Aikaa vielä

perjantai 14. maaliskuuta 2014

 Kaipaan ihmistä, jonka kanssa olla hiljaa. 
Kaipaan läheisyyttä ja olemisen helppoutta.

Kaipuuta helpottaa ystävät ja hyvät päivät. Mutta jotenkin se silti onnistuu ujuttamaan lonkeronsa jokaiseen hetkeen. Välillä on helpompaa, välillä hankalampaa. Yllättäen voi löytää lohdun mielenkiintoisista paikoista. Hetkestä pimeydessä kun havahtuu laulun sanoihin. 


2 kommenttia:

  1. Oon miettiny tota kaipuuta ylipäänsä, että se taitaa kuulua jotenkin perustavanlaatuisesti ihmisyyteen - tai ainakin naiseuteen. Kun saan jotain, alan kaivata jotain uutta. Mutta siinä on myös jotain tosi kaunista siinä kaipuussa. Vaikkei se aina siltä tunnukaan. Monenlaisia tunteita se ainakin herättää ja siinä on hirveesti voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin, että se tosiaan taitaa ainakin naisilla kuulua elämään aika lähtökohtaisesti. Totta puhut siinä, että kaipuusta saa paljon voimaa. On tavallaan ihanaa se, että on asioita/ihmisiä joita kaivata. Kyllä se viekin voimia aika ajoin.

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan