että kuvassa on jotain "vikaa". Mieheni oli asiastaan jo aivan varma alusta asti, nimittäin siis siitä, että kaksoset on tulossa. Itse olin hiukan skeptisempi ja ehkä toivoin sitä harjoituskappaletta alkuun. Muistan, että oli hämmentävää ottaa vastaan kätilön (itseasiassa kahdenkin) iloa ja onnitteluja, kun itse oli vielä uutisesta aivan sekaisin.
Monta asiaa kertoivat kätilöt jo tuolloin ensimmäisellä kerralla, joskin niistä suurin osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos. Saimme uuden ajan ultraan viikolle 12. Meidän tyypeillä on yhteinen istukka, mutta erilliset lapsivesipussit, mikä on vaikuttanut seurantaan. Pääpiirteittäin siis sanotaan, että mitä enemmän vauvoilla on yhteistä, sitä tiuhempaa seuranta on. Me olemme käyneet ultrassa pääsääntöisesti kahden viikon välein - rakenneultra oli normaalisti noin viikolla 20. Koska tyypit ovat alusta asti kasvaneet suht tasaisesti, ei ole ollut suurempaa tarvetta tiuhentaa seurantaa ja edelleen käymme Naistenklinikalla kahden viikon välein. Kertoipa joku kätilöistä, että parhaimmillaan ovat jotkut käyneet pari kertaa viikossa seurannassa. Neuvolan puolella seuranta on ollut sama kuin yhtä odottavilla.
--
Muuten tämä meidän raskaus on kai sujunut samalla tapaa kuin yhtäkin odottavilla. Tähän asti vauvat ovat myös kasvaneet suht samaa tahtia kuin jos olisi vain yksi, mutta nyt kasvun voi odottaa hidastuvan hieman loppua kohti. Olen ilmeisesti päässyt fyysisten oireiden suhteen suhteellisen helpolla. Pahoinvointia minulla ei ole ollut laisinkaan ja muutenkin fyysinen vointi on ollut hyvä. Väsymys on kyllä vaivannut alusta asti, mutta luulen, että osaltaan siihen on vaikuttanut henkinen kuormitus. Iskias-hermo vaivasi muutaman viikon, mutta onneksi helpotti aikanaan. Liitoskipuja on ollut jo useamman viikon, mutta eivät nekään ole suuremmin elämää haitanneet. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hengittämisen puolesta raskaita - meinaa istuessaankin hengästyttää, kun kohtu painaa keuhkoja jotenkin. Kaikenlainen liikunta on jäänyt aika minimiin jo, pieniä kävelylenkkejä jaksaa vielä tehdä. Lieviä supistelujakin on jo havaittavissa, erityisesti jos on pitkään liikenteessä/jaloillaan. Mutta suurimmaksi osaksi aika helpolla - pitkään ainoa "oire" oli väsymys, eikä oikein osannut ajatella edes olevansa raskaana.
Katsotaan miten loppuaika tulee sujumaan.
--
Olen kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan tässä raskausaikana ja ajattelin kysellä, mitä ajatuksia se teissä herättää. Nimittäin; minun vai meidän vauva/raskaus?
Usein ihmiset kyselevät laskettua aikaa ja usein kysytäänkin, että "milloin sinulla on laskettu aika?" Pyrin aina vastaamaan, että "meillä on laskettu aika..". Mutta olenko siis ainoa, jota häiritsee tässä asiassa sinuttelu, koska onhan kyse yhtä lailla mieheni lapsista. Eräs tuleva isä aikanaan ilahtui, kun kysyin häneltä heidän laskettua aikaansa ja kertoi, että usein kysytään "milloin vaimollasi on laskettu aika?". Äitihän on toki se, joka synnyttää, mutta onko vain minusta ikävää jos isä/puoliso sivuutetaan tällä tavalla. Jos siis tiedät, että isä/puoliso on kuvioissa mukana, minusta on mukavaa huomioida myös tämä - onhan syntymä aika ihmeellistä myös hänelle.