Kinuski-suklaaruudut

Starbucks kahviloista saa ihan taivaallisia suklaa-kinuski leivoksia. Aina kun törmään Starbucksiin pitää käydä tarkistamassa olisiko näitä valikoimissa. Elättelen vielä toiveita, että Helsingin uudessa kahvilassa olisi. Helsinki-Vantaalla ei ollut. No tämä saamisen vaikeus on aiheuttanut sen, että olen alkanut haaveilla tekeväni näitä itse. En vaan ole aiemmin saanut aikaiseksi etsiä ohjetta. Nyt sen tein - alkavan vuoden kunniaksi. Vähän soveltaen Kakkumonsterin ohjeen mukaan nämä tein.


Pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl sokeria

Täyte:
1 prk kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä
200 g maitosuklaata

valkosuklaata koristeluun

Sekoita pohjan ainekset sähkövatkaimella. (Kannattaa voita vähän pehmittää esimerkiksi mikrossa ensin.) Painele seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Paista pohjaa 175 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pohja on saanut kauniin kullanruskean värin.

Levitä pohjalle kinuski. Laita hetkeksi jääkaappiin. Sulata suklaa vesihauteessa/mikrossa/kattilassa. Levitä sulanut suklaa kinuskin päälle. Koristele pintaa valkosuklaalla. Laita koko komeus vielä jääkaappiin kunnes suklaa on jähmettynyt.




Melkein yhtä hyvää oli ! 


Haaveilua

Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut mukanaan ongelman - minulla on liikaa aikaa haaveilla. Ja haaveitahan on monia. Olen esimerkiksi jäänyt koukkuun etuovi.comiin ja katselen päivittäin asuntoja (ja taloja!).  Lisäksi haaveilen uudesta autosta (vanhassahan ei ole niin yhtään mitään vikaa) ja katselen melkein päivittäin myös koiranpentuja.

Melkein päivittäin surffailen vielä airbnb-sivustolla ja mietin, että mihin matkustaisi - ah niitä asuntoja! Myös lentoja tulee kytättyä. Haaveilen näin nyt muutaman esimerkin mainitakseni Pariisin matkasta, Barcelonan matkasta, Berliinin matkasta ja Madridin matkasta. Lisäksi vielä aloin tänään haaveilla, että pääsisin aina niin ihanaan Lontooseen taas. Pohjois-Italiakin houkuttaisi. Ja Etelä-Ranska. Näitä matkakuumeita ei auta yhtään se, että selailen päivittäin useampia matkablogeja. Veri vetää maailmalle, mutta työt hankaloittaa vapaa-ajan viettoa! Olen viimeisen vuoden aikana kuitenkin vaan kahdesti käynyt Gambiassa ja taisin Ranskassa ja Virossakin pyörähtää. Mikä sitä ihmistä vaivaa, että ei voi olla tyytyväinen täällä ihanassa koto Suomessa. (Lappiin ois muuten kiva päästä taas!)

Olen kyllä tällä hetkellä myös aika tyytyväinen elooni Helsingissä. Tämä kaupunki on valloittanut sydämeni, vaikken uskonut niin käyvän. Vaikka Helsinki on kiireinen kaupunki, on se samalla täynnä tunnelmaa. Tykkään siitä, että koko ajan tapahtuu ja ympärillä on elämää. Haaveilenkin jopa tässä siitä, että muuttaisin lähemmäksi kaupunkia. Nyt kun asustan ihan kaupungin laitamilla. Luulenpa, että miehenikin pitäisi siitä - kaupungin sykkeessä asumisesta. 

 Menin pitkästä aikaa junalla tänään Helsinkiin ja tuli monia muistoja siinä hetkessä, kun junassa tuli kuulutus "saavumme Helsingin päärautatieasemalle..". Ikkunasta näkyi Linnanmäen maailmanpyörän valot ja muuta tuttua maisemaa. Tuli mieleen ne kerrat kun teininä matkattiin Helsinkiin viettämään vaikkapa viikonloppua. Ne pienet jännityksen tunteet. Into ja halu kokea uutta. Helsinki tuntui isolta (ehkä hiukan jännittävältä) ja täynnä mahdollisuuksia olevalta kaupungilta. Ei ne tunteet loppujen lopuksi ole kovin paljon muuttuneet. Nyt tämä vaan on koti. 

Ihan illan piristykseksi muutama kuva pienestä rakkaastani;







Ne meni nyt väärään järjestykseen. Mutta ei haittaa. 
Ihana se on silti.

Quesadillas

Viisi yötä. Neljä päivää. 

Perjantaita odotellessa siis.

Rakkaani jäi jo eilen lomalle ja palaa töihin vasta minun Suomeen paluuni jälkeen. Eilen kerroin, että itse olen töissä vielä torstaina, mikä hänestä kuulosti pahalta. Kuulemma teen liikaa töitä. No varmisti vielä, että olenhan jo pakannut kun olin kolme päivää vapailla - enpä muuten ole. Saatoin muutaman harmaan hiuksen hänelle myös aiheuttaa, kun paljastin että enpä oikeastaan edes tiedä missä passini luuraa. Tänään se onneksi löytyi. Mutta veikkaanpa, että siellä hän pyöritteli silmiään ja manaili veljelleen minun huolettomuuttani.

Tänään palasin työmaalle ja jotta viimeisen viikon jaksaisi, pitää näköjään panostaa tuohon keittiö puoleen. Vaikkei teinit sitä välttämättä osaakaan arvostaa, niin työkaverit ainakin.

Tänään päädyin olemassa olevista aineksista tekemään quesadilloja.



Quesadillas
18 kpl

9 isoa tortilla lettua 
juustoraastetta
2 sipulia
valkosipulinkynsi
herkkusieniä
kinkku kuutioita
fetajuustoa muruina

Paistele silputtua sipulia, valkosipulia, silputtuja herkkusieniä ja kinkkukuutioita pannulla. Itse laitoin pienen määrän voita pannulle, mutta öljy sopii (tai jos on hyvä pannu niin ei välttämättä tarvitse mitään). Levitä tortillaletun puolikkaalle ensin juustoraastetta ja sen päälle ensin lämmin täyte ja lopuksi feta. Taita kahtia ja paista kuivalla pannulla molemmin puolin. Leikkaa lopuksi tortilla vielä kahtia. 


En ehkä kotona tehdessä laittaisi dilloihin näin paljon täytteitä. Yksinkertainen on kaunista. Ihan pelkällä juustolla tulee mahtavia ja esimerkiksi chorizo makkara sopii aika mainiosti kaveriksi. Tai juusto-jalapeno yhdistelmä. Tarjoiluun voi laittaa kaveriksi salsa-kastiketta tai vaikka guacamolea - pelkiltäänkin kyllä toimii. 

ps. kannattaa kokeilla tehdä tortillalettuja itse! On hurjan helppoa (mitä nyt vähän pitää jaksaa kaulita) ja aikas montaa lisäainetta välttää tekemällä itse.

pps. kuvien huonosta laadusta syytän puhelintani. Kaipaan vanhaa puhelinta ja sen loistavaa kameraa. Lisäksi haaveilen uudesta puhelimesta, juuri sen kameran vuoksi.

Just something


Mun elämä on onneksi täynnä tällaisia ihmisiä.
Ja jokaisesta olen suunnattoman kiitollinen.


Ihan vain muistutukseksi. 


Valmis!

Meillä on juhlittu tänään mun valmistumista. Viime viikon perjantaina jätin jälleen yhden opinahjon virallisesti taakseni ja valmistuin sosionomiksi (ehkä jonkun kerran asiasta olen maininnutkin). Uhoan tällä hetkellä kovasti muuten, että en enää ikinä opiskele mitään. Mutta samalla koko ajan suunnittelen jo seuraavia opiskeluja. 

Meillä juhlittiin lähinnä hyvän ruoan merkeissä. Uskallan väittää, että mein äiti on yksi parhaita kokkeja ikinä. Äideillä on se joku taika - ne vaan saa kaiken maistumaan hyvältä. Jos minusta joskus tulee äiti, niin toivon saavani avaimet tuohon salaisuuteen. 

On the menu:

Uunikasviksia

Kanaa savipadassa valmistettuna

Raikasta salaattia

Kalamureketta nieriästä (tunnetaan myös nimellä herkkumureke)

Sienihyydyke

Hanna-tädin keksejä ja lusikkaleipiä
  
Juustokakku
Tuon kalamurekkeen ohjeen taidan äitiltä tällä reissulla kopioida. Oli minun ja veljeni ehdottomia lempiruokia tuo herkkumureke, kun oltiin pieniä. Kalaahan ei siis suostuttu syömään, mutta älykäs äitini jätti mainitsematta, mistä mureke koostuu. Äiti 1 - lapset 0.

Ensi viikolla tähän aikaan saattaa muuten pyöriä vähän levottomana sukat jalassa. On meinaan enää viikko, että suuntaan taas Gambian suuntaan ja pääsen rakkaani kainaloon nukkumaan.

Can you feel the love?

Olen muutaman viime vuoden aikana ajellut paljon Helsingin ja Jyväskylän väliä. Aikoinaan joku vinkkas, että kannattaa hyödyntää erilaisia kimppakyydit palstoja - saa jaettua bensakuluja ja saa matkalle seuraa. Otinkin vinkistä vaarin, enkä ole montaa kertaa yksin tuota väliä ajellut. Ajoittain matkassa on ollut kavereitakin, mutta pääasiassa aivan tuntemattomia ihmisiä - meillä on vain sattunut olemaan sama suunta samaan aikaan. Jos nyt muistaisin, kuka aikanaan minulle asiasta vinkkasi, kiittäisin tuota ihmistä nyt. Jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin ei istu ollenkaan kimppakyytien ajatus - pitää monta tuntia viettää tuntemattomien ihmisten kanssa autossa, ilman mahdollisuutta pakoon. Ajatelkaas. Kauhistuttavaa. Mutta kuitenkin aivan todella moni kimppakyytejä käyttää ja itsestäni se on vallan mahtavaa! 

Olen vuosien varrella tutustunut ihan mielettömiin ihmisiin. On ollut teatteri-ihmisiä, joilta on kuullut mahtavia tarinoita kulissien takaa. On ollut reppureissaajia, joiden kanssa on jaettu matkakertomuksia. On ollut väitöskirjaa kirjoittava nainen, jonka jutuista en ymmärtänyt yhtään mitään. On ollut jälkiruokakokkia, jonka kanssa löytyi paljon jutun juurta. On ollut kaverin kaveria, jonka kanssa on ollut hyvä muistella. On ollut ympäristöteknologiaa (tms muuta yhtä korkealentoista), joiden juttuja on ollut mielenkiintoista kuunnella. Ajoittain olen itse ollut vain kuuntelevana osapuolena, kun auton muut matkustajat ovat keskenään jutelleet. Välillä taas ollaan ajeltu hiljaisuudessa ja kuunneltu musiikkia - jokainen on vuorollaan valinnut, mitä kuunnellaan. Aivan mielettömiä kohtaamisia siis kaiken kaikkiaan. Määränpäässä on sanottu heipat ja toivotettu tyylillä hyvää loppuelämää. Useimmiten hymyssä suin. Joskus on käynyt niinkin, että matkalaisesta tulee vakiovieras autooni - kun sattuu useammin aikataulut yksiin. 

Kimppakyydeistä pääsen hyvää aasin siltaa pitkin kaukosuhteisiin. Olen huomannut näiden kohtaamisien lomassa, että paljon on Suomenkin sisällä kaukorakkautta. Tuntuu että varsinkin Jyväskylä-Helsinki pariskuntia on paljon. Tai ainakin moni tällaisen pariskunnan osapuoli onnistuu hyppäämään juuri minun kyytiini. Mutta tämänpä takia ollaan useamman ihmisen kanssa noiden kilometrien aikana pohdittu kaukosuhteita ja rakkautta yleensä. 

Sen olen itse todennut, että vaikeampaa on varmasti tuollainen lyhyen matkan kaukosuhde (ei minulle omakohtaisia kokemuksia ole, mutta sivusta seuranneena sanoisin). Toinen on koko ajan saavutettavissa, mutta kuitenkin saavuttamattomissa. Kun taas omassa tilanteessani on vaan pakko jaksaa ja tottua välimatkaan, ei ihan viikonlopun viettoon viitsi Gambiaan lähteä. Lyhyempi välimatka aiheuttaa myös ehkä suurempia paineita esimerkiksi muuttamisen suhteen. Tuntuuhan pienemmältä asialta muuttaa Helsingistä Jyväskylään (tai toisinpäin), kuin että muuttaisi Suomesta Gambiaan. Mutta onko se oikeastaan yhtään sen pienempi asia? Samalla tavallahan joutuu elämänsä siirtämään ja muuttamaan myös itseään - toisaalta uskon, että voi olla jopa isompi asia muuttaa tuo 270 km kuin kokonaan toiseen maahan. Tuohan samassa maassa asuminen toki paljon mahdollisuuksia, mitä ei samalla tavalla mannerten välisessä kaukosuhteessa ole. Esimerkiksi tuon molemmin puolisen liikkumisen vapauden ja kommunikoinnin helppouden. 

Valintoja on maailma täynnä. Tahtoisin sanoa, etten itse enää valita välimatkasta, mutta valehtelisin. Tottakai valitan! Onhan tämä nyt aivan suorastaan raastavaa. Eniten toki raastaa se, ettei tiedä milloin tämä loppuu. Mutta toisaalta taas; voidaan vuosien päästä, kun toivottavasti asutaan samassa maassa, muistella näitä aikoja ja sitä, miten kestettiin. Mutta välimatkaa enemmän valitan vaikeudesta - siis siitä vaikeudesta, minkä Suomen valtio (ja EU) tiellemme laittaa. Tuntuu ajoittain siltä, että rangaistaan siitä kun sattui rakastumaan. Tällä hetkellä kun katselee kevättä kohti, meinaa välillä musertua tuon vaikeuden alle. 

Mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi, 
vai mitä? 


Tuo biisi soi päässä jostain syystä ihan non-stoppina.

Tulipa joulupäivän ajatuksenvirtaa oikein kunnolla.

Joulun rauhaa


Tämä joulukuu on vilahtanut ohi hurjaa vauhtia. Rauhallinen jouluun laskeutuminen on ollut haave vaan, mutta nyt se kuitenkin jo on. Minun jouluni menee töiden parissa, prioriteettina on hemmotella 14 vuotiasta prinsessaa koko tämä päivä ja huominen. Aloitettiin eilen suklaakakulla ja tänään jatketaan muiden herkkujen kanssa. Vähän sohvalla makoilua ja ehkä oikein jos pinnistellään jaksetaan lakkailla vähän kynsiä. 

Tästä alkaa minun jouluni

Lienekö johtunee tuosta teini-ikäisestä seurasta, täällä soi vähän perinteisestä (ainakin minun perinteistä) poikkeavat joululaulut; 


Ihanaa joulua kaikille ! 

Nauttikaa, rentoutukaa, 
olkaa rakkaittenne kanssa ja syökää hyvin ! 




American pancakes

Minun tiistai-ilta on ollut täynnä herkkuja. 

American pancakes
Kuva täältä
American pancakes
n. 10 kpl

2 kananmunaa
n. 1,5 dl ranskankermaa
2 dl luomumaitoa
50 g sulatettua voita
1 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Sekoita keskenään munat, ranskankerma, maito, voi ja sokeri. Sekoita erillisessä astiassa kuivat aineet ja lisää ne muiden joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi. Paista pannukakkuja molemmin puolin kullanruskeiksi. Pannu ei saa olla liian kuuma, ettei pannukakku pala ja ehtii kypsyä sisältäkin. Kannattaa paistamisessa käyttää voita ja jos oikein söpöjä oikeaoppisia pannukakkuja haluaa, kannattaa paistaa pienellä munakas- tai blinipannulla. Mutta tulee ihan normaalipannullakin kivoja.  

Parhaita pannukakut on vaahterasiirapin ja vaniljajätskin kera. Tänään ne maistuivat vaalean siirapin ja kermavaahdon kanssa. Itse laitoin kermavaahdon sekaan turkkilaista jogurttia ja vaniljasokeria, kun pelkkä kermavaahto maistuu ihan tylsältä. Tosin meidän teinit lykkäs sekaan vielä sokeria, kun ei se kuulemma kelvannut sellaisenaan. Mutta makunsa kullakin! 

Nämä on ihan ultimate herkkua ! 

Onnellisesti turvallinen

Minulla on ollut tänään vallan mainio päivä. Ainakin suurimmaksi osaksi. Jossain vaiheessa ärsyynnyin hurjasti ja tunnin sisällä päivän suunta meinasi muuttua laskujohdanteiseksi. Mutta totesin sen johtuvan vaan hetkellisesti muuttuneesta ilmapiiristä. Itse huomaan helposti omaksuvani muiden olotiloja. Varsinkin negatiivisia oloja - omaa positiivisuutta on vaikea pitää yllä, kun ympärillä on negatiivista energiaa. Mutta onneksi tänään pääsin irtaantumaan tästä negatiivisuudesta ja muutin päivän positiiviseksi. 

Päivästäni teki tänään erityisen mainion se, että minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa! Ette voi kuvitellakaan, kuinka onnellinen olen. Pidän työstäni valtavan paljon ja tuntuu hyvältä, kun ilmeisesti myös osaan siellä jotain tehdä oikein. On aina kiva myös kuulla kehuja, vaikka niiden vastaan ottaminen osaakin olla erittäin hankalaa. On myös mielenkiintoista kuulla erilaisia luonnekuvauksia itsestään. Jotenkin lämpöä loi itseeni tänään se, että minua kuvattiin turvalliseksi. En ole ikinä asiaa ajatellut, enkä ehkä asiaa osaa niin ajatella, mutta oikeastaanhan juuri se on sitä, mitä elämältä haluaa. Turvallisuutta. Ja jos voin sitä jollekulle antaa vain olemalla olemassa, niin mikäs sen parempaa.

Nyt jatkan villasukkien tehtailua vielä hetken ennen nukkumaan menoa. On muuten kiva välillä tehdä pienten ihmisten sukkia. Ne valmistuu vallan paljon nopeammin. Lasten sukilla on kiva kokeilla erilaisia tyylejä. 



Taidan noista apinasukista tehdä vielä aikuisten versiot. On ne niin söpöt. 

Oon jäänyt muuten fudge koukkuun! Tänään keittelin yhden satsin. Katsotaan mitä siitä tulee. Kirjoittelen tännekin ohjeita ja laitan kuvia, jahka saan sen aikaiseksi.

Just another (not so) lonely sunday

Senaatintorilla on Tuomaan markkinat meneillään vielä viikon verran. Olen haaveillut sinne ehtiväni ja tänään haave kävi toteen. Rakkaan ystäväni kanssa suunnattiin sunnuntain ratoksi tuonne tutkimaan ja katseltiin myös muuten kaupungin tunnelmaa. Mukavaa oli rauhassa kierrellä pienessä lumisateessa (ja mukavassa loskassa). Ihmisiäkään ei ihan liikaa ollut, mikä minua kovin piristi. Muutenkin kaupungilla oli vielä jotenkin leppoisa tunnelma. Paljon ihmisiä, mutta ei kiireen tunnetta. Toki tämä saattoi johtua vain omasta leppoisasta mielentilastani ja todellisuus oli jotain aivan muuta. Mukavaa joka tapauksessa. 


Pulloja soitteleva mies lienee tuttu useammalle Helsingin kävijälle. Myös itse olen häneen joskus aiemmin törmännyt ja ilahtuneena jäänyt kuuntelemaan. Ja ei voi muuta kuin jäädä kuuntelemaan! Ihan mieletöntä taituruutta. 


Mutta tärkeimpänä minun tämän päivän löytöni: Herkkuja! 

Taivaallista kermaista fudgea
 
Päärynä- ja mansikkakaramelleja

Lumimanteleita

Hurtsin Sunday soi joka viikko päässä. Se on vaan hieno niin kappale ! Hiukkasen surumielinen, mutta silti antaa lohtua ainakin minulle.


Onnellista arkea

Aurinkoinen pakkaspäivä. 
Hyviä ystäviä. 
Korkeasaari. 
Nepalilainen ruoka. 
Hyvä elokuva.
Keittiöpuuhia.

Näistä koostuu tänään minun täydellinen vapaapäiväni. 



Tein myös mukavia kirjalöytöjä: 

Tätä ensimmäistä olen jo jonkin aikaa suunnitellut lukevani ja tammikuussa annan sen rakkaalleni. Tietää mihin ryhtyy.


Tämä on kuulemma hyvä! Ainakin sarjana vakuuttanut monia, mutta itse tykkään enemmän kirjoista. Kai tätä tulee katsottua joskus telkkaristakin, mutta ensin kirja. 


Näitä lukiessa saa varmasti itkeä ihan riittävästi. 



3 viikkoa !

Olenhan jo todennut aikaa sitten, että rakkaani saa minusta kyllä maailman huonoimman vaimon. No ehkä lievää liioittelua, mutta.. Ainakaan ei voi minua syyttää siitä, että olisin antanut väärää vaikutelmaa itsestäni ennen naimisiin menoa. Ihan reilusti olen ollut itsepäinen itseni koko ajan ! 

Törmäsin tänään hauskaan vanhaan uskomukseen: 

Laiskat vaimot muuttuvat uutteriksi kun heille syötetään sinappia

Aloin tästä sitten pohtimaan kaikenlaisia muita vanhoja uskomuksia ja tapoja ja kaikenlaista hämmentävää. Jotenkin tuli sellain olo, että miehet on aina ollut vaan täydellisiä, mutta naisissa/vaimoissa on ollut pelkkää parantamisen varaa. Tästä suivaantuneena nostaa sisäinen feministini päätään - pitääpä keskustella miesten kanssa aiheesta. Tahdon monta näkemystä.

Kaiken hämmentävän pohdinnan keskellä iloa ja valoa elämään tuo se, että kolmen (!!!) viikon päästä oon tähän aikaan jo Gambiassa. Nannannanannaananaaaa. Välillä hyppelehdin silkasta ilosta kun tämä iskee tajuntaan. Fiilistelen (vähän liikaakin) Gambiaa kuvista ja videoista. Myös se havainto, että vuosi sitten palattiin Gambiasta eka kertaa, herättää aina ajattelemaan. Mitä kaikkea vuodessa onkaan tapahtunut. Täytyy siihenkin ehkä palata tässä ajan kanssa. Mun fiilistelyihin liittyy vahvasti myös ruoka (yllättäen) ja oonkin kokkaillu afrikkalaisia antimia viime aikoina paljon. Itseasiassa ruokalistalla on ollut myös useampia intialaisia/nepalilaisia ruokia. Täytyy tännekin lisäillä herkkujen ohjeita. 

Näistä haaveilen (+monesta muusta asiasta); 









Hey, don't forget..

Aikalailla ensimmäisiä suomenkielisiä lausahduksia, mitä mieheni halusi oppia oli "Minä rakastan sinua". Se oli meidän taipaleen aika alkuaikaa itseasiassa. Osasihan hän jo sellaisia perusjuttuja kuten kiitos ja mitä kuuluu. Hetken kesti, että nuo maagiset kolme sanaa hänen muistiinsa upposivat. Mutta siellä ne nyt on ja pysyy. Aika vähän loppujen lopuks on tullut suomea opetettua, kun tuo englanti niin luontevasti minulta taittuu. Itseasiassa mieheni on vakuuttunut siitä, että se hankaloittaa hänen suomen opiskeluaan, että minä puhun englantia niin hyvin (ja tykkään sitä puhua). Noooo katsotaan sitä sitten. Tässä eräänä iltana kun olin juuri toivottamassa hyvää yötä ja sulkemassa puhelinta, rakkaani sai hymyn naamalleni  - "hey, don't forget.. Minä rakastan sinua". Arvatkaa oliko mukava käydä nukkumaan onnellisena pilvilinnoissani (olen hieman herkillä ja kuvottavan romantikko tällä hetkellä). 

Asiasta viidenteen. Olen viettänyt päiväni pitkälti keittiöpuuhissa. Yritän vähän leikkiä joulupukkia, vaikken mitään lahjoja varsinaisesti meinannutkaan hommailla. Aamupäivällä tutkiskelin ohjeita internetin syövereistä ja löysin monta kokeilemisen arvoista. Tänään päätin kokeilla esimerkiksi tätä;


Juustokakku kinuskikuorrutteella

Pohja:

170g Digestive keksejä
75g sulatettua voita

Juustokakku:
400g maustamatonta tuorejuustoa (huoneenlämpöistä)
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:
1 dl fariinisokeria
1 2/3 dl kuohukermaa


Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen. Voitele piirakkavuoka (n. 24 cm). Murskaa keksit (itse tein ihan hienoa jauhetta) ja sekoita joukkoon sula voi. Painele vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa n. 10 minuuttia, kunnes se on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä.

Ennen kinuskikuorrutetta
Vatkaa tuorejuustoa notkeaksi. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeasti ja tasaiseksi. Lisää vielä vaniljasokeri, sitruunamehu ja suola – sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää vielä lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti. Kaada täyte esipaistetun jäähtyneen pohjan päälle. Paista noin 30 minuuttia uunin keskitasolla. Valmiin piiraan täyte ei enää heiluttaessa juurikaan liiku. Anna piiraan jäähtyä.

Lopuksi valmistetaan kinuskikerros. Keittele kermaa ja fariinisokeria kattilassa hiljalleen noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Kokeilen ensin tiputtaa piiraan päälle pisara kinuskia – jos pisara pitää muotonsa, on kinuski valmista. Anna kinuskin jäähtyä hetki ja kaada piiraan päälle.

Kinuskikuorrutteella
Anna piiraan vetäytyä jääkaapissa yön yli. Tarjoiluvaiheessa piiraan päälle voi ripotella sormisuolaa.


Veikkaisin muuten, että tämä olisi ihan syötävää myös ilman tuota kinuskikuorrutetta.


Alkuperäisesti ohje löytyy täältä

Lepoa ja lohturuokaa

Oon viettänyt superlöhö päivää tänään. Ehdin jopa kaksi päivää käväistä töissä edellisten vapaiden jälkeen, mutta sanotaan nyt vaikka, että tuntui ansaitulta tämäkin vapaa taas. Suunnitelmissa oli puuhailla kaikenlaista ja tavata ystävää, mutta ystävä sairastui ja minulle iski laiskuus. Olenpa sitten hyvällä omalla tunnolla vaan maannut ja katsellut telkkaria koko päivän.

Tiedättekö sen tunteen, kun on tosi väsynyt ja ulkona on pimeää ja märkää. Silloin haluais vaan käpertyä peiton alle ja ainakin itse alan himoitsemaan jotain lohturuokaa. Pohdittiin eilen töissä erilaisia lohturuokia; se voi olla toiselle makkarakastiketta, toiselle sosekeittoa tai vaikka lihapullia ja perunamuusia. Itse kallistuisin tuohon lihapullia ja perunamuusia linjaan, vielä kun porkkanaraastetta siihen kaveriks. Mutta siis tultiin lopulta siihen tulokseen, että lohturuoka on tuollaista äitien tekemään ruokaa tai sit jotain helppoa syötävää - ei siis mitään mitä pitäisi kovin pureskella. Minulle se eilen oli bataattisosekeittoa ja pehmopaloja. Lohdutti mukavasti peiton alla popsiessa. Kun olin vielä töissä leiponut itseterapiaksi pullaa, niin eilisen ruokalista oli oikein hyvä ja kaikenkattava.

Tänään olen telkkarin tuijottamisen lomassa aloittanut (ja jättänyt kesken) kahdet villasukat ja vielä kolmannetkin, mutta ne taitavat jopa valmistua. Kirjoneuleet on hirveeeeeen kivoja, mutta mun kärsivällisyys ei riitä siihen että joka kerroksella pitää katsoa ohjetta. Tykkään ennemmin soveltaa. Nuo apinasukat on kuitenkin niin söpöt (eikä kovin haastavat), että ne on tehtävä valmiiks asti. 


Kunnon vapaapäivän taitaa tunnistaa siitä, ettei poistu asunnosta kertaakaan ulos. Tosin siitä ehkä saa itselleen myös hiukkasen huonon omatunnon. Pyhpah. Olin ansainnut lepopäivän, eikö niin?

Piti muuten sunnuntaina vielä laittaa viikon viimeinen ohje ja kirjoittaa jotain, mutta olin niin uuvuksissa töiden jälkeen etten jaksanutkaan. Täytyy joku päivä naputella ohje tänne, se on jo valmiiksi valittuna. 

Game of Thrones ja kinuskipopcornia

Oon nyt pohtinut, että miten käyttäisin tätä ylimääräistä vapaa-aikaani. Päätin käyttää sen vallan hyödyksi ja ostin pari tuotantokautta Game of Thronesia. On jäänyt minulta väliin tämä sarja kokonaan, niin piti kokeilla. Voin kyllä sanoa, että toimii! Näin muutamien jaksojen jälkeen ainakin. Vietänkin lauantai-iltaani neuloen ja telkkaria tuijottaen. Seuraa pitää tottakai Fantti ja kulhollinen kinuskipopcornia - helppo ja maistuva seuralainen.

Kinuskipopcorn

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria

pussillinen mikropopcornia

Keittele kermaa ja fariinisokeria laakeassa kattilassa noin 10 minuuttia tai kunnes kinuski tuntuu valmiilta. Valmista popcornit mikrossa ja sekoita kinuskin sekaan. Kaada pellille leivinpaperin päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään.

Mukikakkua

Meillä on vietetty laiskotellen itsenäisyyspäivää. Aamulla oikein ajan kanssa makoilin sängyssä ja nautin hyvästä kirjasta. Vaikka automaattisesti heräsinkin kuudelta, käänsin vain kylkeä ja uinuin kymmeneen saakka. Aamupäivä menikin sitten lueskellessa ja neuloessa. Haaveilen kamalasti tekeväni taas mattoja. Se on niiiiin kivaa puuhaa. Alan kyllästyä sukkien neulomiseen ja peittojen virkkaamiseen. Nyt tarvis lähteä vaan kuteiden metsästykseen. Tai ehkä laitan palasiks muutaman paidan tuolta kaapista.

Sain onnekseni tänään seuraksi ihanan neidin Jyväskylästä. Kokkailtiin ja katseltiin itsenäisyyspäivän juhlien vastaanottoa. Scrabble kuuluu meidän ajanviettoperinteeseen, joten muutama peli tuli pelattua. Kokeiltiin myös tuota englannin kielistä versiota, eikä oo muuten ihan helppoa! Vaikka englantia päivittäin käyttääkin, ei tullut sanoja yhtään mieleen pelitilanteessa. Olin suunnitellut haastavani rakkaan miehini Scrabble matsiin tammikuussa, mutta taidan harjoitella vielä vähän enemmän. Enhän voi nöyrtyä siihen, että häviäisin.

Mutta tehtiin herkkupalaksi tänään suklaista mukikakkua. Se ilahduttaa aina helppoudellaan ja maukkaudellaan.

Mukikakku

Mittaa kuppiin kuivat aineet:

0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Lisää vielä:

0,5 dl öljyä
1 kananmuna

Iske muki mikroon ja lämmitä täydellä teholla noin 2 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja nauti. Suosittelen kaveriksi jäätelöä, täydentää mukavasti makuelämystä. Voit kipata kakkusen kupista lautaselle tai syödä suoraan.

Mukikakkua jätskillä







Joulun esimakua

On kyllä onni kun on löytänyt maailman parhaan työpaikan. Jotenkin kaikki palaset loksahtelee kohdilleen. Ja kuinka usein saa monta halia töistä lähtiessään. Oon niin onnellinen ! 

Meillä oli töissä tänään pienet joulukahvit. Viikkojen valmistelun jälkeen tällaiset juhlat on aina aika uuvuttavia. Oonkin onnellisesti pari päivää vapaalla ja nautin levosta. Ostin jopa ihan hömppäkirjan, että saan rentoutua sen parissa. Mutta mun vastuulla oli meidän juhlissa kattaus ja kodikkuus sekä toki leipaisin vähän kakkuja. 

Lumilyhty sisätiloissa



Takan tunnelmaa telkkarista

 Karpalo-kinuskikakku


Pohja:
200 g  Digestive-keksejä
100 g margariinia

Täyte:
4 dl kuohukermaa
3 dl fariinisokeria

6 liivatelehteä
3 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl vettä
175 g karpaloita

Kiille:
3 liivatelehteä
3 dl karpalomehua
n. 1 dl karpaloita


Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit ja lisää sula rasva joukkoon. Painele vuoan pohjalle.

Ensin täytyy tehdä kinuskikastike. Itse olen tehnyt tämän edellisenä päivänä valmiiksi. Eli mittaa kattilaan kuohukerma ja fariinisokeri. Kuumenna sekoitellen, kunnes seos kiehuu ja jatka keittämistä muutaman minuutin ajan. Anna kastikkeen jäähtyä täysin kylmäksi.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota vispikerma. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Vatkaa kylmää kinuskikastiketta, kunnes se muuttuu vaahdoksi. Lisää kinuskivaahto kerma-tuorejuustoseokseen. Kiehauta vesi ja sulata siihen liivatteet. Sekoita täytteeseen ohuena nauhana

Lusikoi täytettä vuokaan pohjan päälle ja ripottele väliin useassa erässä karpaloita. Levitä päällimmäisenä täytettä. Tasoittele pintaa lastalla ja heiluttelemalla vuokaa. Anna hyytyä vähintään kolme tuntia tai yön yli.


 


Kiille kannattaa valmistaa hyvissä ajoin ennen tarjoilua, jotta se ehtii hyytyä hyvin. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Laimenna mehutiiviste vedellä sopivan vahvaksi. Kuumenna n. ½ dl mehusta kiehuvaksi. Sulata liivatelehdet tähän. Sekoita muun mehun joukkoon ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Kaada varovasti vuokaan kakun päälle. Ripottele kiilteen joukkoon vielä karpaloita. Anna hyytyä jääkaapissa.

Idean sain tähän kakkuun Kinuskikissalta.



Oli kyllä hauskaa vähän orientoitua jouluun. En ole mikään suunnattoman suuri joulu ihminen, mutta pikkasen tuossa työn lomassa olen innostunut siitäkin. Tai sitten tämä on vain jotain pesärakennustarvetta. Tekisi mieli kaivaa joulukuusi kaapista ja koristella muutenkin. Onhan mulla kaapissa ehkä maailman hienoimmat joulupallot! Mutta katsellaan, jos vaikka jotain laittaisikin. Joulu menee kuitenkin työn merkeissä, niin saa siellä puuhailla.