Yöttömiä öitä

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Toivoin jo toukokuussa, että saisin olla juhannuksen töissä. Olin edellisenäkin vuonna. Täytyy myöntää, että on helpottavaa olla töissä tällaisina juhlapyhinä = Ei tarvitse miettiä, että mitä tekisi ja kenen kanssa. Voi vaan sanoa kaikille "sori, oon töissä". Hahaa. Olen siis mukavuudenhaluinen myös sen suhteen. Ja toisekseen, saahan tästä rahaa. Ajatus, mikä motivoi ja piristää. Siispä, kun muut kuumeisesti viime viikolla tekivät juhannusvalmisteluja ja miettivät, että mitä sinne mökille nyt piti vielä ostaa ja onko kaikkea nyt varmasti tarpeeksi jajaja. Minäpä vietin tämän ajan rentoutuen. 

Vietin muutenkin viikkoni oikein rennoissa merkeissä Jyväskylässä. Tai ainakin ajatuksen tasolla rennosti. Oikeastihan oli koko ajan kiire ja toivoin, että vuorokauteen saisi muutaman lisätunnin. Liika hankalaa on yrittää mahduttaa muutamaan päivään monet treffit ystävien kanssa ja asunnon tyhjennys/siivous. Mutta koska olen onnistunut kehittämään itsestäni organisoinnin mestarin ja oppinut, ettei stressaamalla tule tuloksia, onnistuin tapaamaan kaikki ketä pitikin (melkein) ja asuntokin saatiin tyhjäksi. Tosin vakuutuin jälleen kerran siitä, että en varmasti tule seuraavaan viiteen vuoteen muuttamaan! 

Perjantaina sitten jätin Jyväskylän taakseni, luovutin avaimet seuraavalle asukkaalle ja suuntasin auton nokan takaisin kohti Helsinkiä. Mitä etelämmäksi tulin, sitä pilvettömämmäksi muuttui taivas ja vähäisemmäksi liikenne. Juhannusöihin varauduinkin sitten kasalla hömppäkirjoja. Saa uppoutua täydellisen kauniiden naisten ja komeiden miestin elämään. Unohtaa hetkeksi omat arkiset ajatukset. Nora Roberts viihdyttää aina. Ja tempaisee mukaansa! Ja aina on onnellinen loppu. Mikäs sen piristävämpää.

Elämäni valo


Hieman onnistui rakas pikku piskini masentamaan viikkoani. Ei meinaan ollut vintiö ihan yhtä onnellinen jälleennäkemisestämme, kuin minä. Tai haluan uskoa että oli, mutta osoitti vain mieltään. Ei huomioinut pikku neiti minua mitenkään, mulkoili vaan kauempaa. Hiukan näpäytti siitä, että on joutunut asustelemaan vanhempieni luona. Vaikka melko loisteliaat oltavat siellä taitaa olla, kun kaikki toiveet toteutetaan ja huomiota saa kun haluaa. Onneks rakkaani hieman leppyi viikon kuluessa. Saattaa vaan olla, että seuraavan kerran kun tapaamme on taas jäistä kohtelua tiedossa. Onneksi pian myös vintiö muuttaa kanssani Helsinkiin. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan