Viikon arkiruoka: Lihapulla-kasvispannu

Lihapulla-kasvispannu

noin 4 hengelle

400 g kananpojan jauhelihaa

0,5 dl korppujauhoja

100 g kermaviiliä/turkkilaista jogurttia

100 g Creme Bonjour valkosipuli ja yrtit (tai jotain vastaavaa)
1 kananmuna

5 keitettyä perunaa

pätkä kesäkurpitsaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

mustapippuria

öljyä

suolaa

noin 100g fetaa

tarjoiluun baby pinaattia ja tomaattia

Tee ensin lihapullataikina. Sekoita keskenään jogurtti/kermaviili sekä Creme Bonjour ja lisää joukkoon korppujauhot. Anna turvota hetkinen ja lisää sitten joukkoon jauheliha. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lopuksi sekoita joukkoon vielä kananmuna.

Pieni isoon laakeaan uunivuokaan kasvikset. Ripottele päälle öljyä sekä mausteet ja sekoittele. Tee lihapullataikinasta pullia ja asettele ne kasvisten päälle vuokaan. Nosta uunin alatasolle ja anna paistua 225 asteessa noin 20 minuuttia. Nosta vuoka uunista ja murustele päälle fetajuusto, minkä jälkeen paista vuokaa vielä noin 15 minuuttia - kunnes lihapullat ovat kypsiä. 

Asettele vuoan päälle pinaattia sekä tomaatinpaloja.

Viikon arkiruoka on postaussarja, missä jaan teille helpon ja meillä hyväksi todetun arkiruoan. Toivottavasti näistä resepteistä on iloa myös teille, käythän kertomassa jos testaat! Reseptit viikon arkiruokiin löydät arkiruoka -tagin alta. Osa resepteistä on omia kehitelmiäni, mutta osa on variaatioita muiden resepteistä, lisään aina linkin alkuperäiseen ohjeeseen.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Lukeminen tärkeänä osana arkea

Yhteistyössä Mammalandia ja Sandviksin Vaukirjat

Olen itse aina ollut kova lukemaan, kuten äitini ja mummonikin. Kirjat ovat olleet aina osa arkea ja ajoittain myös äärimmäisen tärkeä pakokeino arjesta.  Olen ennenkin kirjoittanut meidän tyttöjen lukutottumuksista ja lukemisen tärkeydestä, se on asia, mikä tuntuu helposti unohtuvan. Omassa lapsuudessani kuljin usein kotimatkalla kirjaston kautta ja minulla on edelleen aina vähintään yksi kirja kesken - tällä hetkellä taitaa olla kolmekin, kun en ehdi niitä lukea loppuun. Itse olen lukijana uppoutuja, joka voi imaista kirjan helposti yhdeltä istumalta kun sellainen mahdollisuus annetaan, mutta toisaalta voin lukea yhtä kirjaa myös vuoden. Luen kirjoja usein moneen kertaan ja lempikirjailijoideni kirjat ostankin usein omaan hyllyyn, että voin palata niihin helposti uudestaan.
  

Monen asian vanhempana olen tehnyt intuition pohjalta, mutta lukeminen ja rakkaus kirjoihin on sellainen asia, jonka päätin tytöille opettaa. Kun tytöt olivat vasta muutaman kuukauden ikäisiä, maattiin isämiehen ollessa koulussa kolmistaan olohuoneen lattialla ja luin heille ääneen - halusin, että kirjoista tulee tuttu juttu ihan alusta asti. Tytöt ovatkin aina olleet kiinnostuneita kirjoista ja valitsevat esimerkiksi useimmiten ennemmin lukuhetken äidin kanssa kuin telkkarin katsomisen. Iltaisinkin sänkyyn kömmitään ison kirjakasan kanssa.

Satujen kautta lapsi oppii kaikenlaista. Sadut ovat oiva keino käsitellä arjessa asioita, jotka lasta mietityttävät. Lukemisen lomassa vanhempi voi selittää asioita ja vastailla lapsen kysymyksiin. Meillä tytöt lukevat paljon itsekseen ja toisilleen, mutta yhteiset lukuhetket ovat silti ne parhaimmat. Se on hetki, jossa lapsi saa täyden huomion ja hetken vanhemmalta. Lukeminen myös tukee lapsen kielen kehitystä ja on tutkittu, että lapsilla joille luetaan on ikätovereitaan rikkaampi sanavarasto. 

Saatiin alkukesästä Vaukirjalta yhteistyön merkeissä iso kirjapaketti ja siitä on ollut iloa todella paljon. Ollaan vietetty sadepäiviä kirjoja lueskellen ja nautittu parvekkeella auringonpaisteesta kirjapiknikillä. Kirjat ovat kulkeneet mukana mökille ja mummolaan, missä niitä on esitelty mummolle ja vaarille. Kirjat ovatkin myös ihana keino luoda suhdetta ihmisten välillä - tytöt mielellään kömpivät vähän vieraammankin kainaloon kirjaa lukemaan.  

Ehdoton lempparikirja paketista on ollut tuo Osaako pingviini pyöräillä? -kirja, mitä on luettu paljon ja ihmetelty yhdessä. Eläinten villit kuviot - kirjoista ollaan opeteltu värejä ja numeroita ja oma suosikkini on ollut Sirkuslaiva -kirja, mikä on ihanasti runomuotoon kirjoitettu tarina. Vaukirjalta saa kirjakerhoon liityttyään kuukausittain lapsen iän mukaan räätälöidyn kirjapaketin. Kirjoja on laidasta laitaan ja paketin voi myös halutessaan perua, jos ei välttämättä kuukausittain uusia kirjoja tarvitse. Uudet kirjat ovat arjessa kivoja, nimittäin päivittäin kun tankkaa useamman kirjan alkaa samat tarinat vähän kyllästyttää. Vaukirjakerhon lisäksi voi liittyä Disney-kerhoon, mikä toimii samalla tapaa, mutta kirjapaketissa on pelkästään Disneyn satuja. Itse suurena Disney fanina liityinkin tähän kerhoon ja odottelen innolla ensimmäistä kirjapakettia. Saamiamme Disneyn klassikkosatuja ollaan luettu paljon iltasatuina, tytötkin jaksavat hienosti jo kuunnella pitkiä satuja.

Luetaanko teillä paljon? 

ps. Luonnoksissa lojuu keskeneräinen postaus meidän lempikirjoista, kiinnostaisiko se teitä? Ja käykää vielä osallistumassa taikamassa-arvontaan täällä!

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Sadepäivän ilot

Elokuussa Mammalandian yhteistyöpostauksen aiheena on valottaa puuhailuja sadepäivinä. Muiden Mammalandialaisten kuukausittaiset yhteistyöpostaukset ja vinkit esimerkiksi sadepäiviin löydät täältä. 

--

Minä pidän sateesta ja sadepäivistä, erityisesti näin kesällä. Aamulla on ihana herätä sateenropinaan ja ulkoa leijailevaan raikkaaseen tuoksuun. Voi pitkittää aamuja lueskelemalla sängyssä kirjoja ja vain löhöilemällä, ei ole kiire mihinkään. Tytöt saattavat nousta ensin katselemaan lastenohjelmia, kun me vanhemmat vielä vähäksi aikaa käperrytään peiton alle. Kun noustaan, niin noustaan rauhassa ja syödään aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Sadepäivät ovat kivoja silloin kun ei ole kiire mihinkään - silloin kun pitää kiireellä joutua ulos asioille, eivät sadepäivät olekaan enää niin nastoja. 

Pienessä sateessa voi ulkoillakin, lapsille vesilätäköissä hyppiminen on riemukasta ja sateessa leikkiessä väsähtääkin nopeammin - lieneekö syynä happirikas ilma vai se lätäköissä pomppiminen. Sadepäivinä voi myös hyvällä omalla tunnolla olla ihan vaan sisällä ja keksiä jotain spessumpaa puuhailua tai sitten ihan vaan normileikkejä. Voi huoletta katsoa pari ekstra jaksoa Muumeja tai käpertyä kirjakasan kanssa sohvannurkkaan lukuhetkelle. Aina voi myös karata vaikka HopLoppiin juoksentelemaan ja purkamaan energiaa - erityisen kivaa se on arkiaamuina kun paikalla ei ole suunnattomasti muita juoksentelijoita. 

Meillä on meneillään sellainen suvantovaihe tappelun suhteen ja tytöt kehittävät tällä hetkellä pitkiä intensiiviä leikkejä keskenään. Kotonakin saadaan siis hyvin aika kulumaan, kun neitokaiset touhuavat keskenään. Välillä kaivataan äitiä leikkeihin mukaan ja rakennellaan hirmuisia duplolinnoja sekä tehdään temppuratoja ja rakennellaan majoja. Tytöt myös muovailevat mielellään ja taikamassan tai muovailuvahan parissa viihdytään pitkä tovi. Taikataikinaakin voisi pitkästä aikaa tehdä ja Kochanie -blogin Nellin vinkistä voisi ottaa kopin ja maalailla ensi kerralla valmistuneita taikataikinateoksia. 

Syksyn sadepäivinä tullaan myös varmasti leipomaan pullaa pakastimen täytteeksi, se on klassista sadepäivän puuhaa ollut omassa lapsuudessani. Odotan innolla sitä, että tytöt hieman kasvavat ja saadaan käyttää sadepäivät askarteluun sekä pelien pelaamiseen. 

Mitä teillä puuhaillaan kun ulkona sataa?

Vielä ehtii hyvin osallistua taikamassan arvontaan aiemmassa postauksessa - siitä sadepäiviin iloa.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Viikon arkiruoka: Kurkumakukkakaalipata

Viikon arkiruokana pakko jakaa tämä kukkakaaliresepti - nimittäin kukkakaalit mätänee peltoihin kun kypsyivät kaikki niin kerralla. Tätä herkkua saakin nyt kaupoista super edullisesti, kannattaa siis hyödyntää. Liemessä -blogista bongasin kukkakaalitalkoot ja hurjan määrän herkullisia reseptejä, kannattaa käydä tsekkaamassa. 

Tämä kukkakaalipata on helppo ja nopea tehdä. Itse heitän reilusti chilijauhetta ja taisinpa viimeksi laittaa vähän garam masalaakin. Mausteisen lämmin pataruoka sopii loistavasti sateiseen päivään ja on ihana syysruoka. 

Kurkumakukkakaalipata

noin 1 kg kukkakaalia

3 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

vajaa dl öljyä

1,5 tl kurkumaa

2 tlk kikherneitä

1 dl cashew pähkinöitä

8 taatelia

suolaa

chilijauhetta

Pilko kukkakaali nupuiksi. Hienonna valkosipuli sekä sipuli. Kuumenna öljy paistinpanussa ja lisää sipulit sekä kukkakaali ja kurkuma - paista viitisen minuuttia. Lisää joukkoon valutetut kikherneet sekä rouhitut pähkinät ja lisäksi pilko joukkoon taatelit. Mausta suolalla ja chilijauheella. Paistele kunnes kukkakaali on kypsää ja rapeaa.

Tarjoile couscousin ja turkkilaisen jogurtin kera - itse leivoin tällä kertaa rinnalle myös aina toimivan kauraisen vuokaleivän, johon oli hyvä pyyhkiä lautaselta herkulliset soosin loput. 

Ohje on alunperin jostain keittokirjasta, mistä olen räpsäissyt kuvan, mutta kuollaksenikaan en muista mistä. Kerrohan, jos vaikuttaa tutulta niin saa tekijä kunniansa. 

Viikon arkiruoka on postaussarja, missä jaan teille helpon ja meillä hyväksi todetun arkiruoan. Toivottavasti näistä resepteistä on iloa myös teille, käythän kertomassa jos testaat! Reseptit viikon arkiruokiin löydät arkiruoka -tagin alta. Osa resepteistä on omia kehitelmiäni, mutta osa on variaatioita muiden resepteistä, lisään aina linkin alkuperäiseen ohjeeseen.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Sirkuksessa

Ihmeteltiin eräänä aamuna naapurikentälle ilmestyneitä vaunuja ja rekkoja matkalla neuvolaan. Neuvolan jälkeen jatkettiin ihmettelyä, kun puistossa seurana olikin poni ja kentälle kohosi miesvoimin iloisen värinen teltta. Kentällä näkyi myös vuohia, aasi sekä koiria ja siinä ihmetellessä oli tyttöjen vaikea keskittyä puistossa leikkimiseen. Ennen kuin suunnattiin kotiin päiväunille, ostettiin liput illan esitykseen. 

Pienellä kiukulla päästiin illalla liikkeelle, taisi liika into purkautua (jälleen) kiukutteluna. En itsekään muista, koska viimeksi olisin sirkuksessa käynyt, mutta muulle perheelle tämä olikin ensimmäinen kerta. Isämies ei oikein tiennyt, että mitä odottaa, mutta onneksi hän suht avoimin mielin lähtee mukaan ehdottamiini juttuihin. 

Olipa kyllä hauska show! Sopivasti kotikutoinen ja vähän ysäri, mutta siltikin äärettömän taitavia esiintyjiä, jotka saivat hymyn huulille. Aina tuollaisia esityksiä seuratessa jaksaa hämmästyttää, miten taitavia ihmisiä löytyykään. Sirkus Caliban esiintyjistä jäi erityisesti mieleen pelle, joka hauskuutti useaan otteeseen ja esiintyi myös parin koiran sekä aasin kanssa. Nuo kaksi pientä koiraa olivat ihania ja yllättävän taitavia, meidän tyttöjen suosikit. Mieleen jäi myös saippuakuplakuningatar, joka hämmästytti valtavilla saippuakuplilla. Kokonaisuudessaan sopivasti kaikenlaista ja sopivanpituisia pätkiä. 

Väliajan kanssa esityksen pituudeksi tuli vajaa kaksi tuntia, mikä oli sopiva aika taaperoillekin. Meidän tytöt jaksoivat hienosti seurata ensimmäisen osuuden, toisen kohdalla alkoi jo vähän olla levottomat jalat, mutta onneksi meidän paikoilta pääsi jaloittelemaan ja liikkumaan. Väliajalla oli tarjolla poniratsastusta ja pomppulinnaa parin euron hintaan. Myynnissä oli myös perus popparit ja hattara sekä kohtuuhintaan nameja ja mehua. Ilmapalloeläimiä ja muita härpäkkeitä sai ostaa väliajalla - meillekin tarttui mukaan pari värivaloviuhkaa, lähinnä kyllä siksi, että tytöt malttaisivat olla suht paikallaan loppuajan.

Kaiken kaikkiaan aika mukava piristys maanantai-iltaan! Mennään varmasti ensi vuonnakin, mikäli teltta taas kentälle kohoaa. Kannattaa käydä, jos sattuu teidän nurkille - se huono puoli tuossa kiertävässä sirkuksessa on, että he eivät suuremmin etukäteen aikataulujaan ilmoittele. 

Onko Sirkus Caliba tuttu tapaus?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Leikkien brunssi (sis. arvonnan!)

Yhteistyössä Leikkien lelukutsut.

Meidän koti täyttyi eräänä sunnuntai aamuna leikkivistä lapsista ja leluja ihmettelevistä äideistä. Pöytään oli katettu vähän herkkuja ja lattia oli vuorattu leluilla. Meillä oli nimittäin Leikkien -lelukutsut!

Oppimiskonsultti Hanna saapui meille hieman ennen kutsujen alkua kahden ison matkalaukun kanssa. Tytöt olivat ihmeissään kun Hanna alkoi purkaa laukuista hurjaa määrää leluja - eivät meinanneet malttaa odottaa ja taisivat vähän auttaakin purkuhommissa. Saatiin paikalle myös muutama muu innokas leikkijä ja yhdessä lapset tutustuivat kaikkiin leluihin - ihan huippua kun kaikkea sai koskea ja testata. Me vanhemmat juotiin kahvia ja syötiin herkkuja, siinä sivussa selailtiin kuvastoa ja tutustuttiin leluihin. Hannalta sai kysyä, jos joku asia askarrutti ja erityisen kiva oli tutustua erilaisiin peleihin sekä massoihin. Lelukutsujen kuvastossa on leluja kaikenikäisille ja esimerkiksi moni peli jäi kutkuttelemaan mieltä - odotan jo sitä aikaa, että tyttöjen kanssa voisi pelailla. 

Itse innostuin erityisesti tuosta Mad Mattr -taikamassasta sekä taikahiekasta. Päädyin tilaamaan meille testiin tuota taikamassaa ja se oli kyllä loisto-ostos! Tytöt rakastavat muovailua, mihin massa hyvin soveltuu ja se on paitsi koostumukseltaan kivempaa kuin muovailuvaha, niin myös vähemmän sotkevaa ja hygienisempää. Tilasin tytöille myös hieman uusia leikkiruokia keittiöpuuhiin, ne kun ovat meillä tämän hetken suurin hitti. Leikattava pitsa sekä vihannes ja hedelmäsetit ovat olleet kovassa leikissä saavuttuaan. Tytöt ovat innostuneet harjoittelemaan tuota leikkaamista ja se sujuukin jo mallikkaasti. 

Leikkien on suomalainen perheyritys, jonka ajatus pohjaa siihen, että leikki on lapsen työtä. Leluvalikoima on suunniteltu niin, että lelut ja pelit tukevat lapsen oppimista ja erilaisten taitojen kehittymistä leikin lomassa. Lelukutsuilla on paikalla asiantunteva esittelijä, joka osaa vastata kysymyksiin ja suositella lapsille sopivia leluja - joku, joka kertoo, että mitä kannattaa/ei kannata ostaa. Lelukutsuilla on myös aina iso kasa leluja, joilla lapset saavat leikkiä ja vanhemmatkin voivat tutustua erilaisiin leluihin ja peleihin. 

Itse suunnittelen jo uusia lelukutsuja loppusyksylle, ennen joulua - saisi itsekin helposti hoidettua joulun lahjapuolen kuntoon. Kannattaa ottaa yhteyttä oman alueen oppimiskonsulttiin, jos lelukutsujen järjestäminen kiinnostaa. Huikeasti paljon kivempaa kuin lelukaupassa käyminen ja leluvalikoimakin on sellainen, että se miellyttää paitsi lapsia, myös vanhempia. 

Arvonta! 

Yhteistyössä Leikkienin kanssa sain arvottavaksi paketillisen taikamassaa. Paketissa on kahden väristä taikamassaa sekä tiilimuotteja, joiden avulla voi rakennella vaikka millaisia hienouksia. 

Osallistu arvontaan kertomalla onko lelukutsut tuttu juttu vai ihan uusi asia. 

Lisäarvan voit saada käymällä tykkäämässä blogin Facebook -sivusta - mainitsethan, jos osallistut kahdella arvalla. Ja jätä myös sähköpostiosoite, että tavoitan sinut mikäli voitto osuu kohdallesi. 

Arvonta-aikaa on kuun loppuun, eli 31.8 saakka. 

Leikattavat puiset vihannekset ja hedelmät saatu. 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Tämän hetken onnet

Kun sattuu tarpeeksi pahaa, niin menen jotenkin sellaiseen välitilaan - tilaan, jossa oma elämä jatkuu normaalisti, mutta samalla sitä on ajatuksissaan ihan jossain muualla ja elää jotain ihan muuta todellisuutta. Varmistelin torstaina Barcelonan tapahtumien ja eilen Turun tapahtumien jälkeen tuttujen hyvinvointia ja olin aina onnellinen kun sain vastauksen, että kaikki on hyvin. Samalla havahduin siihen, että kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita - monen elämä katkesi jälleen liian varhain ja täysin turhaan, moni tavoitteli rakkaitaan saamatta vastausta. 

Tämän kaiken pahan ja kamalan keskellä oma elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan - meillä arjessa ei pyöri terrori-iskut vaan pottailun opettelu ja uhma. Me saadaan tänäänkin käydä nukkumaan yhdessä perheenä ja ollaan onnellisesti turvassa. Tekisi mieli halata kaikki rakkaita normaalia enemmän ja tekisi mieli halailla vähän tuntemattomiakin - vaan rakastamalla voidaan voittaa pahuus. Tekee myös entistä enemmän mieli keskittyä niihin arjen ja elämän onnellisiin asioihin, niitä vaalimalla selviää maailmalta kuuluvista uutisista.

Minä olen onnellinen tänään..

.. uusista ystävistä. Olen tavannut kesän aikana muutamia uusia tyyppejä ja olen heistä hurjan onnellinen - on ihanaa kun elämään tulee uusia samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa arkea. 

.. lähestyvästä töihinpaluusta. Arki muuttuu taas syyskuussa kun palaan töihin ja vaikka siitä varmasti tulee monella tapaa raskasta, niin silti odotan sitä jo kovasti. Odotan myös tyttöjen paluuta päiväkotiin ja sitä, että he saavat luoda uusia ystävyyssuhteita ja vähän irtaantua äidistä.

.. onnistumisista pottailun saralla. Tytöt eivät ole vielä lähelläkään vaipattomuutta, mutta on mainiota, miten siskokset kannustavat toisiaan ja riemuitsevat omasta sekä toisen onnistumisista.

.. tyttöjen keskinäisistä leikeistä. Sydän pakahtuu rakkaudesta kun he touhuavat keskenään ja kehittelevät mitä moninaisimpia leikkejä yhdessä. 

.. syksyn saapumisesta, kun ilmassa on kuulautta ja raikkautta kesän jälkeen. Ilmassa tuoksuu jo syksy ja kaikki syksyn herkut ovat ilmestyneet torikojuihin - paitsi kurpitsa, sitä edelleen odotellaan.

.. isämiehen työharjoittelusta ja siitä, että hän niin kovin työstä nauttii. Joka päivä hän kertoo innolla mitä uutta pääsi tekemään ja oppimaan. 

.. omasta itsekuristani, olen nimittäin huomenna ollut kokonaisen viikon syömättä sokerisia herkkuja! Jo näin viikon jälkeen huomaan olotilassani sen eron entiseen ja se on ihan huippumotivaattori, vaikka mielitekoja olisikin. 

Voisin jatkaa listaa loputtomiin - onhan elämässä niin paljon onnea tuovia asioita. Näistä olen kuitenkin erityisen onnellinen juuri nyt, ihan vain arjen pienistä suurista asioista. 

Mistä sinä olet erityisen onnellinen juuri nyt?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Viikon arkiruoka: Pinaattihalloumipasta

Arjessa kaipaa nopeita ruokia, mitä lykätä pöytään kun nälkä yllättää. Teen mielelläni tytöille lounaaksi helppoja ja nopeita ruokia, joiden valmistus onnistuu vaikka kahden taaperon roikkuessa jaloissa. Mielellään vielä sellaisia, että ne maistuisivat aikuisillekin. Paljon meillä syödään lounaaksi edellisen päivän tähteitä ja pakkasessakin yleensä on jotain, mutta sitten on näitä pikaruokia. Tässä yksi tämän hetken suosikki.

Pinaatti-halloumipasta
tästä riittää hyvin kahdelle taaperolle tai vaikkapa äidille ja taaperolle

2 dl pastaa

5 jäistä pinaattikuutiota

muutama ruokalusikallinen ruokakermaa

palanen haloumia

muutama kirsikkatomaatti

Keitä pasta ohjeen mukaan. Kaada keitinvesi pois ja lisää kattilaan jäiset pinaattikuutiot ja loraus ruokakermaa. Sekoittele hellan päällä pienellä lämmöllä niin, että pinaatit sulavat. Kuutioi halloumi ja ota pintaan väri pannulla. Laita tarjolle kulhoon ja pieni päälle tomaatteja. 

Aikuiseen makuun voi tarvittaessa lisätä vähän mustapippuria tai muita mausteita, haloumi on sen verran suolaista, että en ole lisännyt erikseen suolaa, mutta halutessaan sitäkin voi ripsauttaa vähän joukkoon. 

Helppoa, nopeaa ja uppoaa aina!

Viikon arkiruoka on postaussarja, missä jaan teille helpon ja meillä hyväksi todetun arkiruoan. Toivottavasti näistä resepteistä on iloa myös teille, käythän kertomassa jos testaat! Reseptit viikon arkiruokiin löydät arkiruoka -tagin alta. Osa resepteistä on omia kehitelmiäni, mutta osa on variaatioita muiden resepteistä, lisään aina linkin alkuperäiseen ohjeeseen.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kaksivuotiaat neuvolassa

Me käytiin tänään tyttöjen kanssa kaksivuotis tarkastuksessa. Edellinen kerta oli ollut tammikuussa ja oli ihan kiva käydä vähän katsomassa, että miten tytöt kasvaa. Meillä oli taas uusi neuvolatäti, lääkärit mukaanluettuna tämä oli yhdeksäs neuvolan ihminen, joka tavattiin tyttöjen kanssa. Mitään kovin pitkää ja pysyvää suhdetta ei olla kehenkään saatu muodostettua. Hyvä käynti tämä silti oli. Tytöt käyttäytyivät kovin mallikkaasti ja malttoivat keskittyä asiaan, vaikka lelukori houkuttelikin aikalailla. 

Tasaisesti kasvavat meidän neitokaiset edelleen;

Neiti A

 Ihana tyttö. Puheessa parin sanan yhdistelmiä. Taitavasti piirtää. Tasaisesti kasvaa.

13 200 g

88,5 cm

Neiti B 

Touhukas tyttö. Puheessa lyhyitä lauseita. Palikoista rakentaa tornin. Tasaisesti kasvaa.

12 800 g

88,8 cm

He osaavat piirtää. He osaavat nimetä kuvasta asioita. He osaavat rakentaa palikoista tornin. He osaavat potkia palloa. He leikkivät sekä yhdessä että rinnakkain. He osaavat hyppiä tasajalkaa ja roikkua. He osaavat tehdä kuperkeikan ja kiipeillä. He ottavat kontaktia ikätovereihin ja osaavat olla sosiaalisissa tilanteissa. He puhuvat useamman sanan yhdistelmiä ja sanavarasto on iänmukainen. He ymmärtävät myös isänsä äidinkieltä ja osaavat joitain sanojakin. He syövät hyvin ja kaikkea. 

Sellaiset on meidän omat ihanat kaksivuotiaat.

Minkälaisia ikätovereita sieltä löytyy? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Valkosuklainen puolukkakakku

Syksyn tullen täytyy pakastinta tyhjentää lopuista viime kesän ja syksyn herkuista. Meillä on melko hyvin pakastimen pinta vajonnut talven mittaan, eikä tuhottavaksi ole jäänyt paljoakaan herkkuja. Lopuista pussukoista on täytynyt kuitenkin kehittää jotain ja on tullut keiteltyä esimerkiksi lakkahilloa sekä raparperimehua. Suunnitelmissa on vielä tehdä kantarelli-pekonipiirasta ja keksiä jotain herkkua uuden sadon mustikoista.

Tähän herkkuun upposi viimeisiä viime syksynä pakastettuja puolukoita. Itse en vallattoman paljoa puolukasta tykkää, joten sitä ei meillä talven mittaan paljon kulu. Tämä kakku on kuitenkin ihan täydellisen hyvää vaikkei puolukasta tykkäisikään. 

Ohje on alunperin Maku -lehdestä bongattu, hieman käytössä muokkaantunut. 

Valkosuklainen puolukkakakku

150 g sulatettua voita

2 dl turkkilaista jogurttia

3 kananmunaa

150 g valkosuklaata

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2,5 dl sokeria

200 g puolukoita

koristeluun sulaa valkosuklaata

Sekoita sulaan voihin jogurtti sekä kananmunat. Sekoita keskenään kuivat aineet ja rouhittu valkosuklaa. Kaada voiseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi puolukat ja sekoita vielä tasaiseksi - älä sekoita liian kovasti, ettei puolukat värjää taikinaa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista uunin 175 asteessa uunin alatasolla noin 1 h 15 minuuttia, kunnes tikkuun ei jää taikinaa kakkua kokeiltaessa. Kumoa vähän jäähtynyt kakku ritilälle jäähtymään ja koristele kakun kunnolla jäähdyttyä sulalla valkosuklaalla.

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Riittää kun rakastaa

❤❤❤

Törmäsin eräässä vanhempien vertaistukiryhmässä erään äidin avautumiseen raastavasta taaperoajasta ja samaistuin. Siinä keskustelua seuratessani kävi piankin ilmi, että ilmeisesti ei ole kovinkaan sallittua valittaa omista lapsistaan. Ajattelin osaltani romuttaa tätä myyttiä, koska minusta kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä pitäisi saada puhua. Suomalainen perusluonne taitaa olla vähän sellainen 'ihan hyvää' tyyppinen, eikä niistä huonommista kuulumisista puhuta.

Itse hajoilen aika useinkin näihin meidän nappuloihin. On ihana mahdottoman voimakas tahto. 

Kiukuttaa kun pitäisi pukea vaatteet päälle. Kiukuttaa jos äiti yrittää auttaa ja kiukuttaa jos äiti ei auta. Kiukuttaa kun pitäisi syödä aamupala. Kiukuttaa kun mehua kaatuu pöydälle. Kiukuttaa kun tulee kakka vaippaan ja se pitäisi pestä pois. Kiukuttaa jos pitäisi käydä potalla. Kiukuttaa kun ei lähdetä heti ulos. Kiukuttaa kun lähdetään ulos. Kiukuttaa istua rattaissa. Kiukuttaa kävellä. Kiukuttaa kun äiti kantaa. Kiukuttaa kun sisko keinuu. Kiukuttaa kun lähdetään kotiin. Kiukuttaa kun väsyttää. Kiukuttaa kun äiti yrittää laittaa nukkumaan. Kiukuttaa kun ei saa välipalaksi pullaa. Ja tätä jatkuu siihen asti, että kiukuttaa mennä illalla nukkumaan.

Kaiken tämän kiukuttelun sekaan mahtuu myös paljon äärimmäisen ihania hetkiä. Kun kikatetaan yhdessä lattialla kieriskellen. Tanssitaan lastenlaulujen tahtiin käsi kädessä. Ihmetellään ulkona kukkia ja ötököitä. Leikitään piilosta ja leivotaan pullaa. Nämä ihanat hetket kantavat noiden kiukuttelujen aikana. 

Meidän neitokaiset ovat äärimmäisen vahvatahtoisia ja kahden samanikäisen touhuissa tulee usein vastaan myös vastoinkäymisiä. Arjessa yhden päivän aikana olen välillä repimässä ärtyneenä hiuksia päästäni ja toisena hetkenä sydän pakahtuu ilosta ja onnesta. 

Vaikka ihanat hetket voittavat nuo kiukuttelun hetket, niin silti on välillä ihan ok jättää lapset esimerkiksi isovanhempien huomaan ja lähteä vaikka vaan ruokakauppaan, jos sellainen mahdollisuus suinkin on. 

Ei omastakaan lapsesta ihan aina tarvitse pitää, riittää kun rakastaa.  

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Vanhempien vastauksia ja mökkitunnelmia

Me vietetään vielä viimeistä koko perheen yhteistä lomaviikkoa. Ensi viikolla koittaa paluu jonkinlaiseen arkeen, kun isämies palaa opiskeluiden pariin työharjoittelun merkeissä. Me tyttöjen kanssa lomaillaan vielä pari viikkoa ja sitten koittaa meilläkin arki - minä palaan töihin ja tytöt hoitoon. Itsehän en vielä tiedä minne töihin palaan ja mitä tekemään, mutta koko alkukesän asiaa stressattuani olen löytänyt nyt sellaisen vaihteen, että en jaksa enää huolehtia ollenkaan. Pääasia on, että työpaikka löytyy ja loppu tulee kyllä asettumaan uomiinsa. 

Viimeisen lomaviikon kunniaksi karattiin vielä vähän mökkeilemään ja syksyn satoa keräilemään. Tänään isämies on anoppinsa kanssa viettänyt laatuaikaa sieniretkellä sekä mustikkametsässä. Me taas ollaan tyttöjen ja vaarin kanssa rentoiltu mökillä keskittyen syömään mustikoita suoraan pihan puskista. 

Loppuja vastauksia teidän esittämiin kysymyksiin tässä vielä; 

Isämies vastaa 

(isämiehen vastaukset tulevat minun kirjoittaminani, haastattelin häntä vastauksia varten englanniksi.)

Mistä pidät suomalaisessa kulttuurista ja mistä et? Ikävöitkö kotimaahasi?

                      Siitä, että ei ole pelkoa esimerkiksi korruptiosta ja ylipäänsä Suomen systeemistä, siitä, että kaikki toimii. En kuitenkaan pidä byrokratiasta ja paperisodasta. Enkä pidä myöskään suomalaisesta alkoholinkäyttökulttuurista. Gambia on kotimaa ja tottakai sitä ikävöi, mutta tällä hetkellä koti on Suomessa.

Millaisena äitinä näet vaimosi?         

                      Hän on ymmärtäväinen ja välittävä.

Mihin rakastuit vaimossasi?

                      Hänen sosiaalisuuteensa ja huumorintajuunsa.  

Viisi vaimoasi kuvaavaa adjektiivia;

                      Sosiaalinen, rakastava, huolehtiva, kaunis ja seksikäs.

Olenko ollut aiemmin monikulttuurisessa parisuhteessa?

                      En ole ollut.

Mitä alaa toivoisin lasten opiskelevan tulevaisuudessa?

                      Toivoisin, että toisesta tulisi esimerkiksi lakimies ja toisesta hoitaja tai kätilö. Toivoisin, että heillä olisi kansainväliset ammatit.

Montako lasta haluan?

                      Nyt riittää kaksi. Ei ehkä yli kolmea, jos ei satu tulemaan toisia monikoita.

Minkä ikäinen olet?

                      Olen 32 -vuotias.

Horoskooppimerkkisi?

                      Rapu.

Mitkä asiat ovat avain onneen elämässä? Tärkeimmät asiat elämässä?

Onnellisuus ja hyvä terveys    

Mitä kieliä puhut?

Suomea, englantia, mandinkaa (äidinkieli), wolofia ja myös fulaa ja jolaa. Myös katalaania jonkin verran.

Missä maissa olet käynyt?

Gambian ja Suomen lisäksi Senegalissa, Nigeriassa, Guineassa, Saksassa sekä Ruotsissa ja Virossa.

Millainen maa Gambia on ja ikävöitkö takaisin sinne?

Gambia on kotimaa, mutta tällä hetkellä en ikävöi sinne. Suomessa on mahdollisuuksia, mitä Gambiassa ei ole.
Mistä unelmoit?

Maisterin tutkinnosta ja hyvästä työstä, toisten auttamisesta.

Mihin olet tyytyväinen tämän hetkisessä elämässä?

Siitä, että saan opiskella ja toivottavasti tulevaisuudessa opiskella vielä lisää. Ja suomenkielen taidon karttumisesta.

Parhaat paikat Suomessa?

Kesämökki ja Jyväskylän mummola.

Mitä harrastat?

Juoksua/urheilua ja lukemista.

Koetko että suomalaisen naisen kanssa parisuhteessa oleminen eroaa gambialaisen naisen kanssa olemisesta ja jos niin miten?

Tähän isämies ei oikein osannut sanoa mitään, joten minä yritän sanoa jotain. Luulen, että se suurin ero suomalaisen ja gambialaisen naisen välillä on, että me ollaan aika itsenäisiä. Gambialaisetkin naiset on vahvoja persoonia, eikä mitenkään tossun alla, mutta kuitenkin siinä kulttuurissa naisella on tietynlainen rooli suhteessa mieheen ja se on aika syväänjuurrettu. Vahvatahtoinen ja itsepäinen itsenäinen suomalainen nainen on aika erilainen kuin gambialaisen kulttuurin kasvatti. Ja yksi suuri ero on varmaan se, että täällä naiset elättää itsensä, eikä tietyllä tapaa tarvitse miehiä siihen.

Asuuko Suomessa paljon gambialaisia?

Asuu melko paljon, erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Oletko kohdannut rasismia ja missä tilanteissa?

En oikeastaan ole kohdannut.

Juotko kahvia?

Juon.
Lempiruokasi?

Tonnikalamakaronilaatikko (toim. huom. eli tällä hetkellä tämä)

Missä maassa haluaisit asua ja miksi?

Yhdysvalloissa, koska siellä kaikki on mahdollista. (toim. huom. meidän perhe ei tule ikinä koskaan asumaan Yhdysvalloissa!)

Mitkä asiat olet kokenut haastavimmiksi suomessa? 

                      Kielen, erityisesti alkuun. Nykyisellään kuulemma tottumisen vuodenaikoihin ja tällä hetkellä kuumuuteen – hän tykkää talvesta ja kylmästä. 

Minä vastaan

Missä ja miten tapasitte?

                      Minun tieni vei aikoinaan Gambiaan opiskelujen kautta. Päädyin tekemään kansainvälistä harjoittelua ystäväni kanssa Gambiaan paikalliseen sosiaalitoimiston tapaiseen ja isämies oli siellä töissä. Tavattiin siis töiden parissa ja tutustuttiin ensin sitä kautta. Siinä reilun kolmen kuukauden aikana luotiin tämän suhteen pohja, joka on kantanut tänne asti.

Kauanko isämies on asunut Suomessa?

                      Isämies tuli Suomeen kolmisen vuotta sitten.

Oletteko kohdanneet rasismia kun olette perheenä ulkona yhdessä?

                      Me ollaan oltu niin onnekkaita, että voidaan sanoa välttyneemme suoralta rasismilta. Epäsuoraa rasismia, eli pohdintaa suhteesta ja isämiehen agendoista on alkuaikoina kuultu, mutta hyvin vähän sitäkin.

 Oletteko samaa mieltä lasten kasvatusasioista? Olisi kiva kuulla, mitä eroja miehesi on havainnut tavoissa kasvattaa lapsia Suomen ja Gambian välillä.

                      Ollaan ja ei olla. Monessa asiassa meidän ajatukset menee yksiin, mutta kulttuurierot tuo oman värityksensä ja varmasti myös oma koulutukseni/työkokemukseni tuo soppaan omat mausteensa. Onneksi mitään suurempia ristiriitoja ei ole tullut. Isämiehen mielestä suurin ero lastenkasvatuksessa on se, että Suomessa lapset on perheen pää, kun taas Gambiassa näin ei todellakaan ole. Eroja on paljon ja ollaan monessa kohtaa jouduttu keskustelemaan ja luovimaan, kehittämään omat ratkaisumme ja yhdistämään kahta hyvin erilaista kasvatuskulttuuria. Toivottavasti onnistutaan poimimaan molemmista kulttuureista ne parhaat jutut!

 Millaisena isänä näen mieheni?

                      Isämies on tiukka, mutta rakastava kasvattaja. Hän tekee kaikkensa perheen ja lasten eteen, ajattelee ensin meitä ja sitten muita.

Mihin rakastuin miehessäni?

                      Kiinnitin häneen huomiota jo ihan ensitapaamisella. Hänessä oli jotenkin sellaista tasapainoa tai rauhaa tai jotain, mikä on hyvin vetovoimainen. Hänen seurassaan on hyvä ja turvallinen olla.

Viisi isämiestä kuvaavaa adjektiivia;

                      Turvallinen, vahva, itsepäinen, huolehtiva ja rakastava.

Olenko aiemmin ollut monikulttuurisessa parisuhteessa?

                      En ole ollut.

Mitä työtä/alaa toivoisin lasten opiskelevan tulevaisuudessa?

                      Jotain mikä tuottaa heille iloa. Toki äitinä toivoisin, että se olisi joku järkevä, vakaa ja turvallinen ala, mutta pyrin tukemaan heitä heidän valinnoissaan. Harrastuksien puolesta minulla ehkä on enemmän toiveita ja varmaan pyrin ohjaamaan heitä johonkin haluamaani suuntaan tahtomattanikin.

Montako lasta haluaisin?

                      Minusta viisi olisi aika kompakti luku.

Minkä ikäinen olen?

                      Minä olen 28 -vuotias.

Horoskooppimerkkini?

                      Horoskoopiltani olen neitsyt – hyvin klassinen sellainen, kun lukee luonneanalyysejä.

Mitkä asiat ovat avaimet onneen elämässä?

                      Se, että tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa – rakastaa ensin itseään, että voi rakastaa muita. Muuten ylipäänsä se, että elää ensisijaisesti itsensä vuoksi, mutta ei kuitenkaan kenenkään muun kustannuksella.

Kuinka kauan olitte yhdessä ennen lapsia? 

                      Me oltiin oltu yhdessä reilu kaksi vuotta kun tein positiivisen raskaustestin. Eli melkein kolme vuotta siinä vaiheessa kun tytöt syntyivät.

Kuinka kauan olitte etäsuhteessa ja millaista se oli? Miten etäsuhteen saa toimimaan - vinkkejä?

                      Me elettiin kaukosuhteessa melkein kaksi vuotta. Voisin antaa varmaan kaikenlaisia vinkkejä, mutta ne tuskin olisi kovin toimivia. Uskon, että kaukosuhde toimii silloin kun se on vakaalla pohjalla, kommunikaatio toimii ja on oikeanlaista tahtoa. Näin jälkikäteen on vaikea sanoa, että miten me se kestettiin ja saatiin toimimaan, koska olihan se yhtä helvettiä ja oman kommelluksensa toi se, että kommunikaatio oli ajoittain hyvin hankalaa kun puhelinlinjat kaatui ja ties mitä. Mutta koen myös, että se oli hyvä kokemus ja näin jälkikäteen ajateltuna se on tehnyt meidän suhteesta tosi vahvan.

Onko suunnitelmissa asua joskus Gambiassa?

                      On ehdottomasti! Jopa aika lähitulevaisuudessa, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty. Halutaan kuitenkin ennen tyttöjen kouluikää viettää ainakin joku pidempi pätkä Gambiassa ja sitten myöhemmin lisää. 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut