Meillä ollaan pikkuhiljaa valmistautumassa (minun näkökulmastani) yhteen vuoden tylsimmistä ajanjaksoista. Nimittäin meidänkin taloudessa valmistaudutaan Ramadanin alkamiseen. Ramadan starttaa tänä vuonna muistaakseni 6.6 ja kestää siis kuukauden. Tuon ajanjakson aikana meillä isämies paastoaa valoisan ajan - eli näin Suomen kesässä jotakuinkin koko päivän. Yön parina pimeämpänä tuntina noin klo 23-02 hän saa syödä ja juoda.
Sinälläänhän Ramadan ei minua kovasti liikauta, eikä rajoita minun olemistani mitenkään. Mieheni ei hätkähdä minun syömisiäni, eikä paastoon olennaisesti kuuluvat rukoushetket vaikuta arkeemme normaalia enempää. Mutta onhan se silti tylsää! Suomen kesä on turhan lyhyt siihen, että siitä puolet paastotaan. Ei tule tehtyä retkiä tai esimerkiksi piknik-reissuja perheen kesken - koska olisihan se vähän ankeaa niin, että toinen ei saisi mitään syödä. "Lähdetään kulta piknikille! Istu sinä siinä, niin minä syön näitä herkkuja." Ei kuulosta kivalta, ei. Myös grillailut sun muut jäävät alkukesästä vähään, koska ei viitsitä keskellä yötä grillailla.
Onneksi Ramadan kestää vain kuukauden ja on vain kerran vuodessa. Ja onneksi se siirtyy joka vuosi hieman aikaisemmaksi - ehkä viiden vuoden päästä se ei enää ulotu kesään asti lainkaan. Sitten saammekin viettää pitkän ajan, ennen kuin paastokausi ehtii kiertää koko vuoden ja ulottuu taas kesälle.
On myös suhteellisen hyvä juttu se, että tänä vuonna Ramadanin ajalle ei satu esimerkiksi yhtään synnytystä. Oli nimittäin minullekin suhteellisen stressaavaa viime vuonna sairaalassa se, että piti miettiä josko isämies pökrää ponnistushetkellä, kun ei ollut koko päivänä syönyt mitään. Paaston rikkomisen aikahan tuli tuona iltana juuri samaan aikaan, kun lääkäri teki päätöksen sektiosta - isämies taisi nopeasti kiskaista naamariin vähän pitsaa, että ei pökrännyt leikkaussaliin.
Muuten, kun sanoin, että meillä valmistaudutaan Ramadaniin - niin ei meillä oikeasti valmistauduta. Itsehän olisin tässä vaiheessa jo tehnyt tarkan suunnitelman paaston ajaksi - suunnitellut ruokalistat ja laskenut tarvittavat proteiinimäärät sekä miettinyt nesteytyksen kuntoon. Isämies ei varmaan ole montaa ajatusta paastolle vielä uhrannut ja jos viime vuoteen voi verrata, niin aika fiilispohjalla mennään. Pohdittiin ystäväni kanssa, että juontaisiko moinen juurensa siitä, että Gambiassa hänen ei tarvitse ruokailujaan paljon paaston aikana pohtia - perheen naiset hoitavat ruokapuolen.
Itse ajattelin haastaa itseni paaston ajaksi (pääsääntöisesti) kasvisruokavaliolle. Satunnaiset saunamakkarat saattaa mökillä tulla nautittua, enkä aio olla mitenkään ehdoton. Mutta kerrankin on mahdollisuus tehdä enemmän kasvisruokaa, kun toinen ei sitä kuitenkaan syö. Katsotaan tuleeko tänäkin vuonna syötyä paaston aikana vähemmän, jotenkin syöminen tuntuu pahalta, kun toinen ei saa syödä.
Onko muita perheitä missä paastotaan?