Nimimerkillä *Huumorintajuton huora*

tiistai 1. huhtikuuta 2014

"Mitä kuuluu?"

"Kiitos ihan hyvää."

Se olisi lyhyt versio. Avataan vähän enemmän.

Kiirettä on viime viikkoina pitänyt. Mutta sellaista hyvänlaista kiirettä. En ole malttanut juurikaan pysähtyä kirjoittamaan - jakanut vain päivittäiset kuvani. Nyt istun alas ja avaan arkista maailmaani. 

Olen tavannut ystäviä. Ja ne hetket antaa niin suunnattoman paljon. Meillä on ollut vieraita täällä Helsingissä ja itse ehdin vierailla Jyväskylässäkin. On muuten jännittävää huomata se, että koti on nyt täällä - siis Helsingissä. Jyväskylässä kotona on kivaa käydä, mutta en juuri nyt kaipaa sinne sen enempää takaisin. On kuitenkin ihanaa nähdä kaikkia rakkaita kun siellä käy. Nautin viikonlopustani myös itseäni hemmotellen kampaajan tuolissa ja vähän ostoksillakin tuli käytyä. Ja vietin aikaa äitin ja iskän kanssa, mikä tuntui hyvältä.


Olen käynyt töissä. Jos meillä ei olisi niin uskomaton työporukka, tuota hommaa tuskin jaksaisin näin hyvin. Olen kyllä nauttinut aamuvuoroista näinä viikkoina - onneksi niitä on jotenkin siunaantunutkin normaalia enemmän. Oma roolini töissä on myös muuttunut viimeisen parin kuukauden aikana ja sen kyllä huomaankin. Vaikka siis toisaalta tuo muutos on aika kiva juttu! Ja se on myös antanut paljon. Kuluttaa kuitenkin jonkin verran myös kuunnella pokkana kun haukutaan päin naamaa vain esimerkiksi siitä syystä, että ei nyt saa katsoa telkkaria. Itseäni nauratti eniten viime viikolla tuo huumorintajuton huora kommentti. Huumorintajuton myönsin olevani ja kävimme pitkää keskustelua sen jälkeen siitä, mitä tuo huora oikeastaan tarkoittaakaan. Se oli aika hauskaakin. 


Olen ikävöinyt. Tuntuu siltä, että mitä lähemmäs kesä tulee, sitä enemmän ikävöin. Valon määrän lisääntyminen tekee ikävästä voimakkaampaa. Moni kiva asia tuntuisi paremmalta kun olisi toinen jakamassa niitä rinnalla. Mutta toisaalta tähän ikävään on jo tottunut - se on vain jäytävä tunne rinnassa. Välillä ikävä yltyy polttavaksi pahaksi oloksi. Onneksi lomaan on enää 16 päivää! Ajatus lämmöstä ja läheisyydestä(ja mangoista) antaa voimia. 

Juuri nyt ikävöin myös pientä rakastani joka jäi jo mummolaan hoitoon. Koiraihmiset ehkä ymmärtää sen miten paljon seuraa karvakasasta onkaan. Itse olen niin tottunut elämään tuon vintiön kanssa, että on taas ihan orpo olo ilman. Huomaan puhuvani itsekseni ja varon sohvalta noustessa automaattisesti askeltani, kun Vilma usein nukkuu sohvan edessä lattialla. Aamulla on paljon mukavampi herätä kun vieressä on pieni hännänheiluttaja. Noh. Ehkä kestän nämä pari viikkoa ennen lomaa. Loman jälkeen taidan ajella vaikka päiväseltään Jyväskylään hakemaan koiran kotiin. 


Kaiken ajan mikä on liiennyt, ole käyttänyt tuon pöllön tekemiseen. Se vei yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Nyt jo seuraava projekti hyvällä mallilla!

Lyhyestä virsi kaunis tänään. Meinaa silmät jo lupsaa kiinni. Aamulla pitäisi seikkailla maistraattiin ja velipojan kanssa lounastreffeille. Arki on kivaa kun siitä sellaista tekee. 

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Annetaan ihanan auringon voimauttaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan