Meidän tie vei kesälomareissulla Vaasaan. Suurin ja oikeastaan ainoa syy siihen, miksi suuntasimme tuonne päin Suomea oli se, että isämies halusi nähdä Suomen pisimmän sillan. Hänellä on suuri viehätys siltoja ja muita suuria rakennelmia kohtaan ja Raippaluodon silta oli nähtävä. Kyselin vinkkejä Vaasan seudulle Instagramissa ja sain niin paljon huikeita vinkkejä, että harmitti kun hotelli oli varattu vain kahdeksi yöksi. Joudutaan ehkä uusimaan Vaasan reissu ensi vuonna, mikä ei kyllä haittaa, koska kaupunki ympäristöineen valloitti meidät täysin.
Tällä kertaa meille valikoitui tuon sillan takia päiväkohteeksi Merenkurkun saaristo.
Vaasasta reilun puolen tunnin matkan päässä, Raippaluodossa, sijaitsee Aava Kertun kotitila - pieni eläinpiha, jota kilpaa meille kehuttiin. Eikä suotta! Saapuessamme tien varressa oli jo pitkä jono autoja, mutta pihalle mahtui eläimiä ihailemaan hyvin. Oli vapaana juoksentelevia kanoja ja ruohonleikkurin virkaa toimitti vapaana vaeltava poni. Ihailtiin Sheriffivarsaa ja tämän äitiä sekä käytiin silittelemässä vuohia aitauksessa. Tyttöjä nauratti minipossu, joka tyytyväisenä röhki aitauksessaan. Me isämiehen kanssa herkuteltiin jättimäisillä tuoreilla korvapuusteilla ja tytöt sai jätskit. Kaiken kaikkiaan ihan huisin ihana paikka, missä vierähti huomaamatta tunti jos toinenkin.
Eläinten jälkeen suunnattiin viereiselle Sommarön linnakealueelle vähän seikkailemaan. Jos oltaisiin oltu ennalta fiksuja, olisi meillä ollut eväät mukana ja oltaisiin lounastettu metsän siimeksessä. Paikalla oli tulipaikka, missä olisi saanut hyvät makkarat paistettua. Mutta me seikkailtiin muuten vaan metsäpoluilla ja löydettiin aivan ihana ranta. Yhtäkkiä sieltä metsän keskeltä vaan putkahti esiin hiljainen ranta täydellisellä hienolla hiekalla ja kirkkaalla vedellä. Jos ei olisi ollut niin kylmä, oltaisiin kaivettu autosta uimakamppeet, mutta nyt tyydyttiin kahlailemaan rantavedessä.
Linnakeseikkailujen jälkeen suunnattiin lounaalle ravintola Arkeniin, missä söin ehkä parasta kalaburgeria ikinä. Nam. Vatsat täytettyämme ajeltiin vielä Saltkaretin näkötornille ihailemaan maisemia. Ei maisemien ihailuun niinkään tuota näkötornia kaipaillut, kun joka nurkalla oli vaan niin kaunista. Näkötornista oli kuitenkin kiva kuikuilla maisemia ja ihmetellä tämän maan kauneutta korkeuksista.
Hauskaa, että löysitte näille nurkille! :)
VastaaPoista