Minä tahtoisin...

... osata tanssia sateessa. Nauttia elämän pienistä iloista arjessa.

... että kaikki muut kuskit liikenteessä olisivat yhtä hyviä kuin minä.

... osata ennustaa tulevaa. Tahtoisin tietää, että kaikki tulee menemään hyvin ja saamaan mielenrauhaa. 

... että pieni piskini olisi paremmin koulutettu.

... osata taas kaikki maailman maat

... elämäntilanteen, jossa voisin suunnitella tulevaa.

... että kaikki rakkaani asuisivat korkeintaan kymmenen kilometrin päässä itsestäni. 

... omata lisää kärsivällisyyttä. 

... tehdä jotain tärkeää. Tahtoisin vaikuttaa ihmisten elämiin.

... opiskella. Mielessä kiiluu yliopisto (Luoja yksin tietää, miksi). Tahtoisin yksinkertaisesti kehittää itseäni.

... osata kokkailla yhtä hyvin kuin Masterchef kilpailijat Australiassa. Mieletöntä taituruutta.

... olla ahkerampi ja aktiivisempi. 

... olla hyvä ystävä. Olla sellainen ystävä, johon voi luottaa ja jolle voi aina soittaa. 

... osata lukea ajatuksia. Tietää, mitä ihmisten päässä liikkuu ja miten he näkevät maailman. 

... osata lentää.

... matkustaa maailman ympäri. 

--

Törmäsin moiseen haasteeseen useammassakin blogissa ja päätin pohtia sitä, mitä itse tahtoisin. Melko paljon asioita tuli mieleen, mutta samalla tajusin jälleen sen, että melko tyytyväinen voin elämääni olla. 

Haastan kaikki pohtimaan sitä, mitä te haluaisitte?


Uskomuksia

Viime aikoina on tullut kiinnitettyä huomiota erilaisiin uskomuksiin - lähinnä nyt raskauden suhteen. Meillä elää eniten gambialaiset ja suomalaiset uskomukset, luonnollisestikin. 

Millaisia uskomuksia siis onkaan?

Katselin taannoin Taru Sormusten Herrasta elokuvaa, kun mieheni totesi että Gambiassa on uskomus, että odottavan naisen ei kannata katsella moisia elokuvia, muuten lapsistakin tulee örkkejä. Otan riskin. 

Valittelin työkaverilleni jatkuvaa palelua, mihin hän totesi jonkun sanoneen, että raskaana olevat naiset eivät palele. 

Söin tyytyväisenä jäätelöä, kun minulle todettiin että jäätelö tekee lapsista isokokoisia. Päädyttiin keskustelemaan raskausajan diabeteksestä.

Yleinen uskomus maailmalla tuntuu olevan, että jos odottava nainen ei toteuta mielihalujaan, niin lapselle tulee syntymämerkkejä. 

Kalaa pitäisi syödä ainakin kahdesti viikossa, niin tulisi älykkäämpiä lapsia.

--

Siinä jotain mainitakseni. Välillä täytyy myös tähdentää ihmisille sitä, että on raskaana eikä sairas. En ole valmis täysin kuplassa elämään vielä tässä vaiheessa ainakaan, toivottavasti ei tarvitse ollenkaan.

Millaisiin odotusajan uskomuksiin te olette törmänneet?


Salaisuuksia

Moni meistä on tainnut saada alkunsa salaisuutena. Ensin on ollut toive. Sitten on tullut aavistus - ehkä pelkästään äidin aavistus. Sitten on tullut varmistus ja tieto, mutta ehkä alkanut jännitys. Lopulta toiveen rinnalle tulee varmuus ja usko siitä, että näin on tapahtuva. Rakkaus ja varmuus kasvaa koko ajan. Lopulta, kun odotus päättyy on salaisuus nähnyt päivänvalon.
Salaisuuksia on vaikea pitää. Ainakin tietynlaisia, sellaisia onnellisia salaisuuksia. Asioita, joita tahtoisi kertoa kaikille - huutaa maailmalle. Ujosti kertoo joillekin, jakaa salaisuuden. Luottaa siihen, että toinen kantaa salaisuutta kanssasi. Ei tarvita kuin yksi, joka törkeästi pettää tuon luottamuksen ja menee maku kertomisesta - tämän voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta.

Mutta niin. Meillä on ollut salaisuus;

Meidän perheemme kasvaa kahdella pienokaisella tulevan kesän aikana. 

 Tätä on ollut vaikea pitää sisällä. Nyt on tullut aika se jakaa, nyt sen uskaltaa jo tehdä, vaikka mikään ei koskaan varmaa olekaan. Kenties kaipaan vain lisää rinnallakulkijoita matkalle. 

Ilmassa on ollut aikamoista ihmetystä ja epäuskoa monella tapaa. Ihan yllätyksenä tämä raskaus ei tullut, mutta tuli kuitenkin. Minä en ainakaan pitänyt asiaa itsestäänselvyytenä, vaan epäilin asiaa pitkään - en uskonut, että se voisi olla totta. Testin kun tein, hämmennyin enemmän kuin mitään muuta. Ensimmäiseen ultraääneen asti epäilin asiaa, olin varma että kehoni vaan temppuilee kanssani, vaikka toisaalta tiesinkin että näin ei ole. Ensimmäisen ultran aikana saimmekin tietää, että pieniä on kaksin kappalein, mikä on aiheuttanut tulevassa äidissä melkoisia tunnemyrskyjä. Nyt jo realisoitunut tuokin seikka ja toiveikkaasti katsellaan tulevaan. 

Tänään käytiin katselemassa pieniä. Siellä potkivat tyytyväisinä ja kasvavat normaalisti. Tyyppi B oli melkoinen linssilude - olisi halunnut kuvaan kun yritettiin tarkastella tyyppiä A. Nyt onneksi tämä mamma voi taas huokaista hetkeksi helpotuksesta ja nauttia kupposen teetä ennen työpäivää. 

Ensimmäinen vuosi takana

Meillä herättiin tänään ihan pumpulitunnelmissa. Nimittäin pumpulihääpäivä tunnelmissa.

Vaikeaa ajatella, että siitä on kokonainen vuosi kun tanssittiin, syötiin, juhlittiin, rakastettiin. Nautittiin Afrikan auringosta ja ystävien ja perheen seurasta. Se oli kaunis päivä ja niin täynnä rakkaita muistoja. 

Tänään vietettiin hieman erilaista päivää talvisessa Helsingissä. Aamu meni molemmilla omissa puuhissa; ensimmäinen töissä ja toinen opiskelemassa suomea ahkerasti. Iltapäivällä oltiin taas saman katon alla koko perhe, vintiö mukaanluettuna. Nepalilaista ruokaa ja jäätelöä, niistä koostui juhla-ateria - kompromissina ulkona syöminen, ettei kummankaan tarvitse kokata. Nepalilaista toisen toiveesta, jäätelöä ensimmäisen toiveesta (molempien piti kuitenkin ostaa omat kun rouva tahtoi kahta eri makua). Nyt toinen tekee lähtöä kuntoilemaan ja ensimmäinen asettautuu sohvalle katselemaan Masterchefiä. Tämä on sitä arkea, mistä vuosi sitten haaveiltiin - nyt siitä nautitaan. 





Paperihäitä odotellessa. Ehkä niitä saamme viettää taas Gambiassa. 


Vuosikatsaus

Näin vuoden alkuun tahtoisin kovasti kirjoittaa vuosikatsauksen edellisestä vuodesta. Moni on sellaista viime päivinä naputtanut erilaisilla tyyleillä. Hienoja ideoita katsoa menneeseen vuoteen, tekisi mieleni varastaa joltain idea ja tehdä itsekin "taiteellinen" katsaus vuoteeni. Mutta en aina tahdo viedä muiden ideoita, vaan tahtoisin keksiä jonkun oman jutun. En valitettavasti ole niin kovin kekseliäs, joten taidan tyytyä tällaiseen kuukausi kuukaudelta katsaukseen.

--

Minun vuoteni 2014 

Tammikuu

Vuoden vaihteessa jäin lomalle ja pakkasin matkalaukut jälleen kerran. Suuntana Gambia. Viikon ajan seikkailtiin mieheni kanssa kaksin ja sitten seuraan liittyi perhettä ja ystäviä. 13. päivä juhlittiin meidän häitä. Viikko häiden jälkeen matkustin takaisin Suomeen ja se oli vaikeimpia aikoja vuodessani. Kuuleman mukaan en myöskään näyttänyt kovin elinvoimaiselta noihin aikoihin. Tammikuussa myös isoäitini kuoli - pitkän sairastamisen jälkeen, joten vaikka toki surin, oli kuolema kuitenkin helppo hyväksyä.

Helmikuu

Helmikuussa taisin lähinnä tehdä töitä ja elellä normaalia Helsinki elämää. Tein roadtripin Kuopion suuntaan isoäitini hautajaisten puitteissa ja vietin muutaman päivän ystäväni huomassa. Helmikuussa aloitin #100HappyDays haasteen joka rytmitti kevättä mukavasti. 

Maaliskuu

Toinen kuukausi, josta ei ole kovin sanottavaa. Sain ystäväni kylään Helsinkiin ja toisen kanssa suuntasin Backstreet Boysin keikalle. Myös Art on Ice spektaakkeli ajoittui maaliskuulle ja se oli kyllä mieletön kokemus. Blogiteksteistä päätellen leivoin paljon. Muuten suhteellisen tasaista arkea.

Huhtikuu

Huhtikuussa odotin taas lomaa. Ebolan pelko oli tuolloin kova. Matkustin Rovaniemelle ja sain ystävän Kuopiosta kylään. Huhtikuun lopulla pakkasin taas matkalaukut ja matkustin Gambiaan. Loppukuu menikin rakkauden huumassa auringon alla. 

Toukokuu

Toukokuun alun vietin vielä Gambian auringossa. Paluu töihin tapahtui jälleen rytinällä ja loppukuu menikin työn touhussa. Matkustin Helsinki-Jyväskylä-Pieksämäki-Kuopio akselilla myös pariin otteeseen ja loppukuusta vastasin jälleen kysymykseen "tahdon" saadessani vihkimyksen diakonian virkaan.

Kesäkuu

Kesä alkoi sateisena ja ikävissäni. Matkustin Tukholmaan isotätini hautajaisiin. Ennen juhannusta saatiin uskomattomia uutisia, kun mieheni sai oleskeluluvan. Päätös tuli nopeasti ja antoi paljon voimia kesälle. Juhannus meni onnelisesti hymyillen uutisten jälkeen. Ehdin vielä matkustaa kesäkuussa Rovaniemellekin ystävien luo. 

Heinäkuu

Heinäkuussa pakenin väsymystä mökille. Lepäilin viikon ja latasin akkuja. Sain kylään ystäväperheen pohjoisesta. Tutustuin kesäkuun lopulla syntyneeseen pieneen ihmeeseen, jonka kasvua olen iloiten seurannut syksyn. 

Elokuu

Elokuussa odotin. Aloitin myös Voimauttava valokuvaus koulutuksen, mikä on osoittautunut loistavaksi ajatukseksi. Odottamisen lomassa tein töitä ja yritin keskittyä normaaliin arkeen. 

Syyskuu

Syyskuu alkoi iloisilla vauvauutisilla. Sain myös suunnata odotuksen päätteeksi lentokentälle miestäni vastaan. Jännittäviä hetkiä. Kotiutumista ja kotoutumista oli syyskuu täynnä. Monia ensimmäisiä hetkiä ja uusia kokemuksia. Loppukuusta aloitin vihdoin kesäloman.

Lokakuu

Alkukuun olin lomalla. Reissattiin Tampereella ja Jyväskylässä. Juhlittiin tobaskia ja lennähdettiin Berliiniin. Opeteltiin arkea yhdessä ja opiskeltiin suomea. Kierrettiin virastoja ja odoteltiin papereita. 

Marraskuu

Pimeä ja pitkä kuukausi. Oltiin vaan kotona ja elettiin arkea yhdessä. 

Joulukuu

Joulukuun alkupäivinä minä ajelin Turkuseen ja nautin yhden yön hotellin pehmeistä lakanoista. Huomasin, kuinka on jo tottunut toiseen kuorsaajaan vieressä. Kotiin olikin hyvä palata, kun vastassa oli oma perhe. Suunnattiin alkukuusta myös Jyväskylään ja tapailtiin ystäviä - tärkeitä ensikohtaamisia. Joulukuussa tuli paljon hyviä uutisia monelta suunnalta jotka siivittivät muuten raskasta arkea. Joulua vietettiin Jyväskylässä ja käytiin myös Kuopion suunnilla ja Tampereella. Vuosi vaihdettiin ystävien kanssa oleillen.

--

Paljon hetkiä. Hyviä ja huonoja. Iloisia ja surullisempia. 

Kiitos kuluneesta vuodesta ja uusia tuulia alkaneeseen kaikille sinne ruudun taakse! 



Toiveeni tälle vuodelle on, että oppisin paremmin tuntemaan teitä siellä toisella puolella. 


Sitruunainen hiekkakakku

Vuoden ensimmäinen kakkusi voi olla vaikka tämä.

Minulle tähän tyyliin tehty perunajauhoja sisältävä kakku on hiekkakakku. Mutta toisaalta tämä on kyllä kovin kostea kakku, ei kovin kuivakakku. Laitoin melko paljon sitruunamehua, lieneekö se vaikuttaisi. Mutta koostumuksesta viis - sairaan hyvää! Sitruunaista potkua keskelle talvea.

Ohjeesta kiitos ystävälle.

Sitruunainen hiekkakakku

375 g voita
3 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
4 kananmunaa
3 dl jauhoja
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
2 sitruunan mehu

Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja perunajauho kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon. Lisää lopuksi puristettu sitruunamehu.

Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia.