Mitä meille kuuluu?

Täällä taas! 

Instagramin puolella säännöllisesti kysellään blogin kohtaloa ja ehdotellaan aiheita, mistä voisin kirjoitella. Kiitos siitä ❤ Monta monituista kertaa olen ollut kirjoittamassa tänne ja usein mielessä pyörii ajatuksia siitä, mitä teille kertoisin. Ajattelinpa nyt kertoa teille ihan vaan meidän kuulumisia, kun tytöt ovat päiväkodissa, minimies nukkuu, ulkona sataa ropisee ja itse nautiskelen kupillisen teetä. 

Gambiasta paluun jälkeen onkin sujahdettu arkeen taas ihan toden teolla. Isämies on töissä ja tytöt ovat vielä olleet päiväkodissa. Ensi viikon jälkeen hekin jäävät kesäksi kotiin ja ollaan lasten kanssa nelisen kuukautta lomalla. Tuosta neljästä kuukaudesta ollaan kaksi kuukautta kodittomia kun talonyhtiöön tulee putkiremontti ja meille tehdään samalla uusi keittiö. Se onkin ollut yksi viime aikojen operaatio, kun ollaan suunniteltu uutta keittiötä. Siitä tulee ihan huikean hieno ja ollaan aika innoissamme. Rakennetaan tästä nyt meidän loppuelämän kotia, kun todettiin että ei meillä tule isommalle olemaan tarvetta lähiaikoina. 


Ollaan nautittu Gambian reissun jälkeen ihanasta Suomen keväästä ja alkaneesta kesästä. Oli muuten aikamoisen hyvä sauma reissata tuolloin maaliskuussa, kun vältyttiin kokemasta sitä inhottavaa märkää loskakevättä. Keväästä ollaan nautittu metsäretkillä ja kesän missiona onkin seikkailla mahdollisimman monessa kivassa retkikohteessa kesän aikana. Porkkalanniemi ja Emäsalo ainakin vakuuttivat upeudellaan. 

Minimies kasvaa ja kehittyy ja on ihan huikean upea tyyppi. Mennään ensi viikolla neuvolaan tsekkaamaan kasvukäyrät ja kerron sitten enemmän hänen kuulumisiaan. Ollaan vähän yritetty venyttää myös napanuoraa nyt kun hänelle maistuu muukin kuin maito. Vietettiin ensimmäinen kokonainen päivä erossa kun kävin juhlimassa ystäväni polttareita ja tällä viikolla kävin pääsykokeissa, jolloin minimies jäi mummon ja vaarin hoiviin. Vielä hän on kovin pieni ja minussa kiinni, mutta kiva kun voi suunnitella vaikka lounastreffit ilman vauvaa. 

Minä olen viime aikoina ommellut paljon ja se on ihan huikean kivaa puuhaa. Sen lisäksi kävin pääsykokeissa ja toivon, että syksyllä olisin YAMK-opiskelija. Katsotaan nyt, miten siinä tulee käymään. On mukavaa olla välillä muutakin kuin äiti ja suunnitella omaa tulevaa urapolkua. Jos (ja todennäköisesti kun) meidän lapsiluku alkaa olla täynnä, niin voin hyvällä omatunnolla alkaa keskittyä uraani. 

Mitäs teille kuuluu?

 --

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Lapsimessuilla

Yhteistyössä Messukeskus

Me ollaan kotona ja arki yrittää ottaa otteensa. On aika kivaa olla kotona, mutta ikävä Gambiaan on myös kova. Ikävää helpottaa vähän se, että meillä on paljon kaikenlaista kivaa suunnitteilla tuleville viikoille. Ensimmäinen kiva juttu on jo tänä viikonloppuna - nimittäin Lapsimessut. 

Suunnattiin aamulla minimiehen kanssa kaksistaan tsekkaamaan messujen tarjontaa. Kamalasti taas oli porukkaa ja kamalasti kaikkea tutkittavaa. Kierreltiin tänään tarjontaa melko pintapuolisesti ja huomenna suunnataan paikalle koko perheen voimin. 

Meidän Lapsimessu tärpit tän päivän perusteella ;

 -Avaroomilta saa messutarjouksena -15 % tilauksista. Itse tilaan vihdoin tytöille tarvittavat päiväpeitot.

- For Minis & Mommies tarjoaa tossuja 30 e pari ja lisäksi pääsee testaamaan uusia Nukukuun muovailuvahoja, jotka ainakin omaan käteen tuntui aika kivoilta. 

- Valkamalla oli hyviä tarjouksia ja kesäksi ihania uusia värejä vaatteissa. 

- Luklabelin pisteellä voi askarrella itselleen naamion ja ostaa kesäksi ihanat kylpytakit lapsille.

- Papulla julkaistiin uutuuksia ja meille tarttui mukaan minimiehelle vähän uusia vaatteita sekä itsellenikin ihana uusi tunika. Papun lastenvaatteet on ihan meidän lemppareita kestävyydessä ja sopivuudessa.

- Mainiolla tuli ihana uusi pandamekko sekä kankaita ja tietty kaikki muut kevään ihanuudet sekä vanhojen mallistojen aarteita.

Luklabel

Nukukuu

For Minis & MOmmies


Papu design

Huomenna aiotaan tutkailla, josko löydettäisiin tytöille pyörät ja mennään toki myös katsomaan ELMAn eläimiä. Isämies varmasti pyörii OutletExpon puolella ja tytöt riehuvat leikkialueilla. 

 --

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Vain yksi vauva

Kun saa esikoisina kaksoset, sitä oppii ja kasvaa äitiyteen erilailla. Tai tämä on minun kokemukseni, koska eihän minulla muutakaan ole. Kaksosten kanssa joutuu kuitenkin kaiken tekemään tuplana ja vaikka rakkauttakin saa tuplana, niin on arki melkoista palapeliä. Minä olen aina nauttinut siitä, että meillä on kaksoset ja olinkin vähän harmistunut, kun toisen raskauden ensimmäisessä ultrassa vauvoja olikin vain yksi. 

En ole enää!

Olen edelleen onnellinen siitä, että saatiin kaksoset, mutta olen tuplasti onnellisempi siitä että vauvoja on tällä kierroksella vain yksi. On nimittäin aivan täysin erilaista olla vain yhden vauvan kanssa. Melkein harmittaa se, että en saanut kokea tätä vauva-arjen autuutta esikoisen kanssa. On perustavanlaatuisesti erilaista kun vauvoja on vain yksi - ehdit ja voit antaa huomiota vauvalle juuri niin paljon kuin tämä kaipaa. Pystyt vastaamaan tarpeisiin nopeammin, joten ns. turha huuto jää pois - tosin minimies on melkoisen hemmoteltu, koska kaikkiin hänen tarpeisiin vastataan käytännössä heti.

Pienen miehen kanssa ollaan päästy nauttimaan vauva-ajan aktiviteeteista. Käydään jumpassa ja vauvauinnissa. Treffaillaan äitikavereita ja käydään lounaalla tai shoppailemassa. Auton turvakaukalon saa napsautettua rattaisiin ja rattailla mahtuu käytännössä joka paikkaan. Kun tytöt olivat pieniä, en kovin paljon heidän kanssaan liikkunut yksin. Kaikki vauvatoiminta oli suunniteltu yhdelle vauvalle ja varsinkin tyttöjen lähdettyä liikkeelle oli liikkumisessa niin paljon haasteita, että oli helpompi pysyä kotona. Toki tällä kertaa on myös erilainen varmuus lapsen kanssa, koska hän ei ole esikoinen - mutta silti uskallan väittää, että jos vauvoja olisi ollut ekalla kerralla vain yksi, olisi kaikki ollut yksinkertaisempaa. 



Oli ihanaa, että saatiin kaksoset, mutta ei enää toisia kiitos

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Kuusi kuukautta onnistunutta täysimetystä

Minimies on tänään jo kuusi kuukautta vanha, mikä tuntuu uskomattomalta. Lisäksi saavutettiin tänään kuuden kuukauden onnistunut imetystaival, joka kyllä toivottavasti jatkuu vielä pitkään. 



Jo raskausaikana suurimpia toiveitani oli onnistua tällä kertaa täysimetyksessä. Tyttöjä osittaisimetin nelisen kuukautta, mutta koskaan ei heidän kanssaan päästy täysimetykseen. Tähän vaikutti varmaan montakin seikkaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen yksi suurimmista oli se, etten nuorena uutena äitinä saanut täysimetykseen lainkaan tukea. Näillä maitomäärillä se olisi voinut helpostikin olla ihan mahdollista, mutta jotenkin minulle iskostettiin se ajatus, että ei kannata edes yrittää. Meillä tyttöjen ensimmäisen vuoden aikana oli 9 eri neuvolahoitajaa, joten kenenkään kanssa ei muodostunut sellaista suhdetta, että oltaisiin saatu neuvolasta tukea ja apua. Mutta se on mennyttä ja vaikka se harmittaa, niin sille ei voi mitään. Tytöt kasvoivat hienosti korvikkeella ja he ovat terveitä, allergiavapaita lapsia, jotka ovat saaneet rakkautta riittämiin.

Mutta niin. Silti toivoin toisen raskauden aikana kovasti sitä, että saisin rauhassa imettää ja onnistua siinä. Nimittäin jo tyttöjen aikana se sujui kyllä hyvin ja pidin siitä kovasti. Minusta imetys on jotenkin ihanaa - sellainen oma pieni hetki kiireen keskellä, jolloin on pakko rauhoittua ja olla läsnä vauvaa varten. Minimiehen kanssa imetys on myös sujunut vallan mainiosti. Hän osasi hienosti heti alusta asti tarrata tissiin oikein kiinni ja imuote on aina ollut hyvä. Ihan ekoina päivinä sairaalassa hän sai 10 ml lisämaitoa, kun omaa epävarmuuttani pohdin maidon riittävyyttä. Varsinkin ekoina viikkoina pohdin valtavasti sitä, että riittääkö maito ja kasvaako vauva tarpeeksi, mutta onneksi luurin päässä oli tsemppaamassa äitikavereita, joiden avulla opin luottamaan itseeni. Ja hienosti pieni mies on kasvanutkin! 

Minimiehellä on kova kiinnostus ruokaa kohtaan ollut jo pitkään ja ollaankin pikkaisen jo maisteltu muitakin makuja kuin maitoa. Muiden aamupalan lomassa hän on saanut vähän maistella hedelmiä ja esim. ruoanlaiton yhteydessä kurkkupala on pitänyt pienen tyytyväisenä. Pääasiallinen ravinto on kuitenkin ollut maito ja tulee olemaankin vielä sinne vuoden ikään asti. Aloitellaan kotiin päästyämme sormiruokailu, kun en itse jaksa sitä soseshowta.

Minulle imetys on ollut helppoa ja sujunut hyvin, minkä vuoksi vähän jo kauhistrlen sitä että jatkossa täytyy mukana raahata myös eväät pienelle. Tähän asti ja varsinkin nyt reissussa on ollut vaivattoman kätevää kun pienen ruoka kulkee automaattisesti mukana. Itse olen imettänyt tarpeen  mukaan kaikkialla, eikä minua ujostuta imettää julkisesti. Ajattelen ehkä niin, että jos minun imetykseni on jollekulle ongelma niin hän voi lähteä itse pois. 

  Millainen suhde sinulla on imetykseen? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Vauvakutsuilla

Järjestettiin esikoistaan odottavalle ystävälleni taannoin vauvakutsut. Vauvakutsut on ehdottomasti lempparijuhliani nykyään - sellaiset huolettoman brunssin tyylillä järjestetyt kutsut on kiva yllätys odottavalle äidille ja kivaa yhdessäoloa ystävien kanssa. Nytkin oli ihana kevätpäivä ja autuaan tietämätön ystäväni yllättyi tullessaan hoitamaan siskonsa tyttöä ja löytäessään lapsen sijaan paikalta kasan ystäviä. 

Vietettiin kiva päivä, ensin yhdessä valmistellen ja sitten yhdessä juhlien. Leikittiin vähän jotain vauvaleikkejä ja kisailtiin tietovisassa, mutta pääasiassa vaan nautiskeltiin herkkuja ja toistemme seuraa.  Koottiin odottavalle äidille kirjanen, jossa oli kuvat kaikista kutsuvieraista tulevan äidin kanssa ja johon kirjattiin vinkkejä vanhemmuuteen, sekä ajatuksia vauvalle. 

SuomiLove kortti

Babyshower

Babyshower

Babyshower


Kokosin kutsuille vaippakakun - ihan uusi lempiharrastukseni muuten! Kokosin vaippakakkuun vähän juttuja äidille sekä tietenkin pientä kivaa vauvalle. Vaippakakun sisällä tukena oli rullalla aikakauslehti, jota äiti voi lueskella. Vaipat rullailin yksitellen ja kiinnitin kuminauhalla, vaikka kuulemma näin tehdyn kakun purkaminen on melkoinen operaatio. Lisäksi kakusta löytyi suklaata, pieni helistin vauvalle, tuttinauha ja tutti, vähän pesuaineita vauvalle, Luklabelin Muistojen kortit, kolme kaunista harsoa sekä Huono äiti -kirja. Lisäksi hommattiin yhteisesti lahjaksi lahjakortti vauvakuvaukseen. 


Petit toy rainbow

Nyt tämä pieni vauva, jota keväisenä päivänä juhlittiin, on jo syntynyt. On parasta, kun ystäville syntyy lapsia ja meidän kaveriporukassa on kyllä sellainen vauvabuumi meneillään! 

Onko sinulle järjestetty vauvakutsut? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Gambia kohteena lapsiperheelle

Tämä Gambian reissu on meidän perheen neljäs matka lapsiperheenä. Ensimmäisellä reissulla tytöt olivat vajaa puolivuotiaita, kuten minimies tällä reissulla. Me ollaan lasten kanssa matkattu aina helpoimman kautta Tjäreborgin pakettimatkalla ja se on ollut toimiva paketti. Joka vuosi on lentokoneessa ollut aiempaa enemmän muitakin lapsiperheitä ja selkeästi Gambia nostaa suosiotaan myös lasten kanssa matkatessa, ja miksipä ei. 


Gambian on takuuvarma aurinkokohde. Sateisia päiviä talven kaudella ei ole, eikä kovin montaa pilvistäkään päivää lomalle todennäköisesti satu. Kuitenkaan siellä ei ole tukahduttavan kuuma, koska meren äärellä käy virkistävä tuuli. Gambiassa on paljon nähtävää myös lapsille ja liikkuminen on turvallista, eikä välimatkat ole pitkiä. On myös lapsille riittävän eksoottista se, että hotellialueella juoksentelee apinoita ja voi bongailla esimerkiksi korppikotkia, joten riittää hyvin sekin että pysyy turistialueella. Kun rannalle vielä pääsee hotellista suoraan, tai ainakin melkein, niin kaikki elementit lasten kanssa reissatessa on valmiina.

Paljon nähtävääkin Gambiassa on. Vähän isompien lasten kanssa voi suunnata vaikka Senegalin puolelle luonnonpuistoon tai joelle melomaan. Pienten kanssa voi lähteä metsäretkelle Makasutuun, missä näkee varmasti apinoita ja pääsee pienelle veneretkelle. Voi myös vierailla paikallisilla markkinoilla ja lasten kanssa kiva juttu on esimerkiksi myös käydä paikallisessa koulussa viemässä tuliaisena kyniä ja vihkoja oppilaille. 

Gambiassa lasten kanssa matkatessa on myös ihanaa se, miten teidät huomioidaan ja miten teitä kohdellaan. Lapsia ihastellaan ja huomioidaan, eikä apua tarvitse pyytää, vaan sitä tarjotaan. Ravintolassa saat pyytämällä lapsille sellaista ruokaa kuin haluat, oli se sitten vaikka vaan pelkkää keitettyä riisiä. Lentokentällä lapsiperheet ohjataan jonon ohi, mikä ärsyttää suomalaisia jupisijoita, mutta helpottaa lasten kanssa oloa. Tullessa usein on avattu oma passintarkastusjono, mihin ohjataan lapsiperheet. 


Miinuspuolia reissatessa Gambiaan lasten kanssa löytyy toki myös. Suurimpana ehkä se, että Gambia on malaria-aluetta ja estolääkitys tulisi olla kunnossa. Lisäksi Gambiaan tarvitsee ottaa joitain rokotuksia, mitä lähemmäs matkatessa ei tarvita. Sairastamista sinällään en osaa Gambiassa pelätä, koska sielläkin on asiansa osaavia lääkäreitä, joilta saa tarvittaessa hoitoa. Rattailla Gambiassa on vähän hankaka liikkua, mutta kantorepun kanssa pärjää mainiosti. 

Jos pohditte reissukohdetta ensi talveksi, niin suosittelen harkitsemaan 
Gambiaa ❤ 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan hyödyt


Kerroinkin jo aiemmin, että käytiin minimiehen kanssa vyöhyketerapeuttisessa vauvahieronnassa. Nyt meidän kolmannesta ja viimeisestä kerrasta on kulunut pari viikkoa ja ajattelin, että on aika avata meille hieronnasta koituneita hyötyjä. 

--

Viimeinen hierontakerta oli ehdottomasti se mukavin. Minimies jo selkeästi nautti hieronnasta, eikä kiukkua tullut kuin aavistus. Pahimmat jumit oli ilmeisesti jo selätetty ja hieronta tuntui mukavalta ja rentouttavalta. Viimeisellä kerralla Hanna saikin käytyä läpi koko kropan, kun ensimmäisillä kerroilla osa jäi hieromatta. 

Hierontajakson jälkeen meidän yöt ovat selkeästi rauhoittuneet. Saatiin hieronnan lomassa Hannalta hyviä vinkkejä esimerkiksi rauhoittavaan iltasilittelyyn ja siitä onkin muodostunut jo meille rutiini. Nykyään minimies saattaa nukahdettuaan nukkua sängyssä yksinkin, mikä aiemmin oli aivan turha ajatus. Rauhoitteleva silitys iltaisin on myös rauhoittanut ensimmäisen unipätkän, eikä minimies muutenkaan heräile öisin kuin kerran tai kaksi. Ennen hierontaa meillä oli yöt sitä, että heräiltiin ainakin kolme tai neljä kertaa ja varsinkin alkuyön uni oli todella levotonta. 

Vyöhyketerapeuttisessa vauvahieronnassa voi keskittyä tiettyihin osa-alueisiin ja meillä unen lisäksi keskityttiin pallean alueeseen, mikä vaikuttaa pulautteluun. Viimeisen hierontakerran jälkeen pulauttelu onkin vähentynyt, eikä minimies oikeastaan juurikaan enää sitä tee. Erityisesti on vähentynyt pulauttelu, jota tapahtui aiemmin pitkäkin aika syömisen jälkeen - ajoittain juuri syönnin jälkeen tulee vieläkin puklu, mutta ei niin usein. 



Vaikka meillä ei lähtökohtaisestikaan ollut suuria ongelmia, niin koen, että vyöhyketerapeuttisesta vauvahieronnasta oli meille isoja hyötyjä. Itselleni ainakin unen laadun paraneminen ja öiden rauhoittuminen ovat olleet luonnollisesti kiva juttu. Vauvahieronta vinkit ovat tulleet meillä käytäntöön ja myös isompien lasten niskajumeja on voinut helpottaa hieromalla vyöhyketerapeuttisia pisteitä, mihin sain myös Hannalta vinkit. 

Onko teillä testattu vauvahierontaa? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Viisi kuukautta vanha

Ihana pieni mies.


Hän on valloittanut niin monta sydäntä ensimmäisten kuukausiensa aikana. Hän on avoin ja iloinen lapsi, joka nauraa ääneen ja hymyilee paljon. Parhaita juttuja on iskä ja siskot. Siskojen puuhailua on kiva seurailla ja he saa makeimmat naurut. Iskän kanssa on parasta pelleillä ja pojat yhdessä katselee jalkapalloa. Harmiin kelpaa kuitenkin vain äiti lohduksi. Perusluonteeltaan hän on hyvin tyytyväinen ja viihtyy hyvin esimerkiksi kauppareissulla vaunuissa. 

Hän osaa jo kääntyä itse selältä vatsalleen ja on löytänyt omat varpaansa.  Hän kääntyy akselin ympäri lattialla maatessaan, eikä häntä löydä 5 minuutin päästä enää samasta paikasta mihin hänet laski. Hän leikkii mielellään leluillaan, lemppareita siskojen vanha rapinalelu sekä leikkimaton lelut. Hän ei enää tahtoisi olla sylissä kuin vauva, vaan hän tahtoisi istua kuin iso poika.

Hän syö vielä pelkästään maitoa, mutta ollaan maistelu jo vähän uusia makuja. Kiinnostus ruokaa kohtaan on suuri ja saa olla tarkkana, ettei pienet kädet nappaa ruokia pöydältä. Uusista mauista mango ei ollut herkkua, mutta päärynä ja tomaatti maistuivat.  Kurkkua on kiva jäystää, kun ikeniä kutittaa. Varsinaisesti aloitellaan kiinteät jahka palataan Gambian reissulta kotiin ja sitten keskitytään sormiruokailuun. Siihen asti vähän maistellaan ja totutellaan pikku hiljaa muuhunkin kuin maitoon. 

Tämän kuun uusia juttuja oli vauvauinti, mistä minimies nautti valtavan paljon. Hän sai myös paljon kehuja taidoistaan - kenties siis tuleva uintilupaus. Lisäksi ollaan käyty vauvajumpassa ja se on myös hauskaa puuhaa. Vauvahierontaa kokeiltiin apuna levottomiin öihin ja ne ovatkin hieman taas rauhoittuneet. 

Neuvolasta saatiin tarkat mitat;

7830 g
66,5 cm



--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Samanlaiset, erilaiset tytöt

Sain jo syksyllä kommentin liittyen tyttöjen pukeutumiseen ja identiteetin kehitykseen, kiitos siitä - se sai ajattelemaan asian avaamista. Nimittäin tyttöjen oman identiteetin tukeminen ja yksilöllisyys on sellaisia asioita, joita pohdin jatkuvasti ja paljon. Erityisesti näihin asioihin kiinnittää huomiota nyt tyttöjen kasvaessa ja niiden omien mielenkiinnonkohteiden ja luonteenpiirteiden korostuessa entisestään. Minusta suurin miinus kaksosuudessa on myös se, että tytöt helposti niputetaan yhdeksi. Ihmetellään ehkä sitä, miten toinen osaa jotain ja toinen ei tai pohditaan, että miksi toinen ei innostu jostain mitä toinen rakastaa. Ovathan he kuitenkin ihan omanlaisensa persoonat. 



Tytöt ovat perusluonteeltaan toisaalta hyvin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia.  Heillä on myös melko erilaisia mielenkiinnonkohteita, vaikka monessa asiassa he haluavatkin samoja asioita. Pyrin antamaan heille usein valinnan mahdollisuuksia, jotta he saavat myös valita itseään kiinnostavia juttuja. Tosin usein päädytään lopulta siihen, että haluttaisiin samanlainen juttu kuin siskolla.

Oman identiteetin rakentaminen tytöille on ensi arvoisen tärkeää. Tällä hetkellä mielenkiinnon kohteet ovat tosiaan melko samanlaisia, mutta koko ajan huomataan, miten toisella on vahvuuksia jossain, missä toisella ei. Esimerkiksi neiti B on taiteellisesti lahjakas ja tykkää maalata sekä piirtää, kun taas neiti A on enemmän kielellisesti lahjakas ja mielellään keksii tarinoita. Toisella on enemmän kärsivällisyyttä tarkkuutta vaativiin asioihin ja toisella taas parempi looginen päättelykyky. Monessa asiassa he kulkevat kehityksessä samalla viivalla ja esimerkiksi fyysisesti he ovat aivan samantaitoisia. 

Päiväkodissa tytöt ovat sovitusti eri pienryhmissä, jotta he saavat löytää niitä omia vahvuuksia ja oppivat sosialisoitumaan muidenkin lasten kanssa. Tämä on ollut meillä ihan tosi hyvä ratkaisu ja nyt pohditaankin, että pitäisikö tyttöjen mennä koulussa samalle vai eri luokille. He hyvin helposti tukeutuvat toisiinsa ja koska he viettävät jo kaiken vapaa-aikansa yhdessä, olisi ehkä ihan positiivista että koulumaailmassa he olisivat erossa. Onneksi tätä päätöstä ei tarvitse tehdä nyt, vaan voidaan odotella ja katsoa millaisia persoonia neideistä vielä kehittyy.

Pukeutumisen suhteen tytöillä on aikalailla samanlainen maku. Toki oma maku pukeutumisessakin korostuu nyt heidän kasvaessaan. Tähän asti olen voinut pukea heitä samanlaisiin vaatteisiin ja stailata mieleni mukaan, mutta se on nyt melko murroksessa oman tahdon vahvistuessa.  Minusta on tärkeää, että vaatteiden kautta tytöt saavat tuoda esiin omaa identiteettiään ja usein heidän oma tyylinsä näkyykin pukeutumisessa. He saavat aamuisin valita itse kaapista vaatteet, niin että itse vain katson vaatteiden olevan säähän ja tilanteeseen sopivat. Useimmiten heille tärkeintä on, että saavat päälleen prinsessavaatteet ja mielellään pukeutuvat hulmuaviin helmoihin. Monena päivänä he valitsevat identtiset vaatteet, mutta yhtä usein vaatteet ovat aivan erilaiset. Neiti B on rönsyilevämpi pukeutuja kuin siskonsa ja laittaa montaa väriä/kuosia sekaisin. Neiti A puolestaan rakastaa korujaan ja kaulasta saattaakin löytyä monta monituista helminauhaa sekä rannekoruja ja sormuksia. 

Me tottakai pyritään tukemaan heitä niissä asioissa, mitkä kiinnostaa. Toivottavasti pystytään tarjoamaan heille mahdollisuuksia harrastaa ja löytää se oma juttu. 

Onko siellä ruudun takana muilla kaksosilla identtiset kiinnostuksen kohteet?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook