Difference of time

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tässä eräänä päivänä juttelin uuden ihmisen kanssa ja kerroin ihan pokkana siitä, miten valmistuin viime keväänä koulusta. Hetken asiaa pohdittuani tuli sellainen *hetkinen* - mitens se asia nyt oikeastaan menikään? Enhän valmistunut kuin vasta joulukuussa. On näköjään pyyhkiytynyt mielestä ne viikot kun kirosin työn lomassa koulutehtävät ja Pieksämäen koulupäivät maan rakoon. Mutta hyvähän se kai on, että moiset kamaluudet ovat jo unohtuneet. Jäin kuitenkin pohtimaan tätä ajan kulkua. 


Huomaan usein arjessa hetkiä, jolloin luulen että jostain tapahtumasta on joko kulunut kauemmin tai vähemmän aikaa kuin todellisuudessa onkaan. 

Olin esimerkiksi taannoin flunssan takia sairaslomalla - tämä tapahtui vasta viime viikolla (todellisuudessa siitä on jo lähes kolme viikkoa). 

Kävin myös juuri vastikään Kuopiossa (todellisuudessa siitä on jo reilusti yli kuukausi). 

Tai se fakta, että ollaan oltu naimisissa vasta kaksi kuukautta. Myös erossa se kaksi kuukautta. Tuntuu kuitenkin siltä, että ei olla nähty ikuisuuteen. Toisaalta taas tuntuu, että häät olivat aivan vasta eilen. Hämmennyn myös, jos joku vaikka onnittelee vielä rouvautumisesta. Vaikka tosiaan, sehän tapahtui oikeastaan aika vasta.



Välillä tuntuu, että samana päivänä tapahtuneet asiat tuntuvat kaukaisilta. 

Ajelin lauantaina Tampereelle ja vietin siellä päivän. Illalla kun ajelin takaisin päin, pohdin, että ajoinko oikeasti vasta muutama tunti aiemmin toiseen suuntaan.

Joskus taas tuntuu, että jokin asia on lähempänä (menneisyydessä tai tulevaisuudessa) kuin oikeasti onkaan. 

Loma alkaa ihan kohta, ei enää montaa päivää - todellisuudessa siihen on vielä yli kuukausi. Tosin tällä minun ajantajullani se on kovin lyhyt aika. 

Ja toki arjessa sellaisia normaaleja hetkiä, kun tuntuu, että olet ollut töissä pienen ikuisuuden kun todellisuudessa on kulunut alle puolet työpäivästä. Tai kun ystävän kanssa jutellessa aika vaan lentää ja yhtäkkiä huomaatte, että on kulunut monta tuntia. Saatan myös käyttää huomaamattani pitkän aikaa johonkin suht vähäpätöiseen asiaan. Tai saada hyvin lyhyessä aikaa tehtyä ison määrän asioita. 


Mutta ymmärrättekö mitä ajan takaa? 

Kuinka voi aikakäsitys muuttua niin kamalasti. Tai no eihän se aika mihinkään muutu. Kello kulkee samaa rataa päivästä toiseen. Mutta ainakin minun pääni sisällä ajalla on jokin aivan oma merkityksensä. Ehkä myös tämä valon määrän lisääntyminen saa pääkoppani aivan sekaisin. 

Odotan kauhulla/innolla tämän vuoden jatkumista. Paljon täytyy jaksaa odottaa asioiden tapahtumista. Tulee varmasti monta kertaa se tunne, että aika ei kulje ja asiat ei edisty. Lopulta käy kuitenkin niin, että kaikki tapahtuu ennen kuin tajuankaan. 

Aika lentää, kuten rakkaani jaksaa minua usein muistuttaa.

Kuvat täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan