Ihanat, rakkaat, uhmakkaat kolmevuotiaat

tiistai 11. syyskuuta 2018

Reilu kaksi kuukautta olen makustellut sitä faktaa, että meillä asustaa kaksi kolmevuotiasta. On se kamalaa (kamalan ihanaa), miten lasten kanssa ajankulu konkretisoituu. Ei sitä ennen lapsia jotenkin vuosien vieriminen niin näyttäynyt, vaikka ihan samalla tavallahan se aika kulkee. Vaikka päivät tuntuu välillä liiankin pitkiltä, on vuodet harmittavan lyhyitä. 

Nyt kun on myös vauva tulossa, on tyttöjen kasvua miettinyt ihan uudella tapaa. Viimeisen vuoden aikana kehitys on taas ollut huimaavaa ja se on ihanaa. Olen monta kertaa sanonut kesän aikana, että tytöt ovat nyt parhaassa iässä ja sitä he tosiaan ovat. On ihanaa, miten heidän kanssaan voi touhuta ja tehdä juttuja. He ymmärtävät asioita eri tavalla, muistavat, mitä ollaan tehty ja yhdessä voidaan suunnitella asioita sekä menoja. Heillä on myös paljon omia mielipiteitä ja ajatuksia ja toiveita - toki niiden kanssa äiti on ajoittain vähän pulassa, mutta se kuuluu asiaan. 

Meidän tytöt on luonteeltaan hyvinkin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia. Heissä on paljon samoja piirteitä ja leikit menee pääasiassa hyvin yksiin, mutta esimerkiksi aktiivisuudessa ja mielenkiinnonkohteissa huomaa selkeän eron. Viime aikoina olen paljonkin pohtinut heidän yksilöllisyyttään ja sen kasvua, koska he ovat aika erottamaton kaksikko ja niiden omien mielenkiinnon kohteiden tukemisen vuoksi olisi tärkeää myös saada heitä vähän yksilöityä. 

--

Neiti A 

97,5 cm
15,9 kg

Neiti A on siskoksista ujompi ja viettää uusissa tilanteissa pitkän tovin äidin helmoissa ennen kuin lämpenee. Hän keskustelee mielellään kun tutustuu ja on luonteeltaan äärimmäisen empaattinen ja herkkä. Neiti A leikkii mielellään nukeilla ja lääkärileikit on mieleinen juttu. Hän katselee mielellään prinsessaohjelmia telkkarista, eikä tykkää hurjista ohjelmista. Hän lukee mielellään ja saattaa istua pitkäänkin lukemassa itselleen kirjaa, kertoen ääneen tarinaa kirjan pohjalta. Hänellä onkin äärettömän hyvä mielikuvitus ja hän tarinoi mielellään. Neiti A on myös kova tyttö laulelemaan ja mielellään myös tanssii. Hän on myös taitava tekemään palapelejä ja jaksaa keskittyä niihin pitkänkin aikaa.

Neiti B 

99 cm
16,1 kg

Neiti B on rohkeampi ja alkaa reippaasti juttusille vieraammankin ihmisen kanssa. Hän tutustuu mielellään ja kyselee naapureilta kuulumisia sujuvasti. Neiti B on perheen draamaqueen ja jos hän kokee vääryyttä, sen kuulee kaikki. Hän mielellään piirtää, värittää ja maalaa sekä jaksaa askarrella pitkänkin tovin. Hän on hieman sisartaan hurjapäisempi ja uskaliaampi. Neiti B on harvoin paikallaan ja treenaa mielellään iskän kanssa kaikenlaista urheilua. Siskon kanssa leikitään mielellään keittiö- ja lääkärileikkejä ja äidin kanssa leipominen on mieluista puuhaa. 

--

Meidän arki on usein kaikenlaista kisailua ja kilpailua. Siskokset riitelevät välillä raivokkaasti ja siskon kiusaaminen on usein parasta viihdettä. He myös rakastavat ehdoitta ja ovat tosiaan hyvinkin erottamattomia. Jos toinen saa vaikka herkun tai uuden jutun, niin tämä huolehtii siitä että siskokin saa. Jos toista harmittaa, niin toinen lohduttaa. Jos toinen on kipeä, toinen hoivaa. 

He ovat toistensa parhaat ystävät ❤






--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Kiitos kesä, tervetuloa syksy!

maanantai 3. syyskuuta 2018

Kesä oli ihana - pitkä, kuuma ja suhteellisen huoleton. Nyt on kuitenkin ihana pakata kesävaatteet kaappiin ja kaivaa esille pehmeät neuleet ja villasukat. Syksy on ehdottomasti oma lempivuodenaikani ❤

Meidän kesä oli tosiaan suht huoleton. Isämiehellä ei ollut ollenkaan lomaa, mutta saatiin varastettua monta yhteistä kesäpäivää siitä huolimatta. Me taas tyttöjen kanssa lomailtiin pitkälti koko kesä tai siltä se ainakin tuntui. Seikkailtiin kaupungissa ja tehtiin paljon retkiä lähelle ja kauemmas. Kesän tarkoituksena oli nauttia  tyttöjen kanssa touhuilusta ennen vauvan syntymää ja siinä kyllä onnistuttiin. 

Mutta nyt on ihana kun ilmassa tuoksuu syksy ja luonto alkaa saamaan syksyisiä värejä. Haaveilen pitkästä metsäretkestä Nuuksiossa tyttöjen kanssa, mutta voi olla etten jaksa enää lähteä pitkälle retkelle. Seikkaillaan kuitenkin lähimetsässä, mikä on ihan huippu paikka touhuilla. Siihen jaksaa myös kävellä, vaikka välillä supistaa ja liitoskivut vaivaa.   

Minulla on kuitenkin nyt ollut vähän vaikeuksia orientoitua syksyyn, kun ollaan vähän sellaisessa välitilassa. Odottelen vaan, että vauva syntyisi ja päästäisiin aloittamaan elämä taas uudenlaisena perheenä. Toisaalta taas on sellainen olo, että pitäisi vielä nauttia näistä hetkistä kun on kädet vapaana ja ehtiikin jotain. 








Miten teidän syksy on alkanut? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Barbie -näyttely ja kesäpäivä kaupungilla

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kansallismuseossa on vielä elokuun 26. päivään asti esillä Barbie -näyttely, jonka tsekkaaminen oli meidän kesän suunnitelmissa. Viime viikolla neitien toipuessa piti kehittää jotain rauhallista tekemistä ja suunnattiinkin neiti B:n toisen kummitädin kanssa museon rauhaan ja viileyteen. Rauhasta ei kyllä ollut tietoakaan, vaan moni muukin oli saanut päähänsä tulla näyttelyä katsomaan, mutta ei se kovin haitannut. Meidän neitien mielenkiinto ei vielä ihan riittänyt näyttelyyn niin paljon, että itse olisin saanut otettua näyttelystä kaiken irti, mutta oli se silti hieno ja kannattava käynti. 

Jos suuntaat paikalle pikkuväen kanssa, kannattaa napata kassan luota mukaan näyttelybarbit - niiden avulla meidänkin neidit ehkä olisivat jaksaneet keskittyä hieman paremmin. Näyttelyn jälkeen tytöt saivat valita museon kaupasta ihkaensimmäiset Barbinsa ja niillä onkin kotona leikitty innokkaasti. 



Suunnattiin näyttelyn jälkeen Espan puistoon piknik -lounaalle. Haettiin S-marketin salaattibaarista eväät ja nautiskeltiin herkullinen lounas puistossa puiden katveessa. Siitä tallusteltiin satamaa kohti jätskille ja ihmeteltiin matkalla suihkulähdettä - tämä taisi olla tyttöjen mielestä päivän paras juttu, koska siitä on puhuttu paljon vielä kotonakin. 




Meillä oli ihan huisin kiva kesäpäivä hengaillen ja vaikka vähän ilmassa oli kiukkua sekä uhmaa, niin kaikki selvittiin kotiin täyspäisinä. Parasta tässä kesässä on ollut se, että tytöt ovat tuossa mainiossa iässä - heidän kanssaan on helppo tehdä asioita ja lähteä retkille ja he ymmärtävätkin jo eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten.

Oletteko te jo käyneet tsekkaamassa Barbie -näyttelyn?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

RV 31 - supisteluja, suonikohjuja ja sairasloma

perjantai 3. elokuuta 2018

Meillä laskettu aika hiipii koko ajan lähemmäs ja olo alkaa olla sen mukainen. Laskettuun aikaan on puhelimen mukaan aikaa reilu 60 päivää ja voi kuinka odotaankaan, että aika vilahtaisi ohi vauhdilla. Tämä raskaus on ollut fyysisesti raskaampi kuin ensimmäinen ja alan olla jo aika kypsä tähän tilanteeseen - olisi mukava jaksaa taas paremmin. 

Pikku hiljaa myös jotenkin realisoituu se, että meille on tulossa vauva - täytyisi alkaa jotain tekemäänkin sen eteen täällä kotona. Sain kyllä äitiysavustuksen haettua ja päivärahatkin, joten jotain on jo hoidettuna. Pitäisi vähän järjestellä  paikkoja, että vauvakin mahtuu tavaroineen johonkin ja opettaa tytöt esimerkiksi nukkumaan omassa huoneessaan. Pikkujuttuja.

Tällä hetkellä tähän odotukseen ei niin kovasti ole aikaa keskittyä, siitä pitävät huolen tytöt ja koti ja viime viikkoon asti myös työt. Iltaisin kun kotona rauhottuu, istuskelen keinutuolissa ja jutustelen vauvan kanssa - hän innostuu kovin iltaisin jumppailemaan kun rauhoitun ja se on päivän parhaita hetkiä. Muuten tuntuu, että arjen päivät ovat sellaista selviämistä, kun oma jaksaminen ja energiataso ei kohtaa noiden lasten tasoa. Vähän omia voimia venyttäen arjesta kuitenkin selviää ja ollaan tyttöjen kanssa touhuttu paljon kaikenlaista kivaa.

Nämä helteet ovat tehneet olosta melkoisen tukalan viime viikkoina ja se on näkynyt kyllä myös arjessa. Iltaisin on ollut pakko rauhoittua, kun supistelut ovat vaivanneet ja jalat kipeytyvät kovasti. Lääkärit ja muut kauhistelevat jalkojeni suonikohjuja - melkoiset ne ovatkin ja näin kesän kuumalla edes tukisukkia ei ole saanut jalkaan. Melko mukava särky, jos ei saa säännöllisesti jalkoja ylös. Supistelujen ja suonikohjujen vuoksi sain myös viimeisiksi työviikoiksi sairaslomaa, mikä helpottaa tätä arkea nyt huomattavasti. Vaikka on hassua ajatella, että teoriassa minulla on seuraavan kerran töitä ensi vuoden heinäkuussa - jos heti äitiysvapaan päätyttyä palaisin töihin. Lääkäri käski nyt keskittyä vauvaan töiden sijaan ja ottamaan rauhallisesti. Minun täytyykin vähän opetella etten touhuaisi liikoja, mutta onneksi kroppa muistuttaa kun on aika levätä. 

Käytiin pikkuisen kanssa vähän päivystyksessäkin tuossa taannoin, kun hän vietti hiljaisempia hetkiä. Onneksi heti löytyi vahvat sydänäänet ja ultrattiinkin vielä varmuuden vuoksi - kaikki oli hyvin ja pieni painoi jo yli 1 600 g. Hieman yläkäyrällä kasvaa, mutta ei huolestuttavasti. Raskausdiabetes on edelleen kenkku kaveri, mutta pikkuhiljaa alkaa löytymään hyvä hoitotasapaino ja se on kiva juttu. 



Miten muilla alkusyksyn odottajilla menee? 
Onko helteet kiva juttu vai odotatteko jo viileämpiä ilmoja?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut


Herra Hakkaraisen talo Sastamalassa

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Käännettiin eilen minun työpäiväni jälkeen auton nokka kohti Sastamalaa ja ystäväperheen kotia. Olin itse työpäivän jälkeen aivan totaalisen kuitti ja jos olisin voinut, olisin perunut koko reissun. Onneksi riivin itsestäni voimat ja lähdettiin, nimittäin olipa kivaa! Matkalla jo fiilis parani kun sain vähän murua rinnan alle ja lepäilin isämiehen ajaessa. Perille kun päästiin, oli autosta ulos astuessa epätodellinen olo raikkaassa maaseudun ilmassa. On nimittäin kaupungissa tällä hetkellä aika tukala olla ja elää, vaikka periaatteessa kuumuudesta ihan tykkäänkin. Tuolla maalla oli raikasta ja hegittäminenkin oli helpompaa, vaikka lämpötila oli jokseenkin sama kuin kaupungissa. Kun ystävien talossa vielä kaikeksi ihanuudeksi oli ilmalämpöpumppu, olin aika ekstaasissa. 

Aamulla oli ihana herätä, kun takana oli jopa levollisesti nukuttuja tunteja - eikä vaan levotonta pyörintää ja hikilammikosta kuumuuteen havahtumista kuten viimeiset kaksi viikkoa. Yöllä ja aamulla myös satoi vettä, mikä teki ilmasta entistä raikkaampaa ja kävelin varmaan pisimmän lenkin pitkästä aikaa viileämmässä raikkaassa ilmassa. Kaipuu maaseutuelämään on taasen herätetty.

Päivällä suunnattiin Sastamalan keskustassa sijaitsevaan Herra Hakkaraisen taloon vierailulle. Tiesitkö, että Herra Hakkaraisen ja koko Koiramäen porukan isä Mauri Kunnas on kotoisin Sastamalasta? (Minä en tiennyt..) Hänen kirjoihinsa perustuva näyttely talo oli rakennettu todella hienosti alkuperäisiä hahmoja kunnioittaen. Hakkaraisen talosta löytyy neljä huonetta ja näin kesäisin myös ulkotilat ovat avoinna. Huoneet on rakennettu eri kirjojen pohjalta ja niissä pääsee lapset aktiivisesti toimien tutustumaan kirjojen maailmaan. Herra Hakkaraisen kotona tytöt leikkivät pitkän tovin keittiöjutuilla ja Koiramäen sekatavarakaupassa leikittiin kauppaleikkejä niin innolla, että tyttöjä oli vaikea houkutella sieltä pois. Ritarinlinnassa pääsi miekkailemaan ja istumaan pyöreän pöydän ääreen ritarien kanssa. Olisipa ollut sovitettavana linnanneidon ja ritarin asujakin. Lisäksi oli vielä avaruushuone, missä pääsi osallistumaan avaruuslennolle. Ulkona puolestaan oli autopiha, missä pääsi polkemaan potkuautoilla ja potkuttelemaan pyörillä - meidän tytöille sopivia pyöriä ei oikein löytynyt, mikä vähän harmitti. Isommille lapsille tuo potkuautorata olisi huisin kiva ja siellä Herra Hakkarainen ajeli muiden joukossa. Sisällä oli myös rauhallinen tila, missä olisi voinut lueskella ja missä sai piirrellä ja värittää - tytötkin värittivät Herra Hakkaraiselle kuvat, mitkä tiputettiin talosta löytyvään postilaatikkoon. 


















Vaikka talo itsessään ei ollut iso, niin oli se hurja kiva! Näin äidinkin näkökulmasta oli ihana, miten hienosti talossa oli kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja jokaisessa huoneessa taisi olla joku pieni 'tehtävä' jota isommat lapset voivat toteuttaa. Lisäksi ilahdutti se, että sisäänpääsymaksu oli vain 9 euroa ja sen maksettuaan voi talosta välillä myös poistua vaikka syömään ja palata myöhemmin takaisin leikkimään. Talo on auki ympäri vuoden ja tuo ulkotilakin toukokuun alusta lokakuun loppuun. 

Onko Herra Hakkaraisen talo teille tuttu paikka?

Minusta on vähän harmi, että tällainen helmi on jäänyt ihan paitsioon. Itse en ollut edes kuullut koko paikasta, ennen kuin pari vuotta sitten bongasin ohikulkumatkalla kyltit. Me aiotaan ehdottomasti vierailla täällä uudemmankin kerran kun liikutaan tuolla suunnalla. 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

16 kännykkäräpsyä kesälomalta

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Meillä oli tosiaan aika ihana loma ja sekä muisti että puhelin on täynnä kuvia ihanista hetkistä. 


















Lomalla me..

.. käytiin laivalla.

.. rentoiltiin mökillä.

.. syötiin vähän liian paljon jätskiä.

.. leikittiin kavereiden kanssa.

.. juhlittiin synttäreitä.

.. käytiin Muumimaailmassa.

.. seikkailtiin Mustasaaressa.

.. hengailtiin rannalla.

.. oltiin monen monta kertaa piknikillä.

Tämä kesä on ollut täynnä lämpöä, aurinkoa ja ihania hetkiä rakkaiden kanssa. Nyt odotellaan jo syksyä ja sen mukanaan tuomia uusia tuulia, mutta onpa ihana muistella tätä kesääkin.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut


Kesän odotetuin reissu

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Varattiin keväämmällä kesäperinteeksi muodostunut päivä Tukholmassa risteily mummon ja vaarin kanssa. Tytöt jaksoivat puhua laivalle menosta joka päivä ja sitä odotettiin suurella innolla. Lapsen into on tarttuvaa ja lopulta olin itse ihan yhtä innostunut reissusta kuin tytötkin. 

Ennen juhannusta päästiin vihdoin reissuun ja olipa meillä kivaa!

Lähdettiin liikkeelle maanantaina. Tyttöjen oli alkuun vähän vaikea hahmottaa, että ollaan tosiasiassa laivalla ja neiti A saikin pienen kiukkukohtauksen, koska halusi 'mennä sinne laivalle'. Kun käytiin kannella seikkailemassa ja hän hahmotti, että nyt oikeasti ollaan laivalla loppui kiukkukin. Tutustuttiin heti myös laivan leikkipaikkaan ja pallomeressä uiskenneltiin koko reissun aikana paljon. Meillä oli varattuna menomatkalle iltabuffet, joten vatsat saatiin täyteen siellä. Illalla nukutti hyvin pienesti keinuvassa laivassa, kun oli illan touhunnut niin paljon. 

Tukholmassa suunnattiin viime kesän tapaan Skansenille. Se on ihana paikka viettää kesäpäivää ja siellä saa päivän kulumaan sopivasti, minusta tuo suhteellisen lyhyt aika maissa ei oikein riitä lasten kanssa kaupungilla kiertelyyn ja vältän stressin sillä, että suunnataan tuonne tuttuihin maisemiin hengailemaan. Ensi vuonna voisi ehkä jo mennä Junibackeniin ja Gröna Lundkin tulee varmasti vielä tulevaisuudessa tsekattua. 














Paluumatka laivalla meni melko samanmoisesti kuin menomatkakin - leikkien ja seikkaillen. Näin kesäisin tuolla laivalla on kyllä ilahduttavan paljon tekemistä lapsille. Kesän aikana kun laivalta löytyy yhden leikkipaikan sijaan kaksi ja toisen yhteydessä voi syödä myös aamupalat - sai itse nautiskella teetä rauhassa kun tytöt menivät keskenään touhuamaan. Bongailtiin myös Muumimammaa ja Pikku Myytä innolla, vaikka tänä vuonna jäi ruokailujen vuoksi lasten disco ja Pikku Myyn tanssit välistä.  

Laivamatka elää paljon puheissa myös kotona ja aika usein toiveissa on mennä laivalle kun kysellään, että mitä tehtäisiin. Ehkä testataan vielä tänä kesänä joku miniristeily lasten kanssa. 

Mitä te tykkäätte tehdä lasten kanssa Tukholmassa? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan