Rytmit sekaisin

Ensimmäinen yhteinen kesäloma!

Voisinpa sanoa, että nautitaan tästä ihan täysillä ja suunnitteilla on kaikenlaista - mutta on pakko myöntää, että eipä ole sellaista vaihtoehtoa nyt. On kyllä mukavaa lomailla yhdessä ihan näinkin - olla vaan ja oleskella. 

Oikeastaan meidän lomailua varjostaa vain yksi ikävä asia - vintiö lähti reilu viikko sitten mummolaan kesälomalle, eikä olla vielä ihan totuttu tuon ilopillerin poissaoloon. Ainoa hyvä puoli koko asiassa on se, että nyt tämäkin pallomaha mahtuu iskän kainaloon. Meidän erittäin mustasukkainen riiviö nimittäin vähintään tuijotti moralisoivasti jos ei ihan vallan tunkenut väliin aiemmin. Mutta pieni lohtu on toisen kainalo, kun aamulla ei kukaan hypikään päällä herättämässä. Onneksi vintiö palaa jo pian kotiin, kunhan nyt ensin nämä sisarukset saadaan maailmaan.

 Alkaa olla koti jo valmiina lapsia varten, joskin tässä kaikenlaisia sisustusideoita päivittäin tulee uusiakin - kirjahyllyjen päivitys olisi ensimmäisenä listalla, uusista verhoista ja matosta haaveilen myös. Ja tuo meidän uuni - kodin suurin murhekryyni tällä hetkellä. Sen vinkin annan, että jos joskus suunnittelette keittiöremonttia, niin älkää nyt vaan integroitu keittiössä uunia muihin kalusteisiin. Näyttäähän se vallan hyvältä, mutta jos käy niin että uuni on (kuten meillä suoraan sanottuna) aivan sysip*ska, niin se on sitten myös hieman haastavaa vaihtaa. Muussa tapauksessa olisi tuo kapistus varmaan parin ensikäytön jälkeen lentänyt suvereenisti parvekkeelta alas, kun pienissä hormonikiukuissa siihen hermostuin. Paikallaan on edelleen, mutta jos nyt lottovoitto osuisi kohdalle, niin ensimmäisenä räjäyttäisin tuon keittiön ja ostaisin toimivamman uunin. 

Karkasinpa taas aiheesta. 

Meidän lomailu on nyt pääasiassa keskittynyt ihan kotiympyröihin. Viime viikolla alkoi muslimien Ramadan kuukausi, mitä myös meillä vietetään. Käytännössä siis mies paastoaa klo 02-23 - ja minä poden huonoa omaatuntoa aina kun jotain suuhuni tuona aikana laitan. Hereillä hänen täytyy olla siis yötä myöten ja niinhän siinä on käynyt, että myös itse kukun pitkälle yöhön. Aamulla nukutaan puolille päivin ja sitten iltasella seitsemän jälkeen kömmitään päiväunille. Siitä herätään kymmenen jälkeen - toinen aamupalalle ja toinen iltapalalle. 

Mielenkiintoista tämä Ramadan arki omalla tavallaan on kyllä - kaikkine paastoamisine ja rukouksineen. Muutaman kerran olen kuullut manausta tästä päivän pituudesta. (Olen yrittänyt lohduttaa sillä, miten helppoa paastoaminen onkaan kun Ramadan sattuu keskelle talvea! Ei ole tuntunut paljon tuo lohduttelu auttavan.) Ensi vuonna kuulemma vietetään paastokuukausia jossain muualla kuin Suomessa - ainakin Englantia ja Gambiaa on heitelty ilmoille, myös Espanja on yksi varteenotettava vaihtoehto. Saa nähdä, mitä tulee vuoden päästä tapahtumaan ja missä meidän perhe oleilee. Muuten on kyllä sujunut hyvin sen suhteen, että pelkäämääni nälkäkiukkua ei ole liiemmin näkynyt ja muutenkin mieheni on jaksanut pysyä suht aktiivisena. On hän muutamana päivänä laittanut ihan ruokaakin ja juhannuksena paastoavat pojat huolehti grillaamisesta. En tiedä pystyisinkö itse moiseen, tai edes ylipäänsä noin pitkään paastoamiseen. 

Yön pimeinä tunteina ei kai voi odottaa kuin moista ajatuksenvirtaa. Saatiin neljän tuotantokauden armeijaputkikin katsottua, joten ehkä seuraavina päivinä voisin kirjoitella ihan päivällä. Saattaisi tulla hieman järkevämmän oloista tekstiä. 

Ainakin omasta raskausajan ruokavaliostani toivottiin tekstiä - onko muita mielenkiintoa herättäviä aiheita?