Pages

Lapset lentokoneessa - yes or no?

lauantai 14. tammikuuta 2017

Hei sinä,joka istuit takanamme taannoisella menolennolla Gambiaan. 

Tahdon pahoitella sitä, että sinut ja ystäväsi kaikkien epäonneksi sijoitettiin meidän porukan lähelle. Olen vilpittömästi pahoillani siitä, että matkasi ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla ja jouduit kärsimään lastemme äänekkyydestä. 

Tahtoisin kuitenkin saada mahdollisuuden myös selittää. Nimittäin vaikka olen oikeasti pahoillani, koska matka ei ollut mukava kenellekään, niin silti tekisin sen uudestaan. Tahtoisin myös herätellä sinua ajattelemaan sitä, että luulitko tosiaan, että meillä vanhemmilla oli mukava lento? Uskaltaisin nimittäin sanoa, että ketään ei raasta oman lapsen itku ja epämukavuus enempää kuin lapsen vanhempia. Paitsi että olisin tehnyt mitä vaan, että tytöillä olisi mukava olla, niin tiedostin samalla myös sen häiriön, mitä aiheutimme muille. Se, että te kovaan ääneen kirositte ja manasitte lasten itkua ei auttanut asiaa. Minua myös jäi kiinnostamaan ne Thaimaan lennolla olleet ruotsalaiset - mitähän he tekivät, että teillä oli silloinkin epämukavaa?

Huomauttaisin myös, että te aikuiset ihmiset olitte ainoita, jotka kehtasivat valittaa ja osoittaa mieltään siitä, että lapsi itkee ja kiukuttelee. Ympärillä istuneet lapset ja muut matkustajat varmasti olivat kanssanne osittain samaa mieltä, mutta eivät he valittaneet. Olisiko kenties myös syytä katsoa peiliin ja miettiä, että miten olisin voinut toimia toisin?

Se, että sanoit miehelleni - 'pidä jo se lapsi hiljaa' oli myös mielenkiintoinen lausahdus. Nimittäin, mitä kuvittelit meidän yrittäneen koko lennon? Voin kertoa, että lapsen väkisin hiljaa pitäminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta, kuten sanoin. 

Olen pahoillani ja toivon, että teillä kaikesta huolimatta oli oikein mukava loma!

Terveisin,

niiden kiljuvien taaperoiden äiti

--

Voisin sanoa, että menolennon perusteella olisi tehnyt mieli jäädä Gambiaan ihan siitä syystä, että ei olisi tarvinnut matkustaa enää koskaan lentokoneella. Aamulla lähtenyt pitkä lento ja energiset taaperot oli melkoinen yhdistelmä. Matkavalmisteluista kirjoittaessani taisin mainita, että meneehän se lento vaikka huutavaa lasta pidellessä ja niin se melkein menikin. Oikeasti noin puolet lennosta tytöt olivat nätisti - nukkuivat yhteensä kolmisen tuntia ja jaksoivat naureskella sekä touhuta toiset kolme. Iso osa lennosta kuitenkin sujui kiukutellessa - väsymystä, tylsyyttä ja sitä, että ei päässyt liikkumaan. Matkassa oli mukana kirjoja ja tabletti, miltä katsella videoita, mutta eivät nekään pitäneet tyttöjä tyytyväisinä. Mummo ja vaari istuivat epäonneksemme toisessa päässä konetta, joten heistäkään ei ollut suuresti apua tyttöjen viihdyttämisessä. Iso kiitos täytyy kuitenkin antaa vierustovereille, jotka jaksoivat paitsi kuunnella lasten kiukuttelua, olivat tärkeässä roolissa siinä, että me vanhemmat selviydyttiin jotenkin selväjärkisinä. Ainoa, mitä olisin toivonut on, että joku olisi sanonut takanamme istuville valittajille jotain - se olisi ollut minusta henkilökunnan tehtävä, mutta he eivät siihen puuttuneet. 

Toivoin, että olisin nähnyt tuota valittajaporukkaa joko lentokentällä tai jossain loman aikana, koska oikeasti tahdoin pahoitella asiaa. Mutta emme heihin enää törmänneet, mikä toisaalta oli kenties hyvä asia. Koko lentohan lopulta kärjistyi siihen, että isämies räjähti takanaan istuvalle miehelle ja loppulennon tämä seuralaisineen oli suht hiljaa - mielenosoituksellisesti luukuttaen täysillä musiikkia kuulokkeista ja pitäen tyynyä päänsä ympärillä. 

Paluulento olikin täysin toinen ääripää - tytöt olivat omia ihania itsejään hereillä ollessaan ja nukkuivat suurimman osan lennosta. Vierustoverit olivat jälleen vallan ihania ja tytöt hurmasivat heidät täysin. Korjaava kokemus saatiin onneksi siis saman tien ja uskalletaan lähteä reissuun uudestaankin.

Jäin kuitenkin pohtimaan, että pitäisikö lentokoneessa olla omat rivit 'lastenvihaajille'? Erityisesti lomalennoilla - nimittäin niillähän usein lapsia paljon on. Lapset kuitenkin usein kiukuttelevat osan lennosta, erityisesti pitkillä sellaisilla - koska onhan se istuminen tylsää, varsinkin tuollaiselle aktiiviselle pienelle. Pitääkö niiden, jotka eivät lapsia siedä, sietää kuitenkin sitä kiukuttelua vai voisiko asiaa keksiä jonkinlaisen kaikkia tyydyttävän ratkaisun?



Miten teillä on sujuneet lennot taaperoiden kanssa? 
Onko sinut kohdallesi sattunut matkustaessa valittajia?

--


Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa



Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

6 kommenttia:

  1. Olipa tympeitä tyyppejä! Sinänsä ymmärrän että lapsen itku (kuten mikä tahansa muukin melu ja häiriö) voi kyllä ärsyttää, mutta toivoisi jokaisen silti ymmärtävän myös sen, että vanhemmat kyllä yrittävät parhaansa eikä sille vain aina voi mitään. Varsinkin noin pitkällä lennolla. Me oltiin viime Puolan lennoilla onnekkaita, sillä taapero nukkui koko molemmat matkat, mutta hereillä ollessaan olisi kyllä varmasti ollut haastetta meilläkin, koska paikallaan istuminen ei vaan ole se tyypin lempijuttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minäkin ymmärsin kyllä häiriön, mutta silti :/ Meitä on vaan moneen junaan.. Tavallaan onneksi sentään nuo muutama ihminen oli ainoita, jotka valitti - loput edes hiljaisesti hyväksyivät kohtalonsa.

      Poista
  2. Voi aaapuuvaa! Ihan kun se lentokoneessa matkustaminen tyytymättömän taaperon kanssa ei muutenkin ois tarpeeks haasteellista ilman huonosti käyttäytyviä aikuisia :D Onneks teillä toiseen suuntaan oli miellyttävämpi kokemus.
    Me ollaan pari reissua tehty, mutta pisin lento vaan 4h. Sekin tosin jo nostatti omaa sykettä neidin tyytymättömyyden vuoksi. Onneksi kanssamatkustajat sattui olemaan mukavia ja ymmärtäväisiä, eikä ne oikeestaan näyttäny häiriintyvän ollenkaan. Mutta se oma stressi tilanteessa, huh :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi saatiin korjaava kokemus heti :D muuten olis jäänyt matkailut toistaiseksi.. Seuraavat lennot onkin jo varattu ja tytöt on taas vähän isompia ja toivottavasti ymmärtävät vähän enemmän.. Oma stressitaso oli tosiaan melkoinen, eikä sitä helpottanut tuo vvalittajaporukka :I

      Poista
    2. Voi vitsi, tulipa paha mieli teidän puolesta! :/ Mä oon kans huomannut tässä esikoisen kanssa, että stressaan ihan hirveesti joka paikkaan lähtöä ja sitä, paljonko häiritään muita. Ja varmasti moni muukin vanhempi stressaa! Voin vaan kuvitella, miltä tollasten tampioiden kommentit siihen päälle tuntuu. Siksi kysyinkin noista lennoista (se anonyymi, joka pohdiskeli, koska uskaltais pikkukaverin kans reissuun).. Pitkä lento tuntuu jotenkin pahimmalta mahdolliselta kontekstilta kiukuttelevan lapsen vanhemmalle. ;) Mutta ihan huippua, että saitte ton korjaavan kokemuksen heti paluumatkalla - ja että oli muutenkin mukava reissu! :)

      Poista
    3. Se on jännä tuo ihmismieli! Oon nimittäin itse vallan sitä mieltä, että lapset saa kuulua ja näkyä, mutta tosiaan sitten itsekin alitajuntaisesti stressaan asiasta kamalasti. Tuossa lennolla taisinkin enemmän ahdistua siitä valituksesta, kuin lasten kiukuttelusta. Mutta pakko se kai on vaan mennä ja vaikka ahdistua, onhan nuo onneksi vain pieniä hetkiä elämässä, vaikkeivat kivoja sellaisia olekaan..

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan