Viikon arkiruoka: Pinaattihalloumipasta

torstai 17. elokuuta 2017

Arjessa kaipaa nopeita ruokia, mitä lykätä pöytään kun nälkä yllättää. Teen mielelläni tytöille lounaaksi helppoja ja nopeita ruokia, joiden valmistus onnistuu vaikka kahden taaperon roikkuessa jaloissa. Mielellään vielä sellaisia, että ne maistuisivat aikuisillekin. Paljon meillä syödään lounaaksi edellisen päivän tähteitä ja pakkasessakin yleensä on jotain, mutta sitten on näitä pikaruokia. Tässä yksi tämän hetken suosikki.


Pinaatti-halloumipasta
tästä riittää hyvin kahdelle taaperolle tai vaikkapa äidille ja taaperolle

2 dl pastaa

5 jäistä pinaattikuutiota
muutama ruokalusikallinen ruokakermaa
palanen haloumia
muutama kirsikkatomaatti

Keitä pasta ohjeen mukaan. Kaada keitinvesi pois ja lisää kattilaan jäiset pinaattikuutiot ja loraus ruokakermaa. Sekoittele hellan päällä pienellä lämmöllä niin, että pinaatit sulavat. Kuutioi halloumi ja ota pintaan väri pannulla. Laita tarjolle kulhoon ja pieni päälle tomaatteja. 

Aikuiseen makuun voi tarvittaessa lisätä vähän mustapippuria tai muita mausteita, haloumi on sen verran suolaista, että en ole lisännyt erikseen suolaa, mutta halutessaan sitäkin voi ripsauttaa vähän joukkoon. 

Helppoa, nopeaa ja uppoaa aina!

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kaksivuotiaat neuvolassa

maanantai 14. elokuuta 2017

Me käytiin tänään tyttöjen kanssa kaksivuotis tarkastuksessa. Edellinen kerta oli ollut tammikuussa ja oli ihan kiva käydä vähän katsomassa, että miten tytöt kasvaa. Meillä oli taas uusi neuvolatäti, lääkärit mukaanluettuna tämä oli yhdeksäs neuvolan ihminen, joka tavattiin tyttöjen kanssa. Mitään kovin pitkää ja pysyvää suhdetta ei olla kehenkään saatu muodostettua. Hyvä käynti tämä silti oli. Tytöt käyttäytyivät kovin mallikkaasti ja malttoivat keskittyä asiaan, vaikka lelukori houkuttelikin aikalailla. 

Tasaisesti kasvavat meidän neitokaiset edelleen;

Neiti A


 Ihana tyttö. Puheessa parin sanan yhdistelmiä. Taitavasti piirtää. Tasaisesti kasvaa.

13 200 g
88,5 cm

Neiti B 


Touhukas tyttö. Puheessa lyhyitä lauseita. Palikoista rakentaa tornin. Tasaisesti kasvaa.

12 800 g
88,8 cm



He osaavat piirtää. He osaavat nimetä kuvasta asioita. He osaavat rakentaa palikoista tornin. He osaavat potkia palloa. He leikkivät sekä yhdessä että rinnakkain. He osaavat hyppiä tasajalkaa ja roikkua. He osaavat tehdä kuperkeikan ja kiipeillä. He ottavat kontaktia ikätovereihin ja osaavat olla sosiaalisissa tilanteissa. He puhuvat useamman sanan yhdistelmiä ja sanavarasto on iänmukainen. He ymmärtävät myös isänsä äidinkieltä ja osaavat joitain sanojakin. He syövät hyvin ja kaikkea. 

Sellaiset on meidän omat ihanat kaksivuotiaat.

Minkälaisia ikätovereita sieltä löytyy? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Valkosuklainen puolukkakakku

lauantai 12. elokuuta 2017

Syksyn tullen täytyy pakastinta tyhjentää lopuista viime kesän ja syksyn herkuista. Meillä on melko hyvin pakastimen pinta vajonnut talven mittaan, eikä tuhottavaksi ole jäänyt paljoakaan herkkuja. Lopuista pussukoista on täytynyt kuitenkin kehittää jotain ja on tullut keiteltyä esimerkiksi lakkahilloa sekä raparperimehua. Suunnitelmissa on vielä tehdä kantarelli-pekonipiirasta ja keksiä jotain herkkua uuden sadon mustikoista.

Tähän herkkuun upposi viimeisiä viime syksynä pakastettuja puolukoita. Itse en vallattoman paljoa puolukasta tykkää, joten sitä ei meillä talven mittaan paljon kulu. Tämä kakku on kuitenkin ihan täydellisen hyvää vaikkei puolukasta tykkäisikään. 

Ohje on alunperin Maku -lehdestä bongattu, hieman käytössä muokkaantunut. 


Valkosuklainen puolukkakakku

150 g sulatettua voita
2 dl turkkilaista jogurttia
3 kananmunaa

150 g valkosuklaata

5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl sokeria

200 g puolukoita

koristeluun sulaa valkosuklaata

Sekoita sulaan voihin jogurtti sekä kananmunat. Sekoita keskenään kuivat aineet ja rouhittu valkosuklaa. Kaada voiseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi puolukat ja sekoita vielä tasaiseksi - älä sekoita liian kovasti, ettei puolukat värjää taikinaa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista uunin 175 asteessa uunin alatasolla noin 1 h 15 minuuttia, kunnes tikkuun ei jää taikinaa kakkua kokeiltaessa. Kumoa vähän jäähtynyt kakku ritilälle jäähtymään ja koristele kakun kunnolla jäähdyttyä sulalla valkosuklaalla.



--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Riittää kun rakastaa

torstai 10. elokuuta 2017

❤❤❤

Törmäsin eräässä vanhempien vertaistukiryhmässä erään äidin avautumiseen raastavasta taaperoajasta ja samaistuin. Siinä keskustelua seuratessani kävi piankin ilmi, että ilmeisesti ei ole kovinkaan sallittua valittaa omista lapsistaan. Ajattelin osaltani romuttaa tätä myyttiä, koska minusta kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä pitäisi saada puhua. Suomalainen perusluonne taitaa olla vähän sellainen 'ihan hyvää' tyyppinen, eikä niistä huonommista kuulumisista puhuta.



Itse hajoilen aika useinkin näihin meidän nappuloihin. On ihana mahdottoman voimakas tahto. 

Kiukuttaa kun pitäisi pukea vaatteet päälle. Kiukuttaa jos äiti yrittää auttaa ja kiukuttaa jos äiti ei auta. Kiukuttaa kun pitäisi syödä aamupala. Kiukuttaa kun mehua kaatuu pöydälle. Kiukuttaa kun tulee kakka vaippaan ja se pitäisi pestä pois. Kiukuttaa jos pitäisi käydä potalla. Kiukuttaa kun ei lähdetä heti ulos. Kiukuttaa kun lähdetään ulos. Kiukuttaa istua rattaissa. Kiukuttaa kävellä. Kiukuttaa kun äiti kantaa. Kiukuttaa kun sisko keinuu. Kiukuttaa kun lähdetään kotiin. Kiukuttaa kun väsyttää. Kiukuttaa kun äiti yrittää laittaa nukkumaan. Kiukuttaa kun ei saa välipalaksi pullaa. Ja tätä jatkuu siihen asti, että kiukuttaa mennä illalla nukkumaan.

Kaiken tämän kiukuttelun sekaan mahtuu myös paljon äärimmäisen ihania hetkiä. Kun kikatetaan yhdessä lattialla kieriskellen. Tanssitaan lastenlaulujen tahtiin käsi kädessä. Ihmetellään ulkona kukkia ja ötököitä. Leikitään piilosta ja leivotaan pullaa. Nämä ihanat hetket kantavat noiden kiukuttelujen aikana. 

Meidän neitokaiset ovat äärimmäisen vahvatahtoisia ja kahden samanikäisen touhuissa tulee usein vastaan myös vastoinkäymisiä. Arjessa yhden päivän aikana olen välillä repimässä ärtyneenä hiuksia päästäni ja toisena hetkenä sydän pakahtuu ilosta ja onnesta. 

Vaikka ihanat hetket voittavat nuo kiukuttelun hetket, niin silti on välillä ihan ok jättää lapset esimerkiksi isovanhempien huomaan ja lähteä vaikka vaan ruokakauppaan, jos sellainen mahdollisuus suinkin on. 

Ei omastakaan lapsesta ihan aina tarvitse pitää, riittää kun rakastaa.  

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Vanhempien vastauksia ja mökkitunnelmia

maanantai 7. elokuuta 2017

Me vietetään vielä viimeistä koko perheen yhteistä lomaviikkoa. Ensi viikolla koittaa paluu jonkinlaiseen arkeen, kun isämies palaa opiskeluiden pariin työharjoittelun merkeissä. Me tyttöjen kanssa lomaillaan vielä pari viikkoa ja sitten koittaa meilläkin arki - minä palaan töihin ja tytöt hoitoon. Itsehän en vielä tiedä minne töihin palaan ja mitä tekemään, mutta koko alkukesän asiaa stressattuani olen löytänyt nyt sellaisen vaihteen, että en jaksa enää huolehtia ollenkaan. Pääasia on, että työpaikka löytyy ja loppu tulee kyllä asettumaan uomiinsa. 

Viimeisen lomaviikon kunniaksi karattiin vielä vähän mökkeilemään ja syksyn satoa keräilemään. Tänään isämies on anoppinsa kanssa viettänyt laatuaikaa sieniretkellä sekä mustikkametsässä. Me taas ollaan tyttöjen ja vaarin kanssa rentoiltu mökillä keskittyen syömään mustikoita suoraan pihan puskista. 









Loppuja vastauksia teidän esittämiin kysymyksiin tässä vielä; 

Isämies vastaa 
(isämiehen vastaukset tulevat minun kirjoittaminani, haastattelin häntä vastauksia varten englanniksi.)
Mistä pidät suomalaisessa kulttuurista ja mistä et? Ikävöitkö kotimaahasi?
                      Siitä, että ei ole pelkoa esimerkiksi korruptiosta ja ylipäänsä Suomen systeemistä, siitä, että kaikki toimii. En kuitenkaan pidä byrokratiasta ja paperisodasta. Enkä pidä myöskään suomalaisesta alkoholinkäyttökulttuurista. Gambia on kotimaa ja tottakai sitä ikävöi, mutta tällä hetkellä koti on Suomessa.
Millaisena äitinä näet vaimosi?         
                      Hän on ymmärtäväinen ja välittävä.
Mihin rakastuit vaimossasi?
                      Hänen sosiaalisuuteensa ja huumorintajuunsa.  
Viisi vaimoasi kuvaavaa adjektiivia;
                      Sosiaalinen, rakastava, huolehtiva, kaunis ja seksikäs.
Olenko ollut aiemmin monikulttuurisessa parisuhteessa?
                      En ole ollut.
Mitä alaa toivoisin lasten opiskelevan tulevaisuudessa?
                      Toivoisin, että toisesta tulisi esimerkiksi lakimies ja toisesta hoitaja tai kätilö. Toivoisin, että heillä olisi kansainväliset ammatit.
Montako lasta haluan?
                      Nyt riittää kaksi. Ei ehkä yli kolmea, jos ei satu tulemaan toisia monikoita.
Minkä ikäinen olet?
                      Olen 32 -vuotias.
Horoskooppimerkkisi?
                      Rapu.
Mitkä asiat ovat avain onneen elämässä? Tärkeimmät asiat elämässä?
Onnellisuus ja hyvä terveys    
Mitä kieliä puhut?
Suomea, englantia, mandinkaa (äidinkieli), wolofia ja myös fulaa ja jolaa. Myös katalaania jonkin verran.
Missä maissa olet käynyt?
Gambian ja Suomen lisäksi Senegalissa, Nigeriassa, Guineassa, Saksassa sekä Ruotsissa ja Virossa.
Millainen maa Gambia on ja ikävöitkö takaisin sinne?
Gambia on kotimaa, mutta tällä hetkellä en ikävöi sinne. Suomessa on mahdollisuuksia, mitä Gambiassa ei ole.
Mistä unelmoit?
Maisterin tutkinnosta ja hyvästä työstä, toisten auttamisesta.

Mihin olet tyytyväinen tämän hetkisessä elämässä?
Siitä, että saan opiskella ja toivottavasti tulevaisuudessa opiskella vielä lisää. Ja suomenkielen taidon karttumisesta.
Parhaat paikat Suomessa?
Kesämökki ja Jyväskylän mummola.

Mitä harrastat?
Juoksua/urheilua ja lukemista.

Koetko että suomalaisen naisen kanssa parisuhteessa oleminen eroaa gambialaisen naisen kanssa olemisesta ja jos niin miten?
Tähän isämies ei oikein osannut sanoa mitään, joten minä yritän sanoa jotain. Luulen, että se suurin ero suomalaisen ja gambialaisen naisen välillä on, että me ollaan aika itsenäisiä. Gambialaisetkin naiset on vahvoja persoonia, eikä mitenkään tossun alla, mutta kuitenkin siinä kulttuurissa naisella on tietynlainen rooli suhteessa mieheen ja se on aika syväänjuurrettu. Vahvatahtoinen ja itsepäinen itsenäinen suomalainen nainen on aika erilainen kuin gambialaisen kulttuurin kasvatti. Ja yksi suuri ero on varmaan se, että täällä naiset elättää itsensä, eikä tietyllä tapaa tarvitse miehiä siihen.

Asuuko Suomessa paljon gambialaisia?
Asuu melko paljon, erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Oletko kohdannut rasismia ja missä tilanteissa?
En oikeastaan ole kohdannut.

Juotko kahvia?
Juon.
Lempiruokasi?
Tonnikalamakaronilaatikko (toim. huom. eli tällä hetkellä tämä)

Missä maassa haluaisit asua ja miksi?
Yhdysvalloissa, koska siellä kaikki on mahdollista. (toim. huom. meidän perhe ei tule ikinä koskaan asumaan Yhdysvalloissa!)

Mitkä asiat olet kokenut haastavimmiksi suomessa? 
                      Kielen, erityisesti alkuun. Nykyisellään kuulemma tottumisen vuodenaikoihin ja tällä hetkellä kuumuuteen – hän tykkää talvesta ja kylmästä. 

Minä vastaan
Missä ja miten tapasitte?
                      Minun tieni vei aikoinaan Gambiaan opiskelujen kautta. Päädyin tekemään kansainvälistä harjoittelua ystäväni kanssa Gambiaan paikalliseen sosiaalitoimiston tapaiseen ja isämies oli siellä töissä. Tavattiin siis töiden parissa ja tutustuttiin ensin sitä kautta. Siinä reilun kolmen kuukauden aikana luotiin tämän suhteen pohja, joka on kantanut tänne asti.
Kauanko isämies on asunut Suomessa?
                      Isämies tuli Suomeen kolmisen vuotta sitten.
Oletteko kohdanneet rasismia kun olette perheenä ulkona yhdessä?
                      Me ollaan oltu niin onnekkaita, että voidaan sanoa välttyneemme suoralta rasismilta. Epäsuoraa rasismia, eli pohdintaa suhteesta ja isämiehen agendoista on alkuaikoina kuultu, mutta hyvin vähän sitäkin.
 Oletteko samaa mieltä lasten kasvatusasioista? Olisi kiva kuulla, mitä eroja miehesi on havainnut tavoissa kasvattaa lapsia Suomen ja Gambian välillä.
                      Ollaan ja ei olla. Monessa asiassa meidän ajatukset menee yksiin, mutta kulttuurierot tuo oman värityksensä ja varmasti myös oma koulutukseni/työkokemukseni tuo soppaan omat mausteensa. Onneksi mitään suurempia ristiriitoja ei ole tullut. Isämiehen mielestä suurin ero lastenkasvatuksessa on se, että Suomessa lapset on perheen pää, kun taas Gambiassa näin ei todellakaan ole. Eroja on paljon ja ollaan monessa kohtaa jouduttu keskustelemaan ja luovimaan, kehittämään omat ratkaisumme ja yhdistämään kahta hyvin erilaista kasvatuskulttuuria. Toivottavasti onnistutaan poimimaan molemmista kulttuureista ne parhaat jutut!
 Millaisena isänä näen mieheni?
                      Isämies on tiukka, mutta rakastava kasvattaja. Hän tekee kaikkensa perheen ja lasten eteen, ajattelee ensin meitä ja sitten muita.
Mihin rakastuin miehessäni?
                      Kiinnitin häneen huomiota jo ihan ensitapaamisella. Hänessä oli jotenkin sellaista tasapainoa tai rauhaa tai jotain, mikä on hyvin vetovoimainen. Hänen seurassaan on hyvä ja turvallinen olla.
Viisi isämiestä kuvaavaa adjektiivia;
                      Turvallinen, vahva, itsepäinen, huolehtiva ja rakastava.
Olenko aiemmin ollut monikulttuurisessa parisuhteessa?
                      En ole ollut.
Mitä työtä/alaa toivoisin lasten opiskelevan tulevaisuudessa?
                      Jotain mikä tuottaa heille iloa. Toki äitinä toivoisin, että se olisi joku järkevä, vakaa ja turvallinen ala, mutta pyrin tukemaan heitä heidän valinnoissaan. Harrastuksien puolesta minulla ehkä on enemmän toiveita ja varmaan pyrin ohjaamaan heitä johonkin haluamaani suuntaan tahtomattanikin.
Montako lasta haluaisin?
                      Minusta viisi olisi aika kompakti luku.
Minkä ikäinen olen?
                      Minä olen 28 -vuotias.
Horoskooppimerkkini?
                      Horoskoopiltani olen neitsyt – hyvin klassinen sellainen, kun lukee luonneanalyysejä.
Mitkä asiat ovat avaimet onneen elämässä?
                      Se, että tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa – rakastaa ensin itseään, että voi rakastaa muita. Muuten ylipäänsä se, että elää ensisijaisesti itsensä vuoksi, mutta ei kuitenkaan kenenkään muun kustannuksella.
Kuinka kauan olitte yhdessä ennen lapsia? 
                      Me oltiin oltu yhdessä reilu kaksi vuotta kun tein positiivisen raskaustestin. Eli melkein kolme vuotta siinä vaiheessa kun tytöt syntyivät.

Kuinka kauan olitte etäsuhteessa ja millaista se oli? Miten etäsuhteen saa toimimaan - vinkkejä?

                      Me elettiin kaukosuhteessa melkein kaksi vuotta. Voisin antaa varmaan kaikenlaisia vinkkejä, mutta ne tuskin olisi kovin toimivia. Uskon, että kaukosuhde toimii silloin kun se on vakaalla pohjalla, kommunikaatio toimii ja on oikeanlaista tahtoa. Näin jälkikäteen on vaikea sanoa, että miten me se kestettiin ja saatiin toimimaan, koska olihan se yhtä helvettiä ja oman kommelluksensa toi se, että kommunikaatio oli ajoittain hyvin hankalaa kun puhelinlinjat kaatui ja ties mitä. Mutta koen myös, että se oli hyvä kokemus ja näin jälkikäteen ajateltuna se on tehnyt meidän suhteesta tosi vahvan.
Onko suunnitelmissa asua joskus Gambiassa?
                      On ehdottomasti! Jopa aika lähitulevaisuudessa, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty. Halutaan kuitenkin ennen tyttöjen kouluikää viettää ainakin joku pidempi pätkä Gambiassa ja sitten myöhemmin lisää. 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Vastauksia kysymyksiin

torstai 3. elokuuta 2017

Ihan ensin kiitos kaikille kysymyksistä! Niitä tuli hurjasti ja yritin vastailla parhaani mukaan. Tässä ekassa vastaukset kysymyksiin kaksosuudesta ja tytöistä, seuraavassa tulee isämiehen vastaukset omiin kysymyksiinsä ja minun omiini. 

Mikä oli ensireaktionne, kun kuulitte kaksosista? Osasitteko aavistaa?
                      Ensireaktio oli varmasti jonkinlainen shokki – en oikein enää muista. Muistan soittaneeni esimiehelleni ultran jälkeen ja pillahdin itkuun kun hän kysyi, että olihan kaikki hyvin ja kerroin että joo, mutta niitä on kaksi. Itse en ihan ensin tajunnut, mitä ultrakuvassa näkyy – tajusin kyllä, että jotain on ’pielessä’. Isämiehellä oli hyvin vahva tunne, että saadaan kaksoset. Kenties se oli enemmän toive, mutta oikeassa oli. Itse en ollut moista edes ajatellut, vaikka minut on tavallaan kasvatettu ajattelemaan, että saisin kaksoset joskus.

Sanovatko tytöt kaikki sanat ja kirjaimet samalla lailla?
                      Eivät sano. Neiti A:lta tulee ylipäätään enemmän sanoja ja hän on sisartaan kielellisesti lahjakkaampi. Pääasiassa puheenkehitys on aika samalla tasolla ja molemmilta tulee paljon sanoja/äänteitä.

Mikä on tyttöjen suurin ero luonteessa?
                      Meidän neitokaiset ovat hyvin erilaisia luonteeltaan ylipäänsä, niin on vaikea sanoa suurinta eroa. Neiti B on tietyllä tapaa itsenäisempi, se on ehkä yksi suurimmista. Hän on myös herkempi kuin sisarensa.







Puhutteko lapsillenne englantia yhdessä tai erikseen?
                      Lapsille ei varsinaisesti englantia puhuta. Toki puhutaan sitä keskenämme ja lapset kuulevat siinä sivussa, mutta lapsille kohdistuva puhe on aina suomea tai mandinkaa.

Miten kehitätte ja pidätte yllä lasten mandinka-taitoa?
                      Tällä hetkellä tytöt kuulevat mandinkaa isältään ja muutamilta tämän kavereilta, sekä toki puhuessaan Gambian sukulaisten kanssa. Muuten kieltä ei varsinaisesti kehitetä, koska mandinkan kielisiä satukirjoja tai esimerkiksi lastenohjelmia ei ole olemassa.

Näkyykö afrikkalainen/gambialainen kulttuuri kasvatuksessa, toivotteko että lapset identifioisivat itsensä enemmän esim. gambialaiseksi kuin suomalaiseksi tai onko edes väliä?

                      Gambialaisuus näkyy tottakai isämiehen kasvatusotteessa – itse huomaan sen konkreettisesti esimerkiksi siinä, miten isämies pyytää tyttöjä jakamaan omastaan (esim. herkuista/ruoasta) tai auttamaan kodin askareissa. Gambia -jutut näkyvät meillä myös leikeissä – esimerkiksi vauvan kantamisessa selässä tai siinä, että harjoitellaan kantamaan tavaroita pään päällä. Tuo identifikaatio asia on vähän hankala – varmasti tytöt tulevat identifioimaan itseään enemmän suomalaiseksi, koska täällä tulemme todennäköisesti pääasiassa asumaan. Toivomme kuitenkin, että he omaksuisivat myös juurensa gambialaisina ja sen vuoksi suunnittelemme tällä hetkellä muuttoa Gambiaa joksikin aikaa. Sinälläänhän sillä ei ole mitään väliä – he ovat kuitenkin osaltaan molempia. Mutta noin heidän itsensä kannalta toivon, että he omaksuisivat vahvan identiteetin jostain ja tuntisivat kuuluvansa sinne, missä kulloinkin asutaan. 

Kuvat kesäiseltä Haltialan retkeltä - älyhyviä munkkeja kahvila Wanhassa Pehtoorissa! 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Suklaiset kirsikkakuppikakut

tiistai 1. elokuuta 2017

I can't solve problems with cupcakes but it sure makes me feel better.


Suklaiset kirsikkakuppikakut
n. 15 kpl

noin 5 dl tuoreita kirsikoita

100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

100 g tummaa suklaata
100 g maitosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Halkaise kirsikat ja poista kivi. Paloittele kirsikat suht pieniksi paloiksi.

Sulata voi ja sekoita joukkoon maito. Vaahdota kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita vaahtoon haalea neste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele seos taikinanesteeseen. Laita muffinipellin koloihin paperivuoat (itse käytän isoja amerikamuffinivuokia) ja annostele vuokien pohjalle ruokalusikallinen taikinaa. Lisää taikinan päälle kirsikoita ja tee muutama tällainen kerros - niin, että päällimmäinen kerros on taikinaa ja vuoat ovat noin 3/4 täynnä. Paista kuppikakkuja 175 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ovat saaneet kauniin värin. 

Anna kuppikakkujen jäähtyä kunnolla ja tee sitten kuorrute. Sulata suklaat esimerkiksi varovasti mikrossa ja vatkaa joukkoon tuorejuusto. Pursottele kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle. Koristele halutessasi esimerkiksi kirsikoilla. Säilytä valmiit kuppikakut jääkaapissa. 





You can't buy happiness but you can buy cupcakes and that's kind of the same.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Tällä viikolla..

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

.. ollaan vietetty ihana kesäpäivä Kotkassa ystävän kanssa. 

.. ollaan käyty puistoruokaileen ja leikitty kavereiden kanssa. 

.. tytöt ovat kehittäneet pitkiä leikkejä keskenään. He ovat myös tapelleet paljon normaalia vähemmän.

.. minua on vaivannut kesäväsymys pitkän reissun päätteeksi ja olen nauttinut kotona olemisesta.

.. ollaan vietetty laatuaikaa perheen kesken puistoilemalla ja seikkailemalla.

.. pakastettiin mansikoita talven varalle.

.. käytiin etsimässä mustikoita, mutta tuloksetta.

.. ollaan fiilistelty pimeneviä iltoja ja syksyn lähenemistä.

.. minä olen saanut myytyä tyttöjen vanhoja vaatteita ja leluja. Iso kassillinen vaatteita, kenkiä ja leluja löytyy ensi viikolla Ipanaiselta! Kannattaa käydä tsekkaamassa ;)

.. grillailtiin ystäväperheen kanssa.

.. käytiin ystävän kanssa Haltialassa seikkailemassa ja poimimassa luonnonkukkia.













Aika mitäänsanomaton ja tylsäkin viikko takana, mutta silti paljon ihania muistoja ja hyviä hetkiä se on pitänyt sisällään. 

Vielä maanantaihin asti käykää heittämässä kysymyksiä tuonne kysymyspostaukseen, pureudutaan niihin ensi viikolla. Myös muita postausideoita saa heittää, muutama toive onkin luonnoksissa toteutuslistalla.

Ihanaa aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille! 

Me lähdetään kerään d-vitamiinia varastoon ja nauttimaan luonnon rauhasta.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Aamupäivä Lammassaaressa

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Meiltä ihan kävelymatkan päästä löytyy keidas keskellä kaupunkia, nimittäin Lammassaaressa pitkospuilla seikkaillessa voi unohtaa, että on vain pienen matkan päässä kaupungin keskustasta. On kuitenkin pakko myöntää, että vaikka läheltä löytyy luonnon rauhaa, niin harmittavan harvoin sinne tulee suunnattua. Minulle tämä oli toinen kerta, mutta ei toivottavasti viimeinen.

Aiemmin reissua on hidastanut Lammassaareen johtavat pitkospuut ja se, ettei niitä pitkin rattailla oikein päässyt kulkemaan. Lähdettiinkin matkaan sillä ajatuksella, että jätetään rattaat pitkospuiden alkupäähän ja kävellään koko matka. Yllätyttiin kuitenkin iloisesti paikan päällä, kun huomattiin, että pitkospuut on uusittu ja nyt koko matkan pääsee kulkemaan kätevästi myös rattailla! Ihan huippua, kiitos Helsingin kaupunki. 

Meidän aamupäivä kului pitkospuita pitkin tallustellessa ja tyttöjen juoksennellessa. Saaressa kiipeiltiin lintutorniin ja eksyttiinpä myös piilopirttiin kuuntelemaan lintubongareita. Kotimatkalla koukattiin Arabianrantaan lounaalle ja käveltiin vielä kotiin. 


















Missä te tykkäätte seikkailla? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan