Kuusi kuukautta onnistunutta täysimetystä

Minimies on tänään jo kuusi kuukautta vanha, mikä tuntuu uskomattomalta. Lisäksi saavutettiin tänään kuuden kuukauden onnistunut imetystaival, joka kyllä toivottavasti jatkuu vielä pitkään. 

Jo raskausaikana suurimpia toiveitani oli onnistua tällä kertaa täysimetyksessä. Tyttöjä osittaisimetin nelisen kuukautta, mutta koskaan ei heidän kanssaan päästy täysimetykseen. Tähän vaikutti varmaan montakin seikkaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen yksi suurimmista oli se, etten nuorena uutena äitinä saanut täysimetykseen lainkaan tukea. Näillä maitomäärillä se olisi voinut helpostikin olla ihan mahdollista, mutta jotenkin minulle iskostettiin se ajatus, että ei kannata edes yrittää. Meillä tyttöjen ensimmäisen vuoden aikana oli 9 eri neuvolahoitajaa, joten kenenkään kanssa ei muodostunut sellaista suhdetta, että oltaisiin saatu neuvolasta tukea ja apua. Mutta se on mennyttä ja vaikka se harmittaa, niin sille ei voi mitään. Tytöt kasvoivat hienosti korvikkeella ja he ovat terveitä, allergiavapaita lapsia, jotka ovat saaneet rakkautta riittämiin.

Mutta niin. Silti toivoin toisen raskauden aikana kovasti sitä, että saisin rauhassa imettää ja onnistua siinä. Nimittäin jo tyttöjen aikana se sujui kyllä hyvin ja pidin siitä kovasti. Minusta imetys on jotenkin ihanaa - sellainen oma pieni hetki kiireen keskellä, jolloin on pakko rauhoittua ja olla läsnä vauvaa varten. Minimiehen kanssa imetys on myös sujunut vallan mainiosti. Hän osasi hienosti heti alusta asti tarrata tissiin oikein kiinni ja imuote on aina ollut hyvä. Ihan ekoina päivinä sairaalassa hän sai 10 ml lisämaitoa, kun omaa epävarmuuttani pohdin maidon riittävyyttä. Varsinkin ekoina viikkoina pohdin valtavasti sitä, että riittääkö maito ja kasvaako vauva tarpeeksi, mutta onneksi luurin päässä oli tsemppaamassa äitikavereita, joiden avulla opin luottamaan itseeni. Ja hienosti pieni mies on kasvanutkin! 

Minimiehellä on kova kiinnostus ruokaa kohtaan ollut jo pitkään ja ollaankin pikkaisen jo maisteltu muitakin makuja kuin maitoa. Muiden aamupalan lomassa hän on saanut vähän maistella hedelmiä ja esim. ruoanlaiton yhteydessä kurkkupala on pitänyt pienen tyytyväisenä. Pääasiallinen ravinto on kuitenkin ollut maito ja tulee olemaankin vielä sinne vuoden ikään asti. Aloitellaan kotiin päästyämme sormiruokailu, kun en itse jaksa sitä soseshowta.

Minulle imetys on ollut helppoa ja sujunut hyvin, minkä vuoksi vähän jo kauhistrlen sitä että jatkossa täytyy mukana raahata myös eväät pienelle. Tähän asti ja varsinkin nyt reissussa on ollut vaivattoman kätevää kun pienen ruoka kulkee automaattisesti mukana. Itse olen imettänyt tarpeen  mukaan kaikkialla, eikä minua ujostuta imettää julkisesti. Ajattelen ehkä niin, että jos minun imetykseni on jollekulle ongelma niin hän voi lähteä itse pois. 

  Millainen suhde sinulla on imetykseen? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut