Vastauksia kysymyksiin

torstai 3. elokuuta 2017

Ihan ensin kiitos kaikille kysymyksistä! Niitä tuli hurjasti ja yritin vastailla parhaani mukaan. Tässä ekassa vastaukset kysymyksiin kaksosuudesta ja tytöistä, seuraavassa tulee isämiehen vastaukset omiin kysymyksiinsä ja minun omiini. 

Mikä oli ensireaktionne, kun kuulitte kaksosista? Osasitteko aavistaa?
                      Ensireaktio oli varmasti jonkinlainen shokki – en oikein enää muista. Muistan soittaneeni esimiehelleni ultran jälkeen ja pillahdin itkuun kun hän kysyi, että olihan kaikki hyvin ja kerroin että joo, mutta niitä on kaksi. Itse en ihan ensin tajunnut, mitä ultrakuvassa näkyy – tajusin kyllä, että jotain on ’pielessä’. Isämiehellä oli hyvin vahva tunne, että saadaan kaksoset. Kenties se oli enemmän toive, mutta oikeassa oli. Itse en ollut moista edes ajatellut, vaikka minut on tavallaan kasvatettu ajattelemaan, että saisin kaksoset joskus.

Sanovatko tytöt kaikki sanat ja kirjaimet samalla lailla?
                      Eivät sano. Neiti A:lta tulee ylipäätään enemmän sanoja ja hän on sisartaan kielellisesti lahjakkaampi. Pääasiassa puheenkehitys on aika samalla tasolla ja molemmilta tulee paljon sanoja/äänteitä.

Mikä on tyttöjen suurin ero luonteessa?
                      Meidän neitokaiset ovat hyvin erilaisia luonteeltaan ylipäänsä, niin on vaikea sanoa suurinta eroa. Neiti B on tietyllä tapaa itsenäisempi, se on ehkä yksi suurimmista. Hän on myös herkempi kuin sisarensa.







Puhutteko lapsillenne englantia yhdessä tai erikseen?
                      Lapsille ei varsinaisesti englantia puhuta. Toki puhutaan sitä keskenämme ja lapset kuulevat siinä sivussa, mutta lapsille kohdistuva puhe on aina suomea tai mandinkaa.

Miten kehitätte ja pidätte yllä lasten mandinka-taitoa?
                      Tällä hetkellä tytöt kuulevat mandinkaa isältään ja muutamilta tämän kavereilta, sekä toki puhuessaan Gambian sukulaisten kanssa. Muuten kieltä ei varsinaisesti kehitetä, koska mandinkan kielisiä satukirjoja tai esimerkiksi lastenohjelmia ei ole olemassa.

Näkyykö afrikkalainen/gambialainen kulttuuri kasvatuksessa, toivotteko että lapset identifioisivat itsensä enemmän esim. gambialaiseksi kuin suomalaiseksi tai onko edes väliä?

                      Gambialaisuus näkyy tottakai isämiehen kasvatusotteessa – itse huomaan sen konkreettisesti esimerkiksi siinä, miten isämies pyytää tyttöjä jakamaan omastaan (esim. herkuista/ruoasta) tai auttamaan kodin askareissa. Gambia -jutut näkyvät meillä myös leikeissä – esimerkiksi vauvan kantamisessa selässä tai siinä, että harjoitellaan kantamaan tavaroita pään päällä. Tuo identifikaatio asia on vähän hankala – varmasti tytöt tulevat identifioimaan itseään enemmän suomalaiseksi, koska täällä tulemme todennäköisesti pääasiassa asumaan. Toivomme kuitenkin, että he omaksuisivat myös juurensa gambialaisina ja sen vuoksi suunnittelemme tällä hetkellä muuttoa Gambiaa joksikin aikaa. Sinälläänhän sillä ei ole mitään väliä – he ovat kuitenkin osaltaan molempia. Mutta noin heidän itsensä kannalta toivon, että he omaksuisivat vahvan identiteetin jostain ja tuntisivat kuuluvansa sinne, missä kulloinkin asutaan. 

Kuvat kesäiseltä Haltialan retkeltä - älyhyviä munkkeja kahvila Wanhassa Pehtoorissa! 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan