My first time

perjantai 21. helmikuuta 2014

Elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja.

Osan muistaa - toisia ei. 

Ensimmäinen kertani lentokoneessa = no recollection. Olin muutaman kuukauden vanha.

Ensimmäinen kertani ulkomailla = no recollection. Olin vajaan vuoden vanha.

Ensimmäinen kertani elokuvissa. Muistikuvia tunnelmasta. Hämärä muisto portaikosta, kun oltiin poistumassa. Elokuva oli muistaakseni Aladdin.

Ensimmäinen kerta, kun yksin matkustin. Matkustin Irlantiin tapaamaan rakasta ystävää. Jännittävä tunne lentokentällä, kun oli yksin muiden joukossa. 

Ensimmäinen kerta pääsykokeissa. Kajaanin yliopisto - opettajankoulutuslaitos. Kokeen tein pikaisesti, totesin jo ennen koetta, että en tahdo Kajaaniin. En ollut varma siitä, tahdonko niin kauas kotoa.

Ensimmäinen vierailu nykyisessä työpaikassani. Elokuu 2011. Minua jännitti. Ihmiset tuntuivat mukavilta. Esimieheni esitteli minulle taloa. Tapasin muutamia asiakkaitakin. Kun lähdin kotiin, sytytin kulman takana hermotupakan.

Ensimmäinen kerta Gambian maaperällä. Kuumuus ja kosteus tuntui mukavalta. Hajujen maailma oli jotain, mitä ei koskaan aiemmin ollut tullut vastaan. Lentokenttäbussista puuttui takaikkuna.

Ensimmäinen kerta, kun suutelin nykyistä rakastani. Oli täysikuu. Oltiin rannalla. Minulla ei ollut kenkiä, varpaiden välissä oli hiekkaa. Aallot löivät rantaan tuoden mukanaan rauhallisen äänen. Merituuli toi mukanaan suolaisen tuoksun. Olin hämmentynyt. Ja onnellinen.

Ensimmäinen kerta, kun tapasin mieheni perheen. Erityisesti jännitti anopin tapaaminen. Anoppi oli juuri palannut Mekasta Hajj matkalta. Hiukan taisi jännittää minua. Tai tuntui oudolta. En vielä varsinaisesti ollut miettinyt viettäväni loppuelämääni mieheni kanssa. 

Ensimmäinen kerta, kun mieheni tapasi vanhempani. Tarvitseeko sanoa enempää?

Ensimmäinen kerta, kun näin tuon pienen vintiön rauhassa paikallaan.
Paljon ensimmäisiä kertoja on vielä edessäkin. Paljon odotettavaa. Odotan eniten niitä ensimmäisiä kertoja, mitä toivottavasti saadaan mieheni kanssa kokea. Odotan niitä hetkiä, kun mieheni tulee Suomeen. Väistämättä eteen tulee hänelle paljon ensimmäisiä kertoja. 

Ensimmäinen kerta yhteisessä kodissamme - pitääkö hän siitä? Viihtyykö hän siellä?

Ensimmäinen kerta, kun hän tapaa läheisimpiä ystäviäni. Mikä jännittäisikään enempää?

Ja monia pieniä asioita. Se ensimmäinen kerta elokuvissa. Ensimmäinen kerta esimerkiksi Prismassa. Asioita, jotka tuntuvat itselleni arkisilta. Näenkö maailmaa uudella tavalla mieheni silmien kautta. Pääsenkö kokemaan uudestaan näitä ensimmäisiä kertoja. 

Ensimmäiset kerrat on ihania. Ne on myös aika jännittäviä. Mutta parasta on se, että niitä muistoja voi keräillä talteen ja palata niihin myöhemmin. 

1 kommentti:

  1. Ihana lukea taas sun tekstiä. :)
    Hanna-Maire

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan