Vahvuuteni ja heikkouteni äitinä

Olen pohtinut paljonkin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani äitinä, varsinkin minimiehen ilmoitettua tulostaan. Arki kolme lapsen äitinä on välillä melkoista luovimista ja aina melkoista tunteiden vuoristorataa. Olen monta kertaa joutunut kyseenalaistamaan omat voimani ja oman riittävyyteni kolmen lapsen vanhempana. 

Vahvuuksiani äitinä on ehdottomasti se, että rakastan - kerron sen päivittäin ja meillä muutenkin puhutaan tunteista paljon. Tunteiden sanoittaminen ja niiden pohtiminen tulee jotenkin luonnostaan, varmaan osittain opiskelujen ja töiden vuoksi. Varsinkin noiden uhmaikäisten kanssa on hyvä, että tunteita osaa sanoittaa ja tytötkin oppivat käsittelemään ja tunnistamaan omia tunteitaan kun niistä puhutaan. Kerron myös tytöille usein, miksi heitä rakastan ja kehun sekä sanoitan heidän vahvuuksiaan. 

Pidän vahvuutenani myös sitä, että touhutaan paljon. Keksin tekemistä ja paikkoja, missä vierailla. Haluan näyttää tytöille paljon erilaisia juttuja ja auttaa heitä sitä kautta löytämään sen oman juttunsa. Me myös katsotaan esimerkiksi paljon dokumentteja ja kerron tytöille paljon erilaisista asioista. Jaksan myös selittää ja kertoa asioista heidän tasollaan. Kai myös vahvuus on se, että tytöt oppii minulta asioiden tekemistä - käsitöitä, ruoanlaittoa ja leipomista he näkevät arjessa. He oppivat, että asioita voi tehdä itse ja oppivatkin toivottavasti nuorena tekemään esimerkiksi käsitöitä.  

En myöskään osaa stressata äitiydestä yleisellä tasolla ja meillä mennäänkin usein eteenpäin vähän luovien. Uskon siihen, että lapsistani kasvaa ihan täysipäisiä ihmisiä esimerkiksi ilman tiukkaa arkirutiinia ja koen, että he saavat kokeilla omia rajojaan. Toki ohjaan ja neuvon, mutta ei ole maailman loppu jos välillä sattuu ja tapahtuu.  Enkä ota stressiä esimerkiksi lasten taidoista, vaan uskon että he kyllä oppivat ajallaan. 

Ennen lapsia ajattelin, että vahtuuteni olisi myös kärsivällisyys. Olen loputtoman kärsivällinen tietyissä asioissa, enkä hermostu jos asiat eivät tapahdu heti. Näin äitinä olen kuitenkin huomannut, että tuo kärsivällisyys harvoin ulottuu lapsiin asti ja koenkin, että heikkouteni on kärsimättömyys. Hermostun nopeasti ja valitettavan usein tytöt joutuvat kärsimään hermostumisestani.

Heikkouteni on myös se, että en osaa leikkiä. Pelaillaan ja touhutaan kyllä paljon, mutta en osaa leikkiä, enkä heittäytyä sinne leikkiin lasten kanssa. Kadehdin niitä aikuisia, jotka osaavat leikkiä ja heittäytyä siihen täysillä mukaan. Itse en vaan osaa, vaikka tahtoisin. 

Olen myös luonteeltani vähän introvertti ja se on ollut myös heikkous äitiydessä. Kaipaan omaa tilaa ja omaa rauhaa, mitä pikkulapsi arjessa ei juurikaan ole. Olen myös hyvin herkkä äänille, mikä on vaatinut todella paljon sopeutumista ja edelleen opettelen sietämään melua. Sitä pidän heikkoutena siksi, että menetän malttini suht nopeasti huutoon ja riehumiseen, kun siitä tulee fyysisesti niin huono olo. 

Heikkous ja vahvuus lienee se, että pohdin näitä asioita ja pyrin pääsemään eroon heikkouksistani sekä vahvistaa vahvuuksiani. 

Koen kuitenkin pääasiassa olevani ihan hyvä äiti omille lapsilleni. He ovat rakastettuja ja heille ollaan läsnä. 

Mitä heikkouksia ja vahvuuksia teillä on vanhempina? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook