Syyslomailua mummolassa

tiistai 17. lokakuuta 2017

Meidän perheen syksyn reissut Tallinnaan ja Kolille peruuntuivat minun sairastamiseni vuoksi, mutta onneksi päästiin lopulta viettämään edes pientä syyslomaa Jyväskylän mummolaan. Meidän syyslomaviikko alkoi ihanasti jo Helsingissä viikonlopun rentoilulla ja yhdessäololla. On ihanaa kun muutamana päivänä on jopa aurinko pilkistänyt pilvien raosta ja saanut maailman näyttämään taas vähän vähemmän harmaalta. Vietettiin viikonloppuna paljon aikaa ulkona touhuillen, haravoitiin pihaa ja riehuttiin lehtikasoissa. Käytiin koko perhe ulkona syömässä ja tytöt pääsivät eka kertaa ikinä lelukauppaan ostoksille. Molemmat saivat valita yhden lelueläimen itselleen ja molempien valinta oli hevonen - neiti A kertoi kotimatkalla, että uuden hevosen nimi on 'ystävä' ja äitin sydän saattoi vähän sulaa hellyydestä. Uudet ystävät ovatkin olleet mukana menossa sen jälkeen koko ajan. 

Mummolassa ollaan jatkettu rentoilua ja keskitytty viettämään laatuaikaa mummon ja vaarin kanssa leikkien. Neiti A:n kanssa käytiin moikkaamassa tämän kummitätiä kun taas neiti B pääsi mukaan kahvihetkelle ystävän kanssa - tarkoituksena tarjota tytöille paljon kaivattua kahdenkeskistäkin aikaa välillä, se tuppaa joskus unohtumaan. 

Me täällä rentoillaan ja yritän aktivoitua naputtelemaan juttuja tännekin vähän enemmän. Blogi tuppaa aina olemaan se ensimmäinen paikka mikä hiljenee, kun muu arki vie mennessään - paljon on ollut mielessä koko blogin tulevaisuus, mutta en ole vielä toistaiseksi valmis luopumaan rakkaasta harrastuksesta. Malttakaa siis, vaikka vähän olisi hiljaisempaakin, täällä ollaan edelleen! 







Vietetäänkö teillä syyslomaa? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

DIY kukka-amppeli ontelokuteesta

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Minä pidän valtavan paljon kukista sekä viherkasveista. Meillä on lapsuuden kodissani aina ollut paljon kukkia ja äitini on oikea viherpeukalo, saaden kaikenlaiset kasvit kukoistamaan. Itse en valitettavasti ole perinyt hortonomigeeniä, mutta olen oppinut arvostamaan kasveja ja aina onneksi voi soittaa äidille kun kaipaa neuvoja. Kaikissa kodeissani on ollut kukkia, välillä enemmän ja välillä vähemmän - riippuen kukkien menestymisestä. Meillä on tätä nykyä myös aina jotain leikkokukkia - kauppareissut ovat minun omaa aikaani ja palkitsen itseni viikoittain kukkakimpulla sekä smoothiella Jungle juice barista.

Meidän neitokaiset ovat perineet innon kasviharrastukseen ja ovat hieman liian innokkaasti hoitamassa kasvejani, joten kukkaset on täytynyt sijoittaa taaperoiden ulottumattomiin. Yksi kiva keino tähän on ollut ikkunalla roikkuvat kukka-amppelit, jotka ovat myös kiva sisustuselementti. Kukka-amppeli on helppo tehdä itsekin solmimalla ontelokuteesta. Nämä ovat hyvin perus amppeleita, ensi kerralla lisäilen joukkoon helmiä tai kehittelen hienompia solmuja - vain taivas on rajana! 


 Tarvitset 12 metriä ontelokudetta (trikookudekin ehkä kävisi, mutta se venyy enemmän painosta) sekä sakset.

Mittaa ontelokuteesta neljä  kolmen metrin pätkää. Kerää ne nipuksi ja taita keskeltä kahtia. Solmi nipun päähän silmukkalenkki ripustusta varten - nyt sinulla on kahdeksan narua. Kannattaa ripustaa nippu tässä vaiheessa johonkin roikkumaan, niin sitä on helpompi käsitellä. Jaa nipun kuteet nyt neljään osioon ja tee aina kahdesta kuteesta solmu, noin 15 cm ekasta solmusta alaspäin. Jaa jokaisen solmun alapuolelta niput uudestaan pareiksi ja solmi uusi solmu naapurinipun toisen kuteen kanssa noin 15 cm edellisestä solmusta. Jaa vielä kertaalleen niput kahtia ja solmi viereisen nipun kuteiden kanssa noin 15 cm edellisistä. Sinulla on nyt verkko, jonka sisään voit laittaa haluamasi ruukun. Mittaile ruukun avulla pohjasolmulle paikka ja tee solmu koko kudenipusta ruukun alle, niin että solmu on aivan keskellä. 





Ruukut voisivat olla kauniimmatkin, mutta tuo altakasteluruukku on vaan hurjan kätevä keksintö. 

Onko teillä paljon viherkasveja ja/tai leikkokukkia?

(Ja kai teillä muillakin on jatkuvana sisustuselementtinä kuivausteline?)


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kaksikieliset kaksivuotiaat

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ajattelin vihdoin tarttua aiheeseen, mikä on roikkunut ajatuksissa ja luonnoksissa aina viime keväästä asti - nimittäin meidän tyttöjen puheen kehitys. 

Meillähän on kotona vallalla oikeastaan kolme kieltä. Itse puhun luonnollisesti suomea kun taas isämies puhuu mandinkaa ystävien sekä sukulaistensa kanssa. Keskenämme puhumme pääasiassa englantia, vaikkakin nykyään se on enemmän sellaista suomi-englanti -sekakieltä. Tytöille puhutaan suomea ja mandinkaa. Englantia he tottakai kuulevat, mutta selkeästi heille suunnattu puhe on aina suomea tai mandinkaa. 

Suomenkieli tytöillä on selkeästi vahvempi. Ensisijaisesti heidän puheensa on suomea, vaikka aina ajoittain seassa on myös mandinkaa. Tietyt asiat tulevat usein mandinkana - esimerkiksi pitkään he pyysivät vettä mandinkaksi ja kylpyyn mennessä he huikkasivat [kuo]. Hauskasti tätä nykyä he myös mieluummin laskevat yhdestä kymmeneen mandinkaksi kuin suomeksi, vaikka molemmilla kielillä se sujuu. Viime aikoina ihan yllättäin he ovat myös alkaneet välillä kiittämään englanniksi ja usein huikkaavat lähtiessään [bye bye]. 



Suomeksi puheen kehitys on ollut syksyn aikana hurjaa. Keväällä sanoja alkoi tulla enemmän ja enemmän, mutta kesän ja alkusyksyn aikana on siirrytty sanoista lauseisiin. Tällä hetkellä tulee jo useamman sanan lauseita ja välillä jopa hauskasti ihan oikeassa aikamuodossa. Itse saa olla sanoissaan tarkkana, sillä kaikki toistetaan - jokusen kerran on hymyilyttänyt kun äidin kiroamiset ovat siirtyneet lasten suuhun *hups*. 

On kiva, kun tyttöjen kanssa voi jo ihan keskustellakin. Päiväkotipäivän jälkeen aina kyselen kuulumisia ja on ihana, miten he osaavat kertoa, mitä päivän aikana on tapahtunut. Metsäretket ja kivat leikit kaverien kanssa jäävät mieleen ja niistä kerrotaan kotona tarinoita - välillä pitää vähän varmistella, että mitä joku asia mahtaa tarkoittaa, mutta aika hyvin heidän juttujaan jo ymmärtää. 

Mandinkaa tytöt ymmärtävät ihan yhtä hyvin kuin suomeakin. Arjessa kieltä ylläpitää vain isämies, mutta onneksi säännöllisesti kylässä käy myös muita mandinkaa puhuvia ja myös mummon ja muiden sukulaisten kanssa jutellessa kieli harjaantuu. Toivon, että vielä ennen tyttöjen kouluikää ehdittäisiin asua pidempi pätkä Gambiassa, jotta he omaksuisivat myös mandinkan kielen mahdollisimman hyvin. 

Mandinkan kielen ylläpitämisestä tekee hankalan myös se, että kyseinen kielihän on puhtaasti heimokieli. Se on ainoastaan puhuttu kieli ja ainakin oman kokemukseni mukaan siinä on melkoisen montaa murretta ja muunnelmaa. Hankaluus tämä on esimerkiksi siksi, että mandinkan kielisiä kirjoja ei ole olemassa - isämies lukee kyllä suomenkielisiä kirjoja tytöille mandinkaksi, mutta eihän se ihan sama asia ole. Omaa kielen opetteluani tämä on myös haitannut, minusta kun olisi kamalan kiva, että olisi sääntöjä mitä opetella ja rakentaa kieliopillisesti se kielen pohja. 

Tyttöjen keskinäinen puhekin on yhä enenevissä määrin myös muiden ymmärrettävissä. Kesällä heillä oli todella voimakas yhteinen kieli, mitä muut eivät ymmärtäneet, mutta se alkaa vähän väistyä normaalin puheenkehityksen tieltä. Toki he edelleen ymmärtävät toisiaan parhaiten ja välillä leikin tiimellyksessä ei itselläni ole aavistustakaan, mitä he toisilleen selittävät. 

Miten teidän taaperoiden puheen kehitys on edennyt? 
Onko muilla kaksosilla ollut omaa kieltä ja kuinka pitkään? 

Mandinka näytteeksi yksi ikisuosikeistani; 


ps. Tiesitkö, että J. Karjalaisen Missä se Väinö on? -biisissä lauletaan välillä mandinkaa?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Pikakuulumisia toipilaalta

torstai 5. lokakuuta 2017

Syyskuu sujahti ohitse melkoisessa sumussa. On hämmentävää ajatella, että on jo lokakuu ja lempivuodenaikani syksy on vilahtanut melkein ohi jo. 

Täällä on ollut viime aikoina melko hiljaista ja ajattelin viimein kertoilla vähän kuulumisia. Ollaan pääasiassa eletty ihan normaalia arkea viime viikkoon asti. Isämies taputteli työharjoittelun pakettiin ja oli ilo seurata, miten innoissaan hän sitä teki. Tytöt ovat olleet päiväkodissa ja arki siellä on palannut uomiinsa kesän poissaolon jälkeen, iltapäivisin saa taas pihamaalta houkutella lapsia mukaansa kun tahtoisivat jäädä leikkimään. Itse olen ollut töissä ja neulonut luvattoman paljon villapaitoja sekä itselleni ihanan kaulahuivin. 

Omaa eloani on varjostanut pitkin syksyä myös erinäiset kiputilat selän ja ylävatsan alueella sekä sellainen selittämätön voimattomuus - olen toiminut ihan normaalisti, mutta puhti on ollut kokonaan pois. Viime viikolla päädyin lopulta lääkäriin voimakkaan selkäkivun vuoksi ja vielä toiseen otteeseen saadakseni selvyyden tähän voimattomuuteen. Ravasin labroissa ja nukuin kotona, voinnin koko ajan selkeästi huonontuessa. Päätettiin skipata viikonlopulle suunniteltu Tallinnan reissu ja pakattiin sen sijaan tavarat mökkiviikonloppua varten. Matkalla mökille iski lopulta sellainen kipukohtaus, että päädyinkin Tampereelle TAYSin Acutaan viettämään perjantai-iltaa ja lauantaina siirryin Meilahteen ja sisätautien päivystykseen. 

Diagnoosini oli akuutti haimatulehdus - ei kovin miellyttävä kokemus, sen voin kertoa. Sairaalassa vietin lopulta nelisen päivää ja tiistaina vihdoin kotiuduin. Tällä erää makaan siis kotona ja odottelen vielä kutsua leikkaukseen, missä minulta poistetaan sappirakko, jotta tulehduksen uusimisriski saataisiin minimoitua. 



Vielä siis vähän toipilaana, mutta nyt voin jo uskoa, että elämä voittaa. Vielä haaveilen syksyisestä metsäretkestä ja muusta syyspuuhailusta, joten toivotaan että väriloistoa riittäisi hetken aikaa. 

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Viikon arkiruoka: Kesäkurpitsa-kikhernevuoka

perjantai 22. syyskuuta 2017

Tämä ruoka muodostui oikeastaan ihan vaan aineksista, mitä kaapista sattui löytymään. Tämä on myös mukavasti muokattavissa sen mukaan, mitä sattuu löytymään - perusainekset voi pitää suunnilleen samanakin. Ohje on alunperin napattu täältä, mutta matkan varrella muokkautunut hitusen. 



Kesäkurpitsavuoka
1 uunivuoallinen

1 isohko kesäkurpitsa
suolaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
75 g pakastepinaattia 
1 prk kikherneitä
noin 1 dl suolattuja cashewpähkinöitä
mustapippuria
noin 100 g fetajuustoa
noin 50 g juustoraastetta
2 dl ruokakermaa
(1 kananmuna) 

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Suikaloi (tai raasta) kesäkurpitsa ja laita siivilään. Ripottele päälle suolaa ja anna seisoa noin 20 minuuttia. Puristele kesäkurpitsasta ylimääräinen vesi esimerkiksi harson avulla. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä hetki. Lisää pannulle kesäkurpitsaraaste ja paistele muutama minuutti. Lisää pannulle vielä pinaatti ja anna paistua, kunnes pinaatti sulaa. Mausta mustapippurilla. 

Rouhi pähkinät ja valuta kikherneet sekä murustele fetajuusto. Lado uunivuokaan kerroksittain kesäkurpitsatäytettä, kikherneitä, suolapähkinöitä ja fetajuustoa. Vuoan päälle voit viipaloida esimerkiksi juustohöylällä kesäkurpitsasiivuja tai jättää päällimmäiseksi kerrokseksi kesäkurpitsatäytettä. Ripottele vuoan pinnalle juustoraastetta ja kaada päälle ruokakerma. Ruokakerman joukkoon voi sekoittaa yhden kananmunan, mutta se ei ole välttämätön. Paista vuokaa uunin alatasolla noin 45 minuuttia. 

Vuokaan voisi hyvin heittää sekaan myös porkkanaraastetta tai vaikkapa paprikaa. Pinaatin määrää voi myös oman maun mukaan muokata, meillä meni viimeksi koko pussi ja se oli hitusen liikaa. 


Viikon arkiruoka on postaussarja, missä jaan teille helpon ja meillä hyväksi todetun arkiruoan. Toivottavasti näistä resepteistä on iloa myös teille, käythän kertomassa jos testaat! Reseptit viikon arkiruokiin löydät arkiruoka -tagin alta. Osa resepteistä on omia kehitelmiäni, mutta osa on variaatioita muiden resepteistä, lisään aina linkin alkuperäiseen ohjeeseen.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

21/09/17

torstai 21. syyskuuta 2017

Syyskuussa Mammalandian bloggaajat avaavat yhteistyöpostauksessa arkista päivää. Muiden Mammalandialaisten päivistä voit lukea täältä.

--

Meidän torstai alkoi seitsemän maissa tyttöjen herätessä. Minulla oli vapaa päivä ja isämies oli suuntaamassa iltavuoroon, joten meillä ei ollut kiire mihinkään - saatiin herätä kaikessa rauhassa ja yhdessä. Hetken tytöt malttoivat löhöillä vieressä, mutta pian noustiin ylös isämiehen jäädessä vielä jatkamaan unia. Siirryttiin hampaiden pesun kautta sohvalle löhöämään ja katselemaan Pikku Kakkosta - itse toivoin vielä voivani sulkea silmät hetkeksi, mutta tytöt oli eri mieltä, joten löhöiltiin muuten vaan. Aamupalaksi tytöt saivat sämpylää ja satsumat, nekin syötiin sohvalla kuten useimpina aamuina. Tyttöjen touhuillessa tein sämpylätaikinan valmiiksi ja siivoilin keittiötä samalla hörppien aamun ensimmäistä teekupillista. Latasin tiskikoneen ja laitoin pyykkikoneen päälle, viikkasin edelliset pyykit narulta ja keräilin leluja kasaan. Sellaista arkista puuhailua oli aamu täynnä. Jossain välissä puin tytöille päivävaatteet ja he jatkoivat leikkejään. Isämies nousi kahdeksan jälkeen ja hieman ennen yhdeksää lähti viemään tyttöjä päiväkotiin. Minä jäin kotiin paistamaan sämpylöitä ja katoin pöytään aamupalan valmiiksi. Isämiehen kanssa nautittiin rauhallista aamupalaa tämän palattua päiväkotireissulta. 





Aamupalahetken jälkeen isämies paneutui hetkeksi koulujuttujensa pariin ja itse siivoilin hieman. Innostuin eilen laittamaan melkein koko kotimme järjestyksen uusiksi ja siinä sivussa tuli käytyä läpi kaiken maailman laatikoita. Melkoinen määrä jos jonkinlaista rojua on kertynyt nurkkiin. Tein lounaan uunivalmiiksi ja tein itselleni kupin teetä. Teekuppini kanssa käperryin sohvannurkkaan neulomaan ja katsottiin isämiehen kanssa pari jaksoa hömppäsarjaa. Ennen isämiehen kouluun lähtöä syötiin vielä yhteinen lounas ja suunniteltiin tulevia reissuja - niitä tuntuu olevan onneksi melkoisen monta. 



Isämiehen suunnatessa kohti viimeistä työharjoittelupäiväänsä, minä jäin kotiin puuhailemaan. Ripustelin pyykkiä, siivosin keittiötä ja selailin reissujuttuja - menovinkkejä Tallinnaan ja Kolille otetaan vastaan! Ennen tyttöjen hakua päiväkodista lenkkeilin lankakauppaan ja ostin kassillisen herkkuja, suunnitelmissa neuloa tytöille vielä villatakit ja puikoilla on vaihteeksi projekti ihan itselleni. Päiväkodista sain mukaani kaksi iloista neitokaista, jotka kertoilivat tarinoita päivästään. Lepäiltiin hetki sohvalla sylikkäin, päivän paras hetki kun neitokaiset tankkaavat rakkautta eron jälkeen. Saatiin vielä tyttöjen pikkuserkku leikkiseuraksi ja ilta vilahtikin ohi vauhdilla. 

Leikkiseuran lähdettyä olikin jo iltatoimien aika. Laskin tytöille kylvyn ja valmistelin sillä aikaa iltapalan. Katsottiin vielä hetki Pikku Kakkosta ja iltapalan sekä hampaiden pesun jälkeen suunnattiin sänkyyn. Iltasaduksi Miinan ja Manun seikkailuja Lapissa, minkä jälkeen tytöt sammuivatkin suhteellisen pian. 








Itse nousin vielä tyttöjen nukahdettua ylös, vaikka houkutus jäädä sängyn lämpöön oli kova. Päivän mittaan hoidettu järjestyksen ylläpito kannatti ja oli ihanaa vain kömpiä sohvannurkkaan teemukin kanssa heiluttamaan puikkoja. Sain isämiehenkin tuohon viereen seuraksi ja nautiskellaan rauhasta vielä hetkinen ennen nukkumaanmenoa. Huomenna meillä on tyttöjen kanssa yhteinen vapaa päivä ja suunnataan ainakin ystävien kanssa metsäretkelle, katsotaan mitä muuta vielä keksitään. 

Ihan tavallinen ihanan tavallinen päivä ❤

Millainen torstai teillä oli?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Taaperot Heurekassa

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kesän missiona oli käydä Heurekassa katsomassa meneillä oleva Animal Body Worlds -näyttely. Se kuitenkin unohtui kaiken muun kesäpuuhailun ohessa ja päästiin Vantaalle asti vasta hieman ennen lomani loppua. Sinänsä oli kuitenkin ehkä ihan hyvä, ettei ehditty paikalle pahimpaan kesäruuhkaan vaan saatiin rauhassa viettää eräs arkinen aamupäivä Heurekaa tutkien. 

Pohdiskelin pitkään, että onko turhaa lähteä tutkimaan tiedekeskusta kahden suht aktiivisen taaperon kanssa, mutta hyvä että lähdettiin. Heureka tarjoaa lapsille ihan suunnattomasti kaikenlaista tutkittavaa ja meidän tytöt ainakin viihtyivät mainiosti. Ensi kerralla ei kiirehditä muualle lounaalle vaan syödään välillä Heurekan omassa kahvilassa ja jatketaan kiertelyä. 

Me saavuttiin paikalle aamupäivällä kymmenen jälkeen ja paikalla ei tuolloin ollut vielä paljoa ihmisiä. Kierreltiin ensin tuo eläinnäyttely ja väljässä näyttelytilassa tytöt saivat välillä juoksennella rattaissa istumisen lomassa. Kävin aikanaan tutustumassa myös Body Worlds -näyttelyyn ja tämä eläinversio oli ihan yhtä huikea, ehkä jopa vähän mielenkiintoisempikin. Tytötkin ihmettelivät jättimäisiä eläimiä, eivätkä tuntuneet säikähtävän vaikka olivat vähän erikoisen näköisiä. Hurjahan tuo näyttely on pienelle, mutta tytöt ovat tavallaan vielä tarpeeksi pieniä ja ymmärtämättömiä - vaikeampi näyttely olisi todennäköisesti 3-5 -vuotiaalle, joka ymmärtää jo enemmän. 








Perusnäyttelyssä viihdyttiin pitkä tovi ja tutkittiin erilaisia ihmeellisyyksiä. Paikalla kiertelevät Heurekan työntekijät esittelivät tytöille innoissaan erilaisia juttuja, mikä oli ihanaa. Käytiin myös katsomassa rottakoripalloa, mikä oli tytöillekin mieleen vaikka paikallaan istuminen tuottikin jälleen hankaluuksia. Tehtiin myös tytöille omat kolikot kolikkokoneella ja niitä jaksettiin ihmetellä autossa kotimatkalla. Viimeisenä ennen kotiinlähtöä leikittiin pitkä tovi rakennuspalikoilla ja askarreltiin lentohärveleitä sekä varjokuvia. Tuo rakentelupaikka olisi toiminut hyvin myös niin, että toinen olisi kiertänyt eläinnäyttelyä ja toinen rakennellut palikoilla lasten kanssa - jos esimerkiksi olisi tuntunut siltä, että eläinnäyttely on lapsille liikaa. 

Käyttekö te paljon museoissa lasten kanssa? 

Unohdin kameran kotiin, niin kuvat on huonolaatuisia kännykkäräpsyjä - mutta kivoja muistoa yhtä kaikki. 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kurpitsakarnevaaleilla

perjantai 15. syyskuuta 2017

Meillä on syksyiseksi perinteeksi muodostunut visiitti Tuusulaan, Koiramäen Pajutallille, missä järjestetään näin syyskuussa Kurpitsakarnevaalit. Tänä vuonna minulle sattui juuri yövuorot päällekkäin karnevaalien kanssa, mutta uhmasin omaa jaksamistani, että saatiin perinteinen reissu tehtyä. Kurpitsakarnevaaleilla on aina ihana tunnelma ja tänäänkin saatiin nauttia kivasta karnevaalimeiningistä. Kierreltiin ja ihasteltiin, seikkailtiin Peikkometsässä ja juotiin kahvit puun varjossa. Ihmeteltiin laskeutuvia lentokoneita, syötiin hattaraa ja tytöt saivat kokeilla narunvetoa. Vielä jäi karuselli kokeilematta, kun se oli vähän jännä, mutta possut ja kanit riittivät tytöille riemua tuomaan.













Jos mietitte viikonlopulle puuhaa, niin kannattaa vierailla karnevaaleilla! 


Forsteninkuja 10
04360 Tuusula

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

DIY Villapaita taaperolle

torstai 14. syyskuuta 2017

Syksyn tullen tulee kaivettua kätköistä myös neulepuikot ja villalangat. Kesälläkin jotain käsitöitä sain tehtyä, mutta enimmäkseen puikot ja koukut pysyivät pussissaan.

Talveksi tikutin tehdä tytöille villapaidat. Lankana HjerteGarnin extrafine merino 70, mikä on tämän hetken lempparilankojani - taivaallisen pehmeä ja etenee puikoilla ihanan sulavasti. Ohjetta minulla ei oikeastaan ollut, aloitin kauluksesta ja neuloin yhtenä osana helmaan asti. Tuo violettiraitainen on just passeli, toivottavasti hieman venyy käytössä, jotta sopii koko syksyn. Pinkkiraitaiseen otin isommat puikot ja lisäsin muutaman silmukan, niin siitä tuli paremman kokoinen. 

Tosi kivat näistä tulikin ja paras palaute lienee se, että tytöt käyttäisivät näitä koko ajan. 





Meidän sovituskuvaukset päättyy aina halailuun ❤

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan