Hyvä päivä

Meillä on ollut tänään ihan äärettömän mukava päivä! 

Piti ihan tulla kertomaan tarinaa, kun olen niin onnellinen ja iskä on vielä koulussa, niin ei voi hällekään asiaa hehkuttaa. 

Meidän päivä oli oikeastaan aika tavanomainen, mutta silti ihan taianomainen. Päivä ei alkanut kovinkaan lupaavasti, vaan levottoman yön jälkeen tytöt heräsivät aivan liian aikaisin. Aamupuurojen jälkeen leikittiin tyttöjen kanssa, pelleiltiin peilin kanssa ja varsinkin neiti A:lla oli hurjan hauskaa oman peilikuvansa kanssa. Mukavien leikkien jälkeen tyttöset nukkui pitkät päiväunet ja me iskän kanssa lahnattiin sohvalla telkkaria tuijotellen - ollaan katsottu Viaplaysta Kostoa, suosittelen! Tytöt heräsivät päiväuniltaan hyväntuulisina ja syötiin lounasta - bataattia, kesäkurpitsaa ja kananmunaa tänään

. Iltapäivällä käytiin tyttöjen kanssa työpaikallani tervehtimässä väkeä ja se teki hyvää. Olen onnellinen kun olen löytänyt moisen työpaikan. Olen alustavasti suunnitellut palaavani töihin elokuun alussa ja toivottavasti kaikki menee suunnitellusta, että se myös toteutuu. Olen mielelläni kotona lasten kanssa, mutta tavallaan kaipaan jo takaisin töihinkin. 

Töistä suunnattiin Prismaan. Olin eka kertaa tyttöjen kanssa kolmisin kaupoilla ja vähän jännitti. Ihan turhaan, sillä on nuo meidän likat vaan mainiota seuraa. Neiti A veteli sikeitä siskon olkapäätä vasten puolet ajasta ja loppuajan tytöt jutteli keskenään kovaan ääneen. Automatkatkin meni hyvin, vaikka olin yksin liikenteessä. Kotona iltapuurot naamariin ja leikkien kautta unten maille. 

Iltapalaksi tein vielä itselleni klassisen grilled cheese sandwichin - ei se terveellisin, mutta silloin tällöin aika herkkua. Rauhallinen iltapala ja virkkuutyö kun tyttäret jo tuhisee omassa sängyssään. Äitin luksusta. 

Ei siis mitään ihmeellistä, mutta ihanaa arkea. 

Kahta en vaihtais <3










Playlist

Musiikkia talven keskelle.









Joulukalenterisukat ja arvonta

Olen ihan vallan unohtanut esitellä teille lopullisia joulukalenterisukkia! My mistake, sorry guys.

Oikeastaan syynä voi olla se, että tuo toinen sukkahan on edelleen hieman keskeneräinen. Jouluaattona oli muuta puuhaa, enkä suunnitelmista huolimatta viitsinyt raahata sukkaa Gambian reissulle mukaan. Täytyisi urakoida tuokin loppuun, sormet vaan syyhyää jo uusiin projekteihin.

Keksasin tuossa loppuvuodesta aloittaa sellaisen villasukkaprojektin. Tavoitteena on siis tehdä vuoden aikana mahdollisimman monet villasukat varastoon - ainakin 30 paria pitäisi saada tehtyä. Ennen joulua sitten laitan sukat kaupan ja tadaa minulla on rahaa ostaa joululahjoja lapsille! Plus bonuksena joku saa joululahjoja pukinkonttiin tekemistäni sukista - win win. Voin kertoa edistyksestä täälläkin, jos se ketään kiinnostaa. Tällä hetkellä valmiina on kuusi paria + ainakin 4 keskeneräistä paria. Vielä sellainen ajatus oli tuossa projektissa, että mahdollisimman moni pari olisi erilainen - Niina Laitisen villasukkakalenterit (2015 ja 2016) on ostettuna ja tavoitteena olisi neuloa pari joka kuukaudelta. Olen kunnostautunut palmikkosukkien teossa, mitkä ovat pitkään olleet sellainen mörkö. Itsensä voittamista villasukkien teossa!

Joulukalenterisukat näyttää tältä nyt:



Ja ai nämä Novitan kevään uuden värit! Ihania. Varsinkin tämä täydellisesti minun väriseni lanka on saanut sydämeni läpättämään. Tätä täytyy ehkä vähän hamsteroida varastoon - tahtoisin tehdä ainakin peiton tästä ja ehkä tyttösille mekon. 



Mutta entäs se arvonta. Ajattelin tässä tehtailun lomassa laittaa yhden parin arvontaankin. Valmiina se ei vielä ole, joten saa toivoa väriä ja kokoa - mallin päätän minä (ideoita toki otan vastaan).

Osallistua voit liittymällä lukijaksi (--> tuolla reunassa) ja kommentoimalla. So simple. 

Edit: Osallistumisaikaa on siis pyöreä viikko, eli sunnuntaihin 31.1. saakka. Ja yleisön pyynnöstä sallittakoon osallistuminen myös ilman lukijaksi liittymistä, en tahdo olla epäreilu. 




Pähkinäinen granola

Tein jo ennen joulua ensimmäisen satsin granolaa. Ajatuksena oli antaa sitä kauniissa lasipurkissa lahjaksi ystäville. Ajatuksen tasolle jäi tuo suunnitelma monestakin syystä, mutta granola jäi kummittelemaan mieleen. Tuolloin laitoin joukkoon liikaakin erilaisia elementtejä ja pakko myöntää, että ihan kamalan hyvää ei se granola ollut. Tällä kertaa ajatuksena oli hieman yksinkertaisempi versio ja tämä osui aika nappiin! 

Pähkinäinen granola

6 dl kaurahiutaleita
vajaa 1 dl kookoshiutaleita
3 dl pähkinöitä (esim. pekaani- ja cashewpähkinöitä)
0,5 dl agave-siirappia
0,5 dl rypsiöljyä

Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi. Sekoita keskenään kaurahiutaleet, kookoshiutaleet sekä pähkinät. Lisää joukkoon siirappi ja öljy. Sekoita hyvin. Levitä seos uunipellille ja paahda 150 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Sekoittele kerran tai pari paahtamisen aikana. Tarkkaile granolaa paistamisen loppuvaiheessa, se palaa helposti. 

Voit käyttää makeutukseen myös hunajaa tai vaahterasiirappia. 

Voit paistamisen jälkeen lisätä granolan joukkoon esimerkiksi rusinoita tai kuivattuja karpaloita. 


Tarjoile kreikkalaisen jogurtin kanssa ja lorauta päälle hieman hunajaa. 

Kun äidiltä ääni lähti...

Meillä on minun osaltani vietetty kovin hiljaista viikkoa. Oli lauantaina niin hyvät bileet, että sunnuntaina ei tullut enää ääntäkään. Sunnuntai ja maanantai meni sohvannurkassa maaten, piti nöyrtyä ja pyytää iskääkin jäämään maanantaiksi kotiin - onneksi heilläkin on opettaja sairaana, niin olipa sitten peruttu koko viikon tunnit. Saatiin ylimääräinen lomaviikko tähän väliin ja sairastetaan se sitten. 

Nukuin myös ensimmäisen yön lapsista erossa, kun minut häädettiin sohvalle röhisemään. Oli hämmentävä kokemus, onneksi pääsin jo palaamaan takaisin omaan sänkyyn - yksin ei ole kiva nukkua. 


Meidän arki pyörii siis yskänlääkkeen nappailun ja sohvan ympärillä. Villasukkia voi onneksi neuloa sairastaessakin. 



--

Nappasin Oi mutsi mutsi-blogista kivan kirjahaasteen, joten kirjaterveisiä täältä sohvannurkasta:

1. Kirja, jota luet juuri nyt : Daavidintähdet, Kristina Ohlsson
Oikeasti juuri nyt ei ole kesken mitään kirjaa, mutta tämän luin viimeisimmäksi. Ruotsalaiset dekkarit ovat omia lemppareitani ja nimenomaan naisdekkaristit - Kristina Ohlsson, Camilla Läckberg ja Liza Marklund. Kristina on näistä kenties paras, hän kirjoittaa mukaansatempaavasti ja mielenkiintoisilla ajankohtaisilla aiheilla höystettynä. 

2. Kirja, josta pidit lapsena: Ronja Ryövärintytär, Astrid Lindgren 
Idolini Ronja. Tahdoin olla samanlainen rämäpää poikatyttö, mitä en kuitenkaan ollut. Tähän kirjaan on tullut uppouduttua vielä aikuisiälläkin ja tuolla se odottaa kirjahyllyssä, että tytöt hieman kasvaa. 

3. Kirja, joka jäi kesken: Lasi maitoa kiitos, Herbjørg Wassmo
Kaikessa kauheudessaan älyttömän hyvä kirja. Suosittelen lukemaan, itsekin luin lopulta kirjan loppuunkin asti, mutta ensimmäisellä kerralla jäi kesken. Elämän raadollisuutta hyvin kerrottuna. 

4. Kirja, joka teki vaikutuksen: Uskomaton elämäni, Kuningatar Noor
Jordanian kuningattaren (vai entisen?) elämänkerta. Tämän olen lukenut pariinkin kertaan, ensimmäistä kertaa jo nuorempana, kun vielä asuin vanhempieni luona. Kolahti silloin ja kolahtaa edelleen. 

5. Kirja, johon palaat uudelleen: Half of a yellow sun, Chimamanda Ngozi Adichie
Niin niin niin hyvä. Ja nimenomaan alkuperäiskielellä, ei suomennettuna. En edes sano enempää, lue itse. 


Samettinen maa-artisokkasoppa

Tätä herkkua tulee valmistettua aivan liian harvakseen. 


Maa-artisokkakeitto
(kahdelle hengelle)

1 rkl voita
1 pieni sipuli
500 g kuorittuja maa-artisokkia
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
valkopippuria myllystä

Kuori ja paloittele maa-artisokat. Laita kylmään veteen likoamaan, niin eivät tummu. Silppua sipuli ja kuullota sitä kattilassa pienessä määrässä voita. Lisää vesi ja sen kiehuessa lisää liemikuutio sekä artisokat.  Keittele noin 20 minuuttia, kunnes artisokat ovat kypsiä. Soseuta keitto ja siirrä takaisin liedelle, lisää kerma ja kuumenna keitto - älä keitä enää. Mausta valkopippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa. 


Tarjoile uunissa paahdettujen pekaanipähkinöiden ja esimerkiksi tämän leivän kanssa. 

Puolivuotisbrunssi

Juhlittiin meidän neitien puolivuotisia brunssin merkeissä.

Ystäviä rakkaita. Lämmintä tunnelmaa. Iloista puheensorinaa. Kahvia kuumaa ja teetä tuoksuvaa. Liikaa ruokaa - suolaista ja makeaa. 




Menu

Bagelit tuorejuustolla
Lihapullat 
Hedelmiä


Itsetehty granola ja kreikkalainen jogurtti 

Mutta miksi munkkeja tammikuussa?

Viime vappuna pidettiin pienet kemut ja tottakai meiltäkin löytyi pöydästä klassiset vappumunkit. Kerroin isämiehelle jo tuolloin, että näitä syödään vain vappuna - en siis tule niitä ennen seuraavaa vappua tekemään. Pitkin hampain hän asian jotenkin hyväksyi, kun sen perinteeksi perustelin. Marttyyrimaisesti on hän aina kahvilla käydessämme ottanut munkin, jos sellainen on tarjolla - siinä syödessään sitten mankunut, miten paljon parempia ne on itse tehtyinä. Useaan otteeseen on toivottu, että voisinko tehdä munkkeja, mutta pullaan on ollut tyytyminen, en ole nimittäin munkin leivontaan suostunut. Mutta nyt. Armollinen olin ja sai isämies munkkinsa, kun se oli ainoa toive juhlien tarjoilupöytään. Onnellinen oli mies ensimmäistä syödessään - taisi syödä neljä jo ennen vieraiden tuloa. 


ps. kúvat on huonoja kännykkäräpsyjä - otin ihan kamerallakin kuvia, varmaan kymmeniä eri kuvakulmista. Huomasinpa sitten kun aloin siirtämään kuvia koneelle, että eipä ollut kamerassa muistikorttia. Voi väsymyksen värittämä arki ja sen möhläilyt! 

Puolivuotiaat

10.1.2015

Herättiin aamulla jännittyneenä. Töihin ja kouluun suunnattiin, mutta tuntui että päivä vaan matelee. Iltapäivällä käveltiin ensimmäistä kertaan Naistenklinikan ovista sisään ja ensimmäiseen ultraan. Pienen yllätyksen saimme tuolloin, kun tuossa rakeisessa ultraäänikuvassa näkyikin kaksi sykkivää sydäntä.

10.1.2016 

Herätään aamulla kuuden aikaan neitiBn iloiseen jutusteluun. Eihän yksin ole kiva olla hereillä ja hymy valaiseekin maailman, kun äiti avaa silmät. 

Paljon on tapahtunut - kivaa ja vähemmän kivaa. On ollut väsynyttä arkea ja pelonkin hetkiä. Mutta enemmän hymyjä ja ilon sekä onnen tunteita. Hetkeäkään en pois vaihtaisi. 

Meidän puolivuotiaat;


Neiti A 

7 860 g 
65,4 cm

Suloinen tyttö. 
Hyvin kasvaa. 
Soseita syö jo monipuolisesti. 
Navan ympäri pyörii, suorille käsille nostaa ylävartalon.


Neiti B 

7 340 g 
66,0 cm

Ihana tyttö.
Hienosti kasvaa.
Soseita syö jo monipuolisesti.
Ryömii, konttausasentoon nousee.
Juttelua tulee. 

Meillä asustaa edelleen kaksi hyvin aktiivista pientä neitiä. Huomaa koko ajan enemmän, miten heistä onkaan seuraa toisilleen ja heidän leikkejään on ilo seurata. Myös viihdykettä kaivataan selkeästi enemmän, kuin aiemmin ja tylsyys iskee helposti. 

Neiti A on se rauhallisempi, joskin osaa myös hermostua tahtoessaan. Lempipuuhaa on pomppiminen äitin/iskän käsien varassa. Myös syöttötuolissa istuminen ja tanssiminen on mukavaa hommaa. Ikeniä kutittaa kovasti ja hetkenä minä hyvänsä ensimmäiset hampaat puhkeaa. Tämä neiti ei vielä pääse eteenpäin ja sepä vasta ärsyttääkin, mutta peruutus onnistuu jo melko hienosti. Hän on kova tyttö juttelemaan ja naureskelemaan.

Neiti Bn lempipuuhaa on siskon lailla syöttötuolissa istuminen ja ihan syöminenkin. Hän pääsee jo eteenpäinkin ja sitä taitoa harjoitellaan ahkeraan. Konttausasentoon hän nousee ja siinä heijaa itseään pitkiäkin toveja. Tylsistyy siskoaan helpommin ja kaipaa viihdykettä. Ilmaisee myös siskoaan voimakkaammin tahtonsa ja hermostuu nopeammin - rauhottuukin kyllä nopeammin. Neiti B on siskoista kovaäänisempi ja tykkää kokeilla äänialojaan laajemmin. 

Huomaa myös, että liikkuvaisuus on alkanut tulla uniin ja neidit eivät malta nukahtaa enää niin helposti. Edelleen heillä onneksi on suhteellisen hyvät unenlahjat, minkä toivon jatkuvankin. 


Kotikielenä finglish

"Where's the tutti?"

"Pöydällä. Keittiössä."

"Missä?"

"On the table, in the kitchen!"

--

"Minä käyn kaupassa nopeasti."

"Can you buy sipuli?"

"Joo. Tarviiko muuta? Anything else?"

"Ehkä peruna, porkkana ja diapers.."

-- 

Meillä keskustellaan nykyään sujuvasti englanniksi ja melko hyvin jo suomeksikin. Isämies on oppinut puolessa toista vuodessa äärettömän hyvin suomen kielen, joka alkuun varmasti tuntui ihan heprealta. Hän ymmärtää jo suurimman osan ja omaa melko laajan sanavarastonkin. Jos itse olisin ikinä koulussa opiskellut yhtä ankarasti ja omannut moisen tahdon oppia, ei liene olisi ollut ongelmia jatko-opintojen haussa - jälkiviisaus on parasta. Haastattelun perusteella hänet sijoitettiin myös koulussa ryhmään, jossa osa on asunut Suomessa jopa kymmenen vuotta. Itse mies jaksaa ihmetellä sitä, miten joku voi asua maassa vaivautumatta opettelemaan kieltä  - vaikka Suomessakin hyvin englannilla pärjää, varsinkin pääkaupunkiseudulla. 

Pitkiä järkeviä keskusteluja meillä ei vielä Suomeksi kamalasti käydä - ihan siitä syystä, että on helpompaa puhua englantia kun se molemmilta sujuu luontevasti. Ja minä pidän englannin puhumisesta, mistä mieheni jaksaa valittaa - olen liian englantilainen, enkä tue hänen suomen kielen oppimistaan. Arjen asiat kuitenkin puhutaan usein suomeksi ja olen tottunut vastaamaan kysymyksiin suomeksi - huomaan pääasiassa kyllä sen, kun mies ei ymmärrä.

Hauskaa minusta oli Gambian matkalla huomata se, että suomen kieli tulee miehellä ensimmäisenä mieleen. Mandinka toki taittui sujuvasti, mutta useaan otteeseen hän esimerkiksi kiitti suomeksi tai vastasi kysymyksiin joo/ei - lähinnä silloin, jos hänelle puhuttiin wolofia. Myös moni gambialainen ihmetteli, miten hyvin hän jo suomea puhuu - se oli anoppilassa meidän salakieli. 

Lapsille minä puhun suomea ja isä puhuu mandinkaa, saa nähdä millaisia kieliä tytöille kehittyy. Minun täytyisi opetella tuota mandinkaa, niin en jäisi sen suhteen ihan paitsioon. Mutta on äärimmäisen hankalaa opetella kieli, joka on käytännössä vain puhuttu kieli ja kaikenlisäksi aivan hepreaa. Monta sanaa jo ymmärrän, mikä ilahduttaa itseäni valtavasti. On 'helppoa' opetella kieltä samalla tyttöjen kanssa, koska toki lapsille puhutaan melko yksinkertaista kieltä. Ne perusfraasit jo ymmärrän sujuvasti ja usein pystyn ainakin päättelemään mistä puhutaan, kun kuuntelen keskustelua. Pikkuhiljaa! 

Olin muuten verrattain ylpeä tässä eräänä päivänä, kun tuo mies varasi itselleen lääkärin - ihan kokonaan suomeksi! 


Tomaattinen linssikastike

Pienesti intialaisvaikutteiset linssiruoat ovat tällä hetkellä suurinta herkkuani. Kasvisruoat noin yleensäkin ovat kasvattaneet suosiotaan meidän keittiössä - tosin ainoastaan minun osaltani. Isämies kaipaa vahvasti edelleen joko lihaa tai kalaa joka aterialle. 

Tomaattinen linssikastike
noin 4 hengelle

3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1-2 porkkanaa
puolikas kesäkurpitsa
3 rkl tomaattipyrettä
1 prk tomaattimurskaa (esim. Mutti)
2 dl punaisia linssejä
2 dl vettä
mustapippuria
garam masalaa
chilijauhetta
suolaa

Pilko porkkana ja kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulit. Kuumenna pannulla pieni määrä öljyä ja kuullota sipuleita, kunnes ne ovat kirkkaita. Lisää valkosipuli ja tomaattipyre. Paistele hetki ja lisää tomaattimurska sekä pilkotut vihannekset. Huuhtele linssit ja lisää ne kastikkeeseen veden kanssa. Mausta. Anna hautua kannen alla reilu 10 minuuttia, riippuen käyttämiesi linssien keittoajasta. 

Nautiskele esimerkiksi riisin ja paistetun kotijuuston kanssa. 

Nam.

Syntisen hyvä suklaapiiras

Neitien puolivuotisia juhlitaan pitkin viikkoa. Tänään aloitettiin neiti Bn kummitädin kanssa.

Eilinen kuningasidea - leivon piirakkaa!

Piti kysyä isämieheltä lupakin, koska minun herkkujen syömistäni on rajoitettu - ja aikuisia mukama ollaan. Lupa saatiin ja sitten suunniteltiin. Lopulta valikoitui tämä suklaapiiras. 

Lapset nukahti vihdoin tunnin taistelun jälkeen yhdeksän aikaan. Meidän kiltit itsenäisesti iltaunille nukahtavat lapset jäi Gambiaan ja tilalle saatiin rääkyvät "en varmasti nuku, vaikka silmät ei pysy auki"- lapset. Vähän väsytti, mutta minähän leivon kun olen suunnitellut. 

Ainekset esille ja ohjeen lukuun. Mittailin kuivat aineet ja sain voin sekä sokerin mitattua, kun makuuhuoneesta kuului neiti An kitinä - täysin hereillä. Neiti B onneksi unten mailla, äkkiä sisko syliin, ettei toinenkin herää. Hetken pohdin vaihtoehtoja, mutta kirkassilmäistä neiti A:ta katsoessani totesin, että tulkoon leipomisseuraksi. Uutena varusteena kantoreppu ja takaisin keittiöpuuhiin. Tyytyväisenä tyttö istui syöttötuolissa ja leikki lusikallaan, kun aloitin leipomispuuhia. Sain tehtyä pohjataikinan jääkaappiin tekeytymään ja aloitettua kinuskin keiton, kun alkoi nenään hiipiä tuttu tuoksu. Neiti A tyytyväisenä hymyili ja lähempi tarkastelu kertoi, että hymyn syynä todennäköisesti kunnon reilu niskap*ska. Ei muuta kun vaipanvaihtoon ja pesulle koko likka. Vaipanvaihdon jälkeen neiti alkoi olla kärttyinen, joten kantoreppuun rinnalle päätyi lepäilemään. Mitään merkkiä unesta ei ollut, mutta siinä tyytyväisenä seuraili. Saatiin kinuskit keitettyä ja aloitettiin suklaakuorrutusta. Se ei mennyt ihan nappiin ja kananmunat muuttui vähän kokkeliksi - siinä vaiheessa alkoi olla tämän mamman hermo jo vähän kireellä, vaikka varmaan vaan väsymys painoi. Onneksi iskä oli jo tullut kotiin ja nappasi neidin itselleen. Piirakkakin valmistui, vaikkei siitä kovin nätti tullut. Sanotaanko, että ei niitä miellyttävimpiä leivonta elämyksi, mutta tulipahan tehtyä.

Ja hyvää oli!
Kinuski-suklaapiiras

125 g voita
2 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
ripaus suolaa
(loraus maitoa)

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
ripaus suolaa

100 g maitosuklaata
100 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa

Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää seos vaahtoon. Jos taikina jää kuivaksi, lorauta sekaan hieman maitoa. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Keitä kinuski; mittaa kattilaan kerma, fariinisokeri sekä suola. Keitä seosta hiljalleen matalalla lämmöllä voin 30 minuuttia, kunnes seos sakenee. Jätä kinuski odottamaan.

Ota taikina jääkaapista ja painele piirakkavuoan (24 cm) pohjalle ja reunoille. Voit halutessasi myös kaulita taikinan, jolloin siitä tulee tasaisempi. Laita pohjan päälle leivinpaper ja kaada sen päälle riisiä/kuivia herneitä/paistokuulia painoksi. Paista pohjaa 175 asteessa noin 15 minuuttia, nosta sen jälkeen leivinpaperi sekä painot pois ja jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Ota pohja uunista ja laske uunin lämpö 150 asteeseen.

Pilko ja sulata suklaa. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Kuumenna kerma lähes kiehumispisteeseen ja kaada munien joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada seso takaisin kattilaan ja kuumenna sekoitellen kunnes seos paksuuntuu. (Pidä lämpö matalana, jotta munat eivät kokkeloidu kuten minulla.) 

Kaada kermaseos sulan suklaan joukkoon ja sekoita hyvin. Levitä kinuski esipaistetulle pohjalle ja kaada päälle suklaakuorrutus. Siirrä piiras uuniin paistumaan 5 minuutiksi. Käännä uunista lämpö pois ja anna piiraan olla jälkilämmössä vielä 30 minuuttia. 

Jäähdytä valmis piiras hyvin ja siirrä jääkaappiin. Parasta se on seuraavana päivänä. 


Eihän se nätti ole, mutta syntisen hyvää kyllä! 

Afrikan mummola













Puolivuotiaiden kanssa kaukomailla

Kun lasten toinen mummolla sattuu sijaitsemaan Afrikan mantereella, on kaukomatkailu ehkä nopeammin ajankohtaista, kuin muussa tapauksessa olisi. Kaipuu tuonne toiseen kotimaahan on jatkuvasti kova ja matka tuli kaiken kaikkiaan melko täydelliseen saumaan, olimme koko perhe sen tarpeessa. 

Kovin monelle emme loppujen lopuksi matkaa mainostaneet - nimittäin ennakkoluuloja on melko paljon. Olen ollut jopa hieman yllättynyt siitä, miten jotkut suhtautuivat matkalle lähtöömme - varmoina siitä, että se on jotenkin vaarallista. 

"Miten te noin pienten kanssa uskallatte?"

"Eihän niitä voi laskea alas ollenkaan.."

"Mitenhän sen hygienian kanssa.."

Hyviä kysymyksiä sinällään - onhan asioita hyvä ottaa huomioon. Maalaisjärjellä pääsee kuitenkin pitkälle ja moni asia voi mennä pieleen, matkustat sitten Tukholmaan tai vaikka Tansaniaan. 

Meillä oli toiveena ehtiä syksyn aikana lentää johonkin lähemmäs, että olisimme voineet testata lentämisen sujuvuutta pienten kanssa. Aika tuli kuitenkin esteeksi ja niinpä tuo 10 tunnin lento oli lasten ensimmäinen. Me matkustimme lomalennolla ja olimme menomatkalle ostaneet lisäjalkatilaa (suolaiseen hintaan) mukavuuden kannalta. Monissa lentokoneissa on vauvoille tarjolle kehtoja, jotka kiinnitetään eturivissä seinään - lapsi saa rauhassa nukkua lennon ollessa tasainen. Meidän koneessa ei sellaista ollut - tai ainakaan sitä ei meille tarjottu. Meille kävi myös niin, että koneessa oli 3+3 paikkaa riveittäin ja me emme saaneetkaan istua vierekkäin lasten kanssa. Happinaamareita oli nimittäin kolmea paikkaa kohden vain neljä, joten lasten tuli istua eri riveillä. Toinen matkustikin lopulta isän ja vaarin kanssa, kun taas toinen oli minun ja mummon kanssa. Kaukana paikat ei toisistaan olleet, joten kommunikointi ja tavaroiden (sekä lasten) vaihto sujui sukkelaan. Meillä meni sekä meno- että paluulennot tytöiltä oikein mallikkaasti - varsinkin paluulento, jolloin he käytännössä nukkuivat koko lennon. Korviin ei käynyt nousut eikä laskut ja itkuakin tuli vain pienesti.



Gambiassa emme myöskään kohdanneet suurempia sattumuksia. Tytöt sopeutuivat lämpöön hyvin, ihan kuumimpina päivinä se vain vähän kiukutti. Nuhan molemmat saivat ensimmäisellä viikolla, mutta sekään ei menoa suuremmin haitannut. Meillä oli mukana korviketta ja Ella's Kitchen hedelmäsosepusseja, niillä pärjättiin hyvin. Lisäksi tytöt sai vesimelonia, hunajamelonia ja banaania maistella. Vatsat ei onneksi lapsilla menneet sekaisin ja nestehukaltakin vältyttiin - selkeästi enemmän meni maitoa kuumuuden vuoksi. Meillä oli hotellilla pieni keittiö, missä sai keitettyä vettä sekä saatiin pidettyä pullot puhtaina.



Meillä oli matkassa mukana vaunut sekä kantoreput. Selkeästi enemmän tuli käytettyä kantoreppuja, koska nuo rattaat ei tuossa kohteessa olleet kovin kätevät. Kantoreput olivat hyvät myös lennoilla, niissä tytöt nukkuivat hyvin unensa. 




Matkaa toki helpotti se, että mehän mentiin vaan takaisin kotiin - matkakohde oli molemmille tuttu ja osattiin ottaa huomioon asioita. Vieraampaan paikkaan matkustaminen varmasti olisikin hankalampaa. 

Minusta tällainen puolivuotias on oikeastaan aika mainio reissukaveri:

- ei vielä liian suurta tarvetta liikkeelle, sylissä viihdytään
= helpottaa elämää huomattavasti. Nimittäin tuollaisen reilun vuoden vanhan kanssa saa juosta melko lailla paikasta toiseen ja tarvitsee jo eri tavalla viihdykettä. Meidän tytöille riitti monesti vaan muiden seuraileminen ja ihmetteleminen. Lelujakin meillä oli mukana muutamia, joskin paras lelu taisi olla kosteuspyyhepaketti. 

- ravinto pääasiassa maitoa, joten kiinteitä ei tarvitse liikaa pohtia
= helpottaa hygienia asiaa. Varsinkin jos lapsi on täysimetyksellä (joka sujuu hyvin), on matkustaminen suorastaan naurettavan helppoa. Toki kuumuudessa lapsi tankkaa enemmän nestettä. 

Pienen lapsen kanssa reissuun lähtiessä minulla on oikeastaan vain yksi vinkki;

Älä stressaa. 

Nauti ja ole rento, niin lapsikin on rento ja nauttii.




LUX Helsinki

Afrikasta kotiutuneetkin uhmasi kylmää.
















Kannatti lähteä, vaikka kylmä tulikin. Onhan tuo valotaide ihan omaa luokkaansa.

Tarinoita Gambiasta alkaa tippumaan tässä lähipäivinä. Meidän neidit vaan päättivät matkan aikana lähteä liikkeelle, joten äitin kädet on aika täynnä tällä hetkellä. Myös tyttöjen puolivuotiskuulumisia on tiedossa tiistaina, kun taas neuvolaan suunnataan. Paljon kaikenlaista siis!