Kun kotona tuoksuu pulla

Pullan leipominen on yksi terapeuttisimpia asioita, mitä tiedän. Täydellisesti onnistunut pullataikina ilahduttaa  samalla tapaa kuin epäonnistunut vihastuttaa. Ja se tunne on sanoinkuvaamaton, kun taikina kohoaa! Mutta onnistuipa tai ei, silti taikinan vaivaaminen ja uunissa paistuvan pullan tuoksu tuovat sisäistä rauhaa. Tuon tuoksun liitän vahvasti lapsuuteen, lieneekö äiti leiponut usein pullaa. Pitääpä kysyä.


Viikonloppu aamuisin nautin töissä rauhasta ja leivon usein jotain. Viime viikonloppuna tekaisin sämpylöitä, tänään taas pullaa. Olisi kai itsestänikin mukavaa herätä ilmassa leijailevaan pullan tuoksuun.

Kristallipullat
noin 24 kpl 

2,5 dl vaniljakastiketta 
0,5 dl vettä
1 dl sokeria
1/2 rkl kardemummaa
1/2 rkl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1 pss kuivahiivaa
noin 12 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua voita

Lämmitä vesi ja vaniljakastike reilusti kädenlämpöiseksi (noin 42 astetta). Sekoita toisessa kulhossa sokerit, kardemumma, suola, kuivahiiva ja pari desiä jauhoja. Kaada neste kuivien aineiden joukkoon vatkaten. Lisää jauhoja ensin vatkaten ja lopulta vaivaten. Lisää vaivaamisen loppuvaiheessa sulatettu voi. Anna taikinan kohota ainakin puoli tuntia. (Note: itse olen oppinut, että pullataikina kohoaa parhaiten pimeässä. Lieneekö totta, mutta aina sammutan valot.)

Leivo taikinasta pikkupullia tai tee esimerkiksi solmuja. Anna vielä kohota toinen puoli tuntia. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa noin 10 minuuttia. 

50 g sulatettua voita
noin 1 dl sokeria
reilu 1 rkl vaniljasokeria

Voitele kuumat pullat sulatetulla voilla ja pyörittele sokeriseoksessa. 

Muista syödessä olla nuolematta huulia! Ota myös typeriä kuvia sokerihuulista ja ilahduta niillä jotakuta. Itse lähetin kuvan miehelleni maailman ääriin ja sain vastaukseksi päivittelyä hölmöydestäni. Oikeasti sitä taisi hiukkasen naurattaa. 






Ei kommentteja

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.